Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Lupaus paremmasta, toive tulevasta

23.12.2018 2 kommenttia

Joulukuu on vuoden imelin kuukausi. Eikä vain perunalaatikon vuoksi, vaan siksi että silloin toivotaan ja toteutetaan toiveita. Luvataan. Ollaan hyvää pataa niidenkin kanssa, joiden mielipiteet eivät kohtaa omia. Hymyillään tuntemattomille ja halataan tuttuja.

Muistan kuinka pienenä kirjoitin joulupukille listan lahjoista, joita haluaisin ja puf, ne löytyivät jouluaattona aina kuusen alta kauniisiin paketteihin käärittyinä. Nykyään en enää kirjoita pukille (toisaalta voisi kysyä miksi ihmeessä), sillä lahjatoiveet ovat vuosien varrella muuttuneet aika paljon vaikeammin toteutettaviksi.

Toki vieläkin toivon kuusen alle satiinilakanoita ja mustia paketteja, mutta se ihan oikea toivelista näyttää vuosi vuodelta aina vain hankalammalta toteuttaa. Sillä minkälaisiin kääreisiin sitä paketoisi esimerkiksi hyviä yöunia, pidempää pinnaa tai enemmän rohkeutta? Tai taitoa olla läsnä tässä elämässä? Enhän kuitenkaan halua saattaa pukkia epätoivoon. Aion kuitenkin tänä vuonna kirjoittaa sen listan, sillä on olemassa joku, joka sen voi toteuttaa ihan kokonaisuudessaan. Minä.

Uhkaavasti lähestyvä uusi vuosi pakottaa taas hetkeksi pysähtymään ja miettimään kuka minä olen ja minne olen menossa. Ja tarvitsenko jotain muutakin kuin Petteri Poroa näyttämään valoa pimeässä? Pärjäänkö itse ja itseni kanssa? Enkä lähde uudenvuodenlupauksiin, jotka useimmiten eivät näe helmikuuta, saatikka sitten seuraavaa uutta vuotta. Jos tosissaan haluaa muutosta elämäänsä, ei päivällä ole väliä. Suurella todennäköisyydellä muutoksen olisi tehnyt jo, jos sitä vain tarpeeksi haluaa. Uudenvuodenlupaukset antavat vain himmeän toivonkipinän paremmasta. Toiveen saada kaikki helposti ja heti, kuitenkin jättäen vain ahdistuneeksi, kun lupauksissa ei pystykään pitäytymään.

Miten lupauksissa voisi pysyä, kun suurin osa ei tiedä edes mitä oikeasti toivoisi. Olemme koko ajan liikkeessä. Etsien jotain, haluten kaiken, mutta kuitenkaan löytämättä mitään. Ehkä osin siksi, että emme aina tiedä mitä oikeasti haluamme. Katkaisemme siivet unelmilta deadlineilla ja säännöillä, sillä pelkäämme mihin unelmat voisivat meidät viedä, jos vain uskaltaisimme lähteä niiden perään. Ilman toiveita ja lupauksia. Tässä ja nyt.

Takki: Röhnisch
Hanskat: Onar
Kengät: Ecco

Kuvat: Minna Barbunakis

  1. Helen

    Hauskat hanskat!

    Totta turiset. Mulla ainakin on ongelmana, etten uskalla lähteä haaveita tavoittelemaan. Katselen vain vierestä, kun joku muu siihen ryhtyy ja huokailen ”voi kunpa minäkin”. Ehkä tässä olisi paikka uudenvuoden lupaukselle (joita muuten en koskaan tee).

    • Muotikuiskaaja

      Kiitos ;) Se on aika monien ongelma ja yleensä lupaukset ei siihen auta… itsekin monta kertaa ihaillut kavereita, jotka uskaltavat laittaa kaiken peliin oman unelmansa vuoksi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Toimitus suosittelee

Tilaa Elle

Seuraa Elleä