Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK
Opin jo pienenä, että vaikka olen tyttö, niin voin olla mitä vain. Hurja ninjasoturi tai se kaikista kaunein prinsessa.

Jalkapalloilija tai viulunsoittaja. Että pystyn ihan mihin vain. Ja jos en, niin on olemassa joku jonka apuun voin aina luottaa. Opin jo pienenä millainen on hyvä mies. Siksi halusin kirjoittaa nyt isänpäivänä kiitoksen sellaiselle.

Sille, joka haki tyttären Tapulikaupungin asemalta keskellä yötä kotiin. Kerta toisensa jälkeen. Sille, joka leikkasi – jo pienenä kovin määrätietoisen tyttären – paahtoleivistä kovat reunat pois.

Sille joka ei elänyt urheilu-uraa tyttären kautta, vaan kannusti rinnalla. Sille joka heitti treeneihin seitsemän kertaa viikossa, vaikka totuuden nimissä kai bussillakin olisi päässyt. Sille, joka hoiti muutkin saman joukkueen mimmit pois asemilta kuleksimasta.

Sille joka saattoi alttarille. Sen miehen luokse, jonka valintaan hän varmaan tietämättään oli vaikuttanut. Sille, jonka sain nuorena kiedottua pikkusormen ympärille, mutta joka osasi tarvittaessa olla tiukkakin.

Sille, joka rakentaa maailman isoimman legolinnan ja 3000 palan palapelin tyttäreni kanssa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Sille, joka on aina ollut läsnä ja johon voin aina luottaa. Sille, jota edelleen katson ylöspäin, vaikka olemmekin saman pituisia. Kiitos isi.

haat3-3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Toimitus suosittelee

Tilaa Elle

Seuraa Elleä