Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Treeniguru Eevsku: ”Saan kiksejä tiukasta ruokavaliosta”

02.10.2018

Fitness-urheilija Eveliina Tistelgrenistä on kutkuttavaa tietää pystyvänsä sellaiseen kurinalaisuuteen, mihin moni muu ei pysty.  Silti hän ei halua olla kliseinen fitness-mimmi, joka kantaa eväsrasiassaan kaikkialle kanaa ja parsakaalia.

eevsku

Eveliina Tistelgren, 27, on fitness-urheilija ja treenivalmentaja, joka kirjoittaa suosittua hyvinvointiblogia nimellä Eevsku. Hän on voittanut fitnessin Suomen mestaruuden ja sijoittui kevään EM-kisoissa viidenneksi. Syksyllä tavoitteena on edustaa Suomea MM-kisoissa.

”Tykkään lihaksistani. Niissä näkyy, kuinka paljon olen urheillut. Olen ylpeä siitä, mitä kroppani pystyy tekemään: se on samaan aikaan vahva, notkea ja pystyy akrobaattisiin suorituksiin.

Fitness-kisoihin valmistautuminen kestää kolmesta viiteen kuukautta. Silloin treenaan kymmenen kertaa viikossa, mutta kaikki ei ole hikijumppaa. Salitreenejä niistä on vain muutama, koska en tarvitse lisää lihasmassaa. Kuulun geenieni ansiosta siihen yhteen prosenttiin naisista, joilla lihakset kasvavat helposti.

Kisakaudella ruokailu ja treeni on säännöllisempää ja suunnitellumpaa. Dinnerit ja herkuttelut jäävät pois. Jos kroppa toimii ja kisakunto edistyy, ei yksi ravintolaillallinen kaada koko valmistautumista. Kisadieetti viilataan viimeisen päälle valmistautumisen loppupuolella. Silloin terveellisimmältäkin kuulostava salaatti voi olla kiellettyjen listalla.

Saan äärimmilleen viedystä kisadieetistä kiksejä: on kutkuttavaa tietää pystyvänsä sellaiseen kurinalaisuuteen, mihin moni muu ei pysty. Väsymys ja nälkä kiusaavat, kun keho ei saa tarpeeksi energiaa, mutta kestän sen, sillä se on hetkellistä. Tiukka dieetti kuuluu tähän lajiin samalla tavalla kuin painon pudottaminen tiettyyn kilosarjaan vaikkapa kamppailulajeissa. Mutta ei kisadieettiä voisi jatkaa kauan ilman, että hormonitoiminta häiriytyisi.

 

Vaikka diettaan, valitsen silti vain ruokaa, josta pidän.

 

Olen oppinut arvostamaan ruokaa diettaamisen ansiosta enemmän. Ruoka ei ole vain polttoainetta vaan nautinto. Tavallisinkin salaatti tuntuu kisojen jälkeen maailman herkullisimmalta ruoalta.

Vaikka diettaan, valitsen silti vain ruokaa, josta pidän. Tyypillisenä päivänä nautin aamiaiseksi munakkaan kasviksilla tai puuron marjoilla. Lounaaksi syön kasviksia kanan, kalan tai kalkkunan kanssa. Ennen treeniä syön välipalaksi puuroa tai lusikoitavan smoothien. Urheilun jälkeen syön riisiä tai bataattia, kasviksia ja kalaa. Oliiviöljy ja pähkinät ovat urheilijalle tärkeitä pehmeän rasvan lähteitä.

Kehokompleksini liittyvät lukioikään: olin aina ollut siro, mutta yhtäkkiä reisiin ja lantioon tuli muotoja. Toinen kriisin paikka oli muutama vuosi sitten, kun treenasin liian kovaa enkä levännyt tarpeeksi. Kehoni oli alipalautumistilassa: kilpirauhasarvoni olivat alhaalla, olin uupunut ja stressaantunut. Tuntui, etten ollut omassa kehossani.

Kyllästyin fitness-maailmaan ja harkitsin lopettavani lajin kokonaan. Olin burnoutin partaalla liiallisen treenin, dieetin, töiden ja huonojen ihmissuhteiden vuoksi.

Silloin oli pakko opetella lepäämään ja ottamaan iisimmin ilman huonoa omaatuntoa. Tajusin, että vähemmällä treenillä ja monipuolisemmalla ruokavaliolla voin päästä samoihin tuloksiin tai jopa parempiin, koska olo on energisempi.  Opin myös priorisoimaan minulle tärkeitä asioita arjessa ja aloin miettiä valintojani ja ihmissuhteita arvojeni pohjalta. Panin oman hyvinvoinnin ykköseksi, vaikka se monista kuulostaakin itsekkäältä. Se on kuitenkin tärkeintä, koska muuten ei pysty antamaan parastaan muillekaan. Lisäksi tajusin, että kaikkea ei tarvitse saavuttaa heti, vaan askel askeleelta on hyvä. Minua eivät määritä tittelit ja saavutukset, vaan se millainen olen ihmisenä. Tärkeintä on olla onnellinen.

 

Olin burnoutin partaalla liiallisen treenin, dieetin, töiden ja huonojen ihmissuhteiden vuoksi.

 

Arvomaailmaremontin kautta löysin myös oman tapani kilpaurheilla. Tajusin, ettei minun ole pakko olla se kliseinen fitness-bööna, joka kantaa mukanaan kaikkialle eväsrasiassa kanaa ja parsakaalia. Voin parhaiten, kun kilpaura on osa muuta elämääni eikä toisinpäin.

Hyvinvointiteema sopi blogiinkin paremmin: enhän halua houkutella tavallista lukijaani äärimmäisyyksiin. Tiedän, että monet lukijoistani ovat nuoria naisia. Siksi en myöskään käsittele kuviani tai photoshoppaa pois näppylöitä.

Kirjoitan blogia ja päivitän erityisesti Instagram-tiliäni ahkerasti. Sosiaalisen median aiheuttamat ulkonäköpaineet ovat silti vähäisiä. Ilkeä kommentti satuttaa hetken, mutta tiedän, ettei läheiseni puhuisi minusta ikinä pahaa. Se, mitä muut minusta ajattelevat ei kuulu minulle.

Toivon fitness-lajille enemmän arvostusta, mutta saan kilpailemisesta paljon itselleni ja se on tärkeintä. Sijoituin kevään EM-kisoissa viidenneksi. Jos olisin yleisurheilija, sijoitukseni olisi takuulla noteerattu jotenkin. Olen tiedostanut tämän lajiin ryhtyessäni, ja tiedän, että voin itse edistää lajin asemaa. Ymmärrän, että lajista voi syntyä väärä mielikuva, jos näkee vain kisakuvia, joissa lavalla heilutaan bikinit päällä. Silti juuri se sekstinen tapa, jolla lajia tuodaan esille missikilpailun kaltaisena, ärsyttää. Suomessa laji on vielä pieni, ja se rinnastetaan usein bikini-fitnekseen, jossa arvostellaan fysiikkaa ja esiintymistä. Fitneksessä ratkaisee lisäksi esimerkiksi akrobatia- ja tanssitaidot.

 

Vanhana haluan olla supermummo.

 

Fitness-urheilu ei ole itsetunnon nostatusta varten. Lajiin ei kannata ryhtyä, jos on tyytymätön ulkonäköönsä ja ajattelee lähtevänsä sen vuoksi kisaamalla muokkaamaan itseään. Ennen kuin fitness-maailmaan tutustuu, pitää olla vahva itsetunto. Kisoissa olet elämäsi kunnossa, mutta se ei kestä kauaa.

Laji ei altista syömishäiriöille, mutta siinä on riskinsä, kuten aina, kun jokin asia vedetään äärirajoille. Fitness ei sovi niille, joilla on ollut syömisen kanssa aiemmin haasteita. Itse osaan suhtautua diettaamiseen osana kilpailua. En ole koskaan laihduttanut, ja suhtautumiseni ruokaan on aina ollut terveellä pohjalla.

Kisakauden aikana kehon muokkautumiseen sokeutuu. Jälkeenpäin tajuan kuvista, kuinka hyvässä tikissä olinkaan. Toisaalta tiukan kisakauden jälkeen osaan arvostaa tavallista arkea ja energistä kehoani enemmän. Kisakunnossa näyttää hyvältä, mutta kroppa on väsynyt.

Vanhana haluan olla supermummo. Pitää pystyä liikkumaan loppuun asti.”

Lue myös:

Musta Barbaari: ”Lihakset eivät ole minussa tärkeintä”

Antti Holma: ”Sisälläni elää ikuisesti ruipelo”

Fit.fi: Eevskun tehokas kuntotreeni nostaa sykkeen ja kiinteyttää

teksti Jaana Forsberg
kuvat Fabian Björk
Tilaa Elle

Seuraa Elleä