Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Aina kiire jonnekin

09.04.2019 2 kommenttia

Kiireisyys tarjoaa eräänlaisen eksistentiaalisen varmistuksen siitä, että on olemassa. Kiinni tässä päivässä. Se tarjoaa suojan yksinäisyyttä ja tarkoituksettomuutta vastaan. Eihän oleminen voi olla merkityksetöntä, jos on koko ajan kiire? Eihän elämä voi olla tyhjää, jos kalenteri on koko ajan täynnä? Eihän?

Tuntuu että jatkuva kiire on jonkinlainen kunniamerkki. Se haisee menestykseltä ja antaa anteeksi sen, ettei pidä yhteyttä ystäviin tai keskity tähän hetkeen. Se antaa anteeksi sen, kun unohtaa soittaa takaisin äidille tai kun lykkää lääkärille menoa kuukaudesta toiseen. Kuinka monta kertaa olet vedonnut kiireeseen pystyäksesi kieltäytymään tapaamisesta ja sitten istunut kotona viilaamassa kynsiä tai selaamassa Instagramin kuvavirtaa?

En usko, että meillä on niin kiire kuin annamme ymmärtää. Suurin osa tekee noin kahdeksan tuntia töitä päivässä ja nukkuu noin seitsemän. Lyhyellä matikalla voi laskea, että aikaa jää muuhunkin. Eikä se ole salaisuus, että nykyään suomalaiset menevät naimisiin yhä myöhemmin ja eroavat entistä aikaisemmin. Tehdään vain yksi lapsi, jos sitäkään. Eli emme ole perhe-elämänkään puitteissa yhtä kiireisiä kuin edelliset sukupolvet. Jotka eivät olleet lähellekään näin kiireisiä. Meillä on myös apunamme teknologia. Ruokaostokset saa toimitettuna kotiovelle, hammaslääkäri voi paikata hampaan etänä ja ihmisiä ei muutenkaan enää tarvitse tavata livenä.

Minulla ei oikeasti ole kiire, vaikka sanon niin aina kun joku kysyy mitä kuuluu. Istun suurimman osan päivästäni työpöydän äärellä ja ehdin kyllä lukea uutisfeedit tai kirjoittaa tämänkaltaisen harjoitelman. Suurin syy kiireen tuntuun on se, että haluan olla tarpeellinen ja tärkeä, jonka vuoksi täytän kalenterini äärimmilleen. Suurella todennäköisyydellä sinullakaan ei ole niin kiire kuin luulet, joten soita äidillesi tai lähde sinne sunnuntaibrunssille.

 

Tunika: Gustav (Dots)
Farkut: Gina Tricot
Lenkkarit: Balenciaga
Jakku: H&M x MMM

Kuvat: Minna Barbunakis

  1. Kaarina

    Tuo on niin totta. En enää lue juurikaan naistenlehtien henkilöhaastatteluja, koska se jos mikä on varma, että henkilö on hyvin hyvin kiireinen. Yhtäkuin hyvin hyvin tärkeä. Se esitetään tavoiteltavana elämäntapana, vaikka sama lehti saattaa seuraavalla aukeamalla käsitellä hyvän unen tärkeyttä ja rauhoittumista luonnossa. Onneksi itse näkee jo tuon kaiken hötön läpi, eikä erehdy luulemaan, että onnellisuutta ja tyyneyttä tuosta elämäntavasta irtoaisi. Ja eipähän ole ruuhkaa lähimetsässä, kun kiireiset ihmiset eivät sinne ehdi :)

    • Muotikuiskaaja

      Tuo ristiriita on toden totta naistenlehtien sivuilla viikottain. Downshiftaaminen on trendisana, joka sekin pitäisi muka tehdä tietyn kaavan mukaisesti, vaikka monesti maalaisjärki riittäisi ;) Ihanaa ja rauhoittavaa metsäilyä, sinne pitää itsekin tästä lähteä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Toimitus suosittelee

Tilaa Elle

Seuraa Elleä