Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Suunnittelija Aino Heiniö: ”Ymmärsin, että takit ja matot voisi yhdistää”

21.05.2019

Stailisti ja suunnittelija Aino Heiniö, 39, rakastui Marokkoon ja perusti sinne pienen laukkutehtaan.

Minulla on Marokossa lemmikkinä kameleontti, ja olen sellainen itsekin. Silmäni vaihtavat väriä valon mukaan, ja tyylini vaihtelee kausittain. Saatan pukeutua viikkoja vain mustaan tai sitten kirjavasti kuin riikinkukko. Ystäväni mukaan vaatekaappini on kuin teatterin puvustamo.

Pukeuduin teini-ikäisenä vuosia pelkästään maihareihin, pillifarkkuihin, mustaan neuleeseen ja nahkatakkiin. Tuo tyyli on kulkenut mukanani siitä asti, ja rakkaus nahkarotseihin jatkuu yhä. Esimerkiksi 80-luvun punkkareiden nahkatakit edustavat kaikkea sitä, mitä arvostan vaatteissa: niillä on ideologia ja tarina.

 

Pukeuduin vuosia pelkästään maihareihin, Nahkatakkiin, mustaan neuleeseen ja pillifarkkuihin.

 

Myös oman merkkini AinoHeiniön tarina alkoi takeista. Metsästin ylisuuria vintage­prätkätakkeja matkoilta, kustomoin ne kullanvärisillä metalliosilla ja niiteillä ja myin kavereille.

Olin käynyt Marrakechsissa pikavisiitillä joitain vuosia sitten. Olin siellä vain muutamia tunteja, mutta visuaalisuus ja värit jäivät kummittelemaan mieleeni. Yksi marraskuinen ilta buukkasin lennon ja lähdin Marrakechiin. Paikan päällä näin marokkolaisia mattoja ja ymmärsin, että takit ja matot voisi yhdistää. Aloin etsiä paikallisia naisyhdistyksiä, jotka kutovat mattoja, ja tehdä yhdistysten kanssa yhteistyötä.

Nyt minulla on kaksi kotia: toinen Helsingissä ja toinen Marokossa. Teemme takkien lisäksi laukkuja, vyölaukkuja, koiran kaulapantoja ja pian myös hattuja. Takit tehdään marokkolaisesta lampaannahasta, joka on lihateollisuuden ylijäämää. Matot taas ovat osin kierrätettyjä, osin naisyhteisöjen tekemiä ja meidän yhdessä suunnittelemia.

 

Olin Marokossa vain muutamia tunteja, mutta visuaalisuus ja värit jäivät kummittelemaan mieleeni.

 

On ihanaa nähdä ihmisiä, jotka tuovat pukeutumisella rohkeasti esiin omaa persoonaansa tai vaikkapa vakaumustaan. Itse haluan myös vähän provosoida ja ravisutella normeja. Vaikka viihdyn kotona mekoissa, saatan pukea juhliin kravaatin ja kauluspaidan vastareaktiona sille, että minun odotetaan saapuvan koroissa.

aino heiniö

Marokko-mania

Pidän Kenzon printeistä ja rönsyilevästä tyylistä. Käytän pitkiä mekkoja kaikissa tilanteissa. Tohvelit ovat Marokosta – samanlaisia näkyi Marokkoon hurahtaneen Yves Saint Laurentin mallistoissa aikoinaan.

Au naturel

Käytän vain luonnonkosmetiikkaa enkä juurikaan meikkaa; päivittäinen meikkini on yleensä arganöljy ja pesu mustalla saippualla. Uskon enemmän hymyyn kuin
vaikka botoxiin.

Takkirakastaja

Ihailen sitä, miten pukeutumisella voi tuoda esiin ideologiaa ja rikkoa sukupuolirooleja. Olen aina rakastanut nahkatakkkeja, jotka kertovat tarinoita. Tämän Les Éclaires -merkin takin
ostin New Yorkista.

aino heiniö

Made in Marrakech

Oman merkkini takeissa näkyy marokkolainen käsityöperinne. Minua kiehtovat värit ja kontrastit.

Kivihullu

Uskon kivien parantavaan voimaan: ne voivat rauhoittaa, suojata tai energisoida. Siksi kuljetan aina mukana koruja, joissa on kiviä. Suosikkini ovat kuukivi ja ametisti.

Oma sekoitus

Haaveenani on aina ollut tehdä oma hajuvesi; sekoitin jo lapsena ruusunlehtiä pilttipurkeissa. Nyt haaveeni saattaa toteutua, sillä olen alkanut edistää asiaa.

Kuosia & Kuosia

Rakastan värejä ja kuoseja, eläimiä ja eläinkuoseja. Pukeutuminen on minulle leikkimistä.

aino heiniö

Mukaan, kiitos

Rakastan kukkia ja haluaisin, että niitä olisi aina kotonani. Koska olen koko ajan liikkeessä, pukeudun kukkiin. Aidoista kukista tehty koristepanta on Hanna Vähäpassin. Lempimekkoni on Anni Karlssonin – hän tekee itse printitkin.

Kiellon päälle

Olin vuosia allergisoitunut kaikille korvakoruille, mutta kun aikuisena pystyinkin käyttämään niitä, päätin ottaa menetetyt vuodet takaisin. Minulla on aina jotain kilisevää korvissa.

aino heiniö

Haavevaate

Välillä saan visioita vaatteista, joita ei ole olemassakaan – esimerkiksi kerran halusin asun, joka olisi kuin haalari mutta kaksiosainen. Ostin kankaan Pariisin Montmartrelta Afrikka-kangaskaupasta, ja ompelijaystäväni toteutti siitä haaveilemani asun.

Lue myös:

Vilma Bergenheim tyylistään: ”Mietin vain harvoin, mitä muut vaatteistani ajattelevat”

Stailisti Mikko Vainio: ”Käytännössä näytän lähinnä pultsarilta”

Miksi skandi- ja Suomi-muoti kiinnostaa verkossa?

teksti Anni Nissi
kuvat Fabian Björk
Tilaa Elle

Seuraa Elleä