Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Suzanna Gembege tyylistään: ”Ei ole vaatetta, jota en haluaisi kokeilla”

30.10.2019

Muotitoimittaja ja stailisti Suzanna Gembegen, 28, tyyli on yhdistelmä minimalismia ja maksimalismia.

Olen ihminen, joka ostaa kirpputorilta juuri sen oudon vaatteen, jota kenellekään muulle ei tulisi mieleen pukea päälle. Tyypillinen kommentti asuistani onkin, että ”en voisi itse pitää tuota, mutta sopii sinulle”. Tykkään tosi ylimitoitetuista vaatteista, jotka eivät varsinaisesti istu, mutta kun ne yhdistää tyköistuviin ja moderneihin asioihin, kokonaisuus yllättäen toimii.

Jos tilaisuudessa on pukukoodi, pukeudun sen mukaan, mutta venytän kohteliaasti sen rajoja. Jos vaikkapa häihin odotetaan pukeutuvan kesämekkoon, saatankin valita jonkin erikoisen, ei niin juhlavan vintagekokoasun, johon yhdistän kauniit korkkarit ja isot korvikset.

Muotiviikoilla ihmisillä on tapana pukeutua näytöksiin kyseisen merkin hengen mukaisesti: Issey Miyaken näytöksessä vierailla on usein yllä jotain raikasta ja minimalistista, Rick Owensiin pukeudutaan mustaan ja vähän taiteellisempaan tyyliin. Chanelin näytöksissä todella moni pukeutuu tweediin, mikä on jopa vähän liian itsestäänselvyys. Itse pukeuduin viimeksi Chanelin näytökseen Samujin 70-lukua henkiviin housuihin ja vintagebleiseriin. Näytös on tavallaan haaste, jonka otan vastaan; tehtäväni on löytää vaatekaapistani jotain, mikä sopisi kyseiseen näytökseen.

Työni stailistina ja journalistina on tarinan- kerrontaa, ja siksi minulle on tärkeää, että myös vaatteillani on tarina. Se tarkoittaa, että joko brändillä tulee olla kiinnostava tausta tai sitten vaatteen hankintaan tulee liittyä jokin muisto. Sama sääntö pätee, oli kyseessä sattumanvarainen kirpputorilöytö tai designer-asu, josta olen haaveillut vuosia.

Kun muotiviikot lähestyvät, yritän ennen matkaa ennustaa, mikä väri, leikkaus tai vaateyhdistelmä voisi olla seuraavan sesongin ”se juttu”. Viimeksi keväällä valitsin asuikseni housuja, joiden lahkeissa on erikoisia yksityiskohtia. Se osui hyvin syksyn trendeihin, ja kuvat asuistani levisivät tyylisivustoilla kulovalkean tavoin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

 

Muotiviikoille valitsemani tyyli osui hyvin syksyn trendeihin, ja kuvat asuistani levisivät tyylisivustoilla kulovalkean tavoin.

 

Olen kokeilunhaluinen pukeutuja, ja tyylini muuttuu koko ajan. Tietyt asiat kuitenkin pysyvät. Nuorempana skeittasin paljon, joten edelleen yhdistän tyyliini poikamaisia juttuja: mekon kanssa tekee mieli pukea Acnen farkut. Miesten osastolla shoppailu kannattaa siksikin, että samalla hinnalla saa parempia materiaaleja kuin naisten osastolta. Enimmäkseen teen hankintani kuitenkin kirpputoreilta tai Vestiaire Collectivelta. Filosofiani on never look too new – en koskaan pukeudu ihan uudelta näyttäviin vaatteisiin.

Suzanna Gembege

Voima-asu

Ostin Rianna + Nina -merkin asun heidän samannimisestä liikkeestään Berliinistä. Kaksikko tekee vaatteita omien kankaidensa lisäksi myös harvinaisista vintagesilkeistä. Tässä asussa olo on voimakas: maailma on osterini. Kengät ovat Vagabondin ja musta laukku Marnin; äitini kutsuu sitä roskasäkiksi.

Suzanna Gembege

Detaljeja, joilla on tarina

Moskovalaisen Atelier Odor -merkin takana on nuori suunnittelija, joka toteuttaa näyttävillä hihoilla viimeistellyt paidat mittatilaustyönä. Laukku on Christian Diorin vuoden 1947 the New Look -mallistosta, joka muutti muodin historiaa. Löysin sen töölöläiseltä kirpparilta 40 eurolla.

Suzanna Gembege

Korurouvien jäljissä

Vyö on Alexander McQueenin, kaulakoru Lanvinin ja korvikset Jean Pierre Bibardin. Haluan korujen olevan kultaa tai muuta hyvää materiaalia. Kun asuin Etelä-Ranskassa, ihastuin vanhempien rouvien yksityiskohtaisiin kultakoruihin, joita he käyttivät pelkistettyjen vaatteiden kanssa.

Suzanna Gembege

Entinen inhokki

Bleiseri on Sandin, hame Karl Lagerfeldin ja neule Cosin. Olen vieruksunut sifonkia koko elämäni, mutta viime aikoina se on alkanut miellyttää silmää – pidän siitä, miten valo elää sen liikkeiden mukana. Oikeastaan ei ole vaatetta, mitä en haluaisi kokeilla päälleni.

Luottolaukut

Haaveilin NO/AN-merkin kirjekuorilaukusta pari vuotta ennen kuin ostin sen. Nahkavyö on Fendin, samoin pikkulaukku. Se on ollut minulla jokaisella muotiviikoilla, ja siitä on tullut onnenkaluni. En häpeile sitä, että käytän samaa laukkua kaudesta toiseen.

Matkamuisto

Käytän aika vähän koruja; yleensä joko rannekorua tai vintagekelloa. Rannekorun ostin katukojusta Cannesista. Käyn tervehtimässä sen minulle myynyttä naista joka vuosi Cannesissa vieraillessani.

 

Sisältää aarteen

Kun ostin Yves Saint Laurentin vintagelaukun, sen sisällä oli huulipunarasia 40-luvulta. En ole ikinä käyttänyt sitä, mutta se on amuletti, joka kuuluu laukun sisälle.

Joululahja-konjakki

Lanvinin trenssi Vestiairesta oli joululahja itselleni. Monet beiget trenssit vievät värin kasvoiltani, joten konjakin

sävy ilahdutti.

Suzanna Gembege

Räätälin silmät

Kokopuku on Andiatan ja paita Atelier Odorin. Kun olin kauan sitten töissä miesten pukuliikkeessä, opiskelin yli 500 eri kangasta ja kaiken, mitä pukujen leikkauksista tulee tietää. Edelleen minulle on tärkeää, että puku on tehty hyvin ja siinä on mukava olla.

Lue myös:

Omenanahkaa, läskipohjakenkiä ja mummon vanhoja vaatteita – miksi muoti on juuri nyt ihan kummallista?

7 x Helsingin paras vintageliike

Helsingin parhaat kirpputorit

teksti Anni Nissi
kuvat Jere Viinikainen
Tilaa Elle

Seuraa Elleä