Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Outfits

Miten on taas perjantai? Uskomatonta mitä vauhtia nämä viikot juoksevat. En tiedä onko muilla sellainen fiilis, että mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin päivät, viikot ja vuodet vierivät. Ei ole reilua!!

Itselläni on ollut kiireinen viikko, johon on mahtunut paljon erilaisia työpäiviä, mielenkiintoisia tapaamisia ja uusien ihanien projektien suunnittelua. Eilen varmistui jotain uutta ja huikeaa, josta varmasti tulette kuulemaan pian. Tiedän, kuinka ärsyttävää on, kun uusista projekteista ja yhteistöistä ei voi aina heti kertoa teille (vaikka kuinka paljon haluaisinkin). Ehkä pitäisi vaan olla sanomatta mitään, mutta joskus on myös hyvä jakaa positiivista fiilistä ulos ja ympärilleen, olipa se positiivisen tunteen aiheuttaja mikä tahansa. Pääsimme myös mieheni kanssa aikaisemmin tällä viikolla viettämään “semi” treffi-iltaa, kun osallistuimme keskiviikkona Bollingerin uuden samppanjan lanseeraustilaisuuteen. Kyseessä oli intiimi illallistilaisuus upeassa ravintola Palacessa. Palace oli suunnitellut illan menun täydellisesti Bollingerin samppanjoihin sopiviksi. Ruoka, ihmiset, tunnelma ja erityisesti samppanja olivat täydelliset. Ihana ilta kaikin puolin <3

Viikonlopun suunnitelmat ovat toistaiseksi vielä auki. Paljon vaatineen työviikon jälkeen olisi ihanaa vaan olla rauhassa kotona. Olen kyllä sellainen kotihiiri, että en tiedä toista, joka rakastaisi olla kotona niin paljon kuin minä, haha. Mutta katsotaan mitä suunnitelmia viikonloppu tuo tulleessaan. Tykkään mahdollisuuksien mukaan pitää viikonloput mahdollisimman “suunnitteluvapaina” aikataulutetun ja organisoitujen arkipäivien vastapainoksi. Jos sunnuntaina on aurinkoinen päivä, olisi ihana mennä käymään landella ja näyttää lapsillemme ensimmäistä kertaa miltä siellä näyttää remontin jälkeen.

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua kaikille!

Photos: Kristina Pendonen / edit by me

 

 

 

Eilen oli hyvä päivä. Ei mitenkään erikoinen tai normaalista poikkeava, mutta silti oli jotenkin erityisen hyvä fiilis. Eilisen pohjalta ajatuksissani on pyörinyt paljon työnteko ja työn merkitys elämässä. Oletteko koskaan miettineet työn vaikutusta arjen onnellisuuteen ja sitä kautta omaan hyvinvointiin? Työ kun monille on todella suuri osa arkea  (jo ihan tuntimääräisestikin) kuinka iso vaikutus sillä on ns. muuhun elämään? Tai jos työ on jollain tasolla epämiellyttävää, kurjaa tai vaikka negatiivista, onko silloin myös iso osa arkeasi kaikkea tuota edellä mainittua? On tietysti hyvin yksilöllistä, millä tavalla kokee työnsä merkityksen ja varsinkin kuinka suuri vaikutus sillä on omaan elämään, ja nimenomaan onnellisuuteen. Osa ihmisistä varmasti antaa työarjen vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin omaan elämään kun taas toiset osaavat vetää tiukan rajan näiden kahden välille. Joillekin työn ei tarvitse olla “se juttu” vaan onnellisuuden ainekset kootaan muista asioista.

Jokainen rakentaa onnellisuuden omalla tavallaan. En osaa sanoa oikeaa reseptiä onnellisuuteen, mutta itselläni onnellisuus lähtee sisältäpäin ja koostuu yksinkertaisista asioista. Minulle onnellisuus merkitsee nimenomaan arjen mielekyyttä, iloa ja hyvänolon tunnetta. En voisi kuvitella rakentavani elämääni niin, että onnellisuuteni nojautuisi pelkästään viikonloppuihin, lomiin tai muihin “spesiaaleihin” hetkiin. Arki on kuitenkin niin iso osa elämää, että sen mielekkyyteen on hyvä keskittyä. Minulle ne ovat muun muassa perhe, läheiset ihmiset, sosiaaliset suhteet, liikunta ja terveys. Minulle myös oma työ on asia, joka kuuluu vahvasti jokapäiväiseen elämääni ja tekee minut onnelliseksi.

Itselläni oli selvät suunnitelmat lukion jälkeen siitä, mitä haluan tehdä ja missä haluan opiskella. Elämä kuitenkin tuli väliin ja suunnitelmani heittivät 100% voltin. En silloin päässyt sitoutumaan unelmieni opiskelupaikkaan, mutta en kuitenkaan koskaan päästänyt irti haaveistani. Päämääräni on aina ollut sama, mutta kulkemani reitti olikin toinen. En tiedä oletteko kuulleet tai uskotteko vetovoiman lakiin, mutta itselleni sillä on vahva merkitys. Ajattelen, että asiat, joita minulle elämässä tapahtuu heijastuu omista ajatuksistani, toiveistani ja unelmistani. Toisin sanoen, jos haluaa elämäänsä jotain asiaa tai vaikkapa jotain muutosta, on tärkeää fokusoida huomio ja ajatukset siihen mitä haluaa ja alkaa toimimaan. Osa toimista voi olla tietoisia toimia, mutta suuri osa valinnoista tapahtuu myös alitajuntaisesti. Teet tiedostamattasi koko ajan pieniä toimia ja valintoja kohti unelmiasi.

  Kovan työn, oman intohimon ja muutaman onnenkantamuksen kautta olen ajautunut tähän pisteeseen, jossa silloin koulunpenkillä toivoin joku päivä olevani. Päästä työskentelemään oman intohimon parissa ja kokeilla luovuuttaan. Tekemisissäni minua on aina ohjannut oma intohimo. Koen kiitollisuutta tämän hetkisestä työstäni, joka on intohimoni ja unelmani. Se tunne, kun nauttii työstään niin paljon ettei se edes melkein tunnu työltä. Asia, joka alkoi harrastuksena, mutta nyt työllistää minut kokopäiväisesti. Tästä faktasta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, sillä tiedän, että mielekäs työ ei missään nimessä ole itsestäänselvyys.

Mekko löytyy täältä!*

Olen aina ihaillut äärimmäisen paljon ihmisiä, jotka rohkeasti lähtevät opiskelemaan, kouluttautumaan tai työskentelemään kohti unelmaansa. Haaveet ja unelmat saattavat kuitenkin selkiytyä ja muuttua vasta ajan mittaan vuosien varrella. Olen saanut läheltä seurata, kuinka muutamat ystäväni ovat rohkeasti vaihtaneet opiskelupaikkaa ja alaa kohti paremmin omia unelmiaan vastaavia tavoitteita – kun hammaslääkäri ei ollutkaan unelmien ammatti vaan intohimo vei lopulta luovemmalle alalle. Lopetuspäätös monen vuoden opiskelun jälkeen ei ole helppo, mutta varmasti pitkällä tähtäimellä oikea ja palkitseva. Olisiko parempi olla epämiellyttävässä työssä ja harmitella vuosien päästä “miksi en aikoinaan vaihtanut alaa”. Ymmärrän, että opiskelupaikan tai työpaikan jättäminen tai vaihtaminen uuteen ei todellakaan ole läpihuutojuttu – mutta silti haluaisin rohkaista kaikkia miettimään aina aika ajoin: Tekeekö nykyinen opiskelupaikkani minut onnelliseksi? Olenko oikealla alalla? Arvostetaanko minua työpaikalla/työyhteisössä? Onko rahallisen korvauksen lisäksi työssäni muita kannusteita?

Photos: Kristina Pendonen / edit by me
*adink

 

 

 

Todella monet viime syksyn trendeistä ovat pinnalla tänäkin syksynä. On aivan ihanaa, että nopeatempoisessa muotimaailmassa ollaan menossa hieman ajattomampaan ja pitkäkestoisempaan suuntaan. Jes! Viime syksynä erilaiset kuosit, kuten esimerkiksi kukka-, eläin-, pallo- ja ruutukuosit, olivat suuresti pinnalla. Samat kuosit jatkavat yhä trendien aallon harjalla ja niitä näkyykin yhä enenevissä määrin kauppojen hyllyillä. Tämän syksy juttu on kuitenkin eri kuosien rohkea yhdistely. Yhdistä romanttista kukkakuosia klassisen pallokuosin kanssa tai sähäkkää käärmekuosia ryhdikkäämmän ruutukuosin kanssa, kuten minä tässä asussa. Tykkään paljon sinisävyisen käärekuosin ja ruskean ruutukuosin mielenkiintoisesta yhdistelmästä. Naisellisen silkkivaatteen parina maskuliininen ruutubleiseri toimii mielestäni hienosti tuoden kaivatun kontrastin asukokonaisuuteen.

Mitä mieltä te olette printtien yhdistelystä – uhka vai mahdollisuus?

Photos: Niki Strbian

 

Kuten otsikkokin sen kertoo, tämän vaatteen helppous ja mukavuus todella viehättää. Neulemekot ovat olleet yksiä alkusyksyn suosikkivaatteitani. Mikä siinä onkaan, että aina näin syksyn alkamisen myötä huomaan haluavani pukeutua taas entistä mukavammin? Mukavuus minulle tarkoittaa pehmeyttä niin sävyissä kuin materiaaleissa.

Vaikka tämän postauksen beige neulemekko ei olekaan kanavissani paljoa näkynyt, olen sitä tosiasiassa kuitenkin valtavasti käyttänyt. Kyseessä on juuri sellainen mekko, jonka voi kirjaimellisesti vain heittää päälleen, kun ei jaksa päivän asuaan sen kummemmin suunnitella. Mekko sopii tilanteeseen jos toiseen sekä on muokattavissa moniin eri tyyleihin sopivaksi. Nahkatakin ja lenkkareiden parina aika casual look, mutta korkojen ja pikkulaukun kanssa menee iltamenoihinkin. Mekon solmittava vyö on mielenkiintoinen yksityiskohta muuten yksinkertaisessa neulemekossa. Tänä(kin) syksynä ruskean eri sävyt viehättävät – erityisesti vaalea beige.

 

 

 

 

 

 

 

Oi mikä ihana viikonloppu takana! Miehelläni oli kerrankin kokonaan vapaa viikonloppu ja on ollut ihanaa päästä viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä. Tuntuu, että toistan itseäni usein kun puhun tästä “kiireettömästä ajasta”, mutta tällä hetkellä elämä on niin kovin hektistä ja pitkälle aikataulutettua, että jos sattuu päiviä (tai kokonainen vapaa viikonloppu!) on se niin erikoisen ihanaa ja kaiken sen hehkutuksen arvoista! <3

Perjantaina työpäivän jälkeen juhlistimme ystäväni synttäreitä dinnerin merkeissä. Eilen päivä puolestaan aloitettiin pitkällä brunssilla, jonka jälkeen suuntasimme lasten kanssa Duudsons parkiin muutamaksi tunniksi riehumaan. Päivän leikkien jälkeen emme jaksaneet kokata, joten Sushibarin kautta ruoat kotiin. Täydellistä. Nyt olen koko aamupäivän kerännyt kirppistavaroita kasaan. Ajatuksena olisi huomenna illalla pitää kirppis ystäväni kanssa. Jos säät sallivat ja kirppis tosiaan toteutuu, ilmoitan asiasta ig-storeissa vielä myöhemmin! Jos siis kirppis kiinnostaa, seurailettehan storejani tänään ja huomenna!

Mitä mieltä olette muuten tämän hetken hiuspanta-trendistä? Kuten aikaisemmasta postauksestani Cailapin kanssa varmaan jo huomasittekin, itse fiilistelen hiuspantoja tällä hetkellä kovasti! Suosikkejani ovat juuri tällaiset samettipintaiset hiuspannat, sillä ne pysyvät päässä hyvin ja pitävät hiukset paikoillaan.

Photos: Kristina Pendonen / @coframee /edit by me

 

Kuten ig-storeista varmaan huomasittekin, viime viikonlopun vietimme lasteni kanssa synnyinkaupungissani Kokkolassa. Juhlistimme lauantaina isoisäni 90-vuotis syntymäpäiviä, jonne oli saapunut iso joukko ihania sukulaisia. Olen tosiaan syntynyt Kokkolassa, mutta muutimme pääkaupunkiseudulle ollessani ainoastaan 3-vuotias. Kokkolassa asumisesta en siis kovinkaan paljoa muista, mutta sitäkin enemmän minulla on rakkaita muistoja siellä vietetyistä ajoista. Kävimme nimittäin lapsena ahkerasti Kokkolassa sukulaisten luona ja aina kesälomilla vietimme siellä veljeni kanssa useita viikkoja tätiemme luona. Oli parasta kun pääsi leikkimään serkkujen ja muiden sukulaisten kanssa, joista vain harvat vielä tuolloin asuivat pääkaupunkiseudulla. Kokkola oli (ja on edelleen!) paikka, joka on täynnä lämpimiä ja mukavia ihmisiä. Kaupunki, jossa meininki on välitöntä ja rentoa. Kokkolalla on aina erityinen paikka sydämessäni <3

Isoisäni juhlat sattuivat juuri venetsialaisviikonlopulle, joten pääsimme synttärijuhlintojen lomassa nauttimaan myös venetsialaisriehasta Kokkolassa. Kävimme moneen otteeseen Kokkolan torilla, jossa oli erilaisia esityksiä, artisteja ja monenlaista puuhaa myös lapsille. Erityisen innoissaan lapsemme olivat karusellista, pomppulinnasta ja ilmaisesta hattarasta ja popcornista, joita sai käydä hakemassa huvittelujen välissä. Valitettavasti kuvia Kokkola-viikonlopulta ei tullut tallennettua kuin muutama hassu puhelimeen. Olin reissussa yksin lasten kanssa, joten kädet olivat täynnä puuhaa koko ajan.

Muutama sananen myös postauksen asusta. R a k a s t a n matchaavia asukokonaisuuksia, olivatpa ne sitten samaa väriä tai samaa kuosia päästä varpaisiin.  Love Love Love! Tämä beigen pehmoisen cashmereneuleen ja saman sävyisen silkkihameen yhdistelmä on yksi ehdottomista suosikkiasuistani alkusyksylle. Silkkihametrendi on ihana!

Photos: Kristina Pendonen / edit by me

Oi miten ihanasta elokuusta olemmekaan saaneet nauttia – lämmintä ja aurinkoista. Muutama päivä sitten päälleni valikoitui tämä kuvissa näkyvä vaalea H&M.n bohomekko. Käytin mekkoa valtavasti kesällä (mm. juhannuksena – katso kuvat) ja nyt vetäisin sen jälleen kerran päälleni kun lähdin kaupungille hoitamaan asioita ja tapaamiseen. En tiedä miksi, mutta tällä viikolla tuntui jotenkin haasteelliselta pukeutua. Jotenkin hassua, kun ilmat ovat vielä niin kauniin kesäiset, mutta mieli on jo kovasti syksyssä. Oletteko kohdanneet saman “ongelman”? 😀 Siksi koin sopivammaksi pukea kesämekon pariksi sykysiset saappaat sandaaleiden sijaan, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna kevyet sandaalir olisivat varmasti olleet parempi valinta. Saappaissa tuli nimittäin hieman kuuma. Rakastan kuitenkin tällaisten lyhyehköjen mekkojen ja saappaiden yhdistelmää. Rennon bohomekon ja ryhdikkään bleiserin kontrasti on mielestäni kiinnostava. Saappaat ovat itselleni syksyn must-have kengät, joten asuja erilaisten saappaiden kanssa tulette varmasti blogin puolella pitkin syksyä näkemään.

Photos: Kristina Pendonen / edit by me

 

 

 

 

 Kerroin teille viime viikolla instagram storyn puolella selittämättömästä väsymyksestäni. Olen jo pidemmän aikaa laittanut oman väsymykseni ruuhkavuosien hektisyyden piikkiin ja ajattelut, että tämä kuuluu asiaan. Olin myös kuullut, että monesti kroppa saattaa reagoida vauvavuosien vähäisistä yöunista johtuneeseen uupumukseen ja väsymykseen vielä vuosia jälkeenpäin; kun on monen monta vuotta mennyt vähäisellä levolla, kroppa tuntee väsyneisyyttä, vaikka nykytilanne unen saannin suhteen olisikin jo aivan toinen.

Viime viikolla makoillessani sohvalla haukottelin taas jälleen kerran niin pitkään, että ihan vedet nousivat silmiin. Miten saatoinkaan olla taas niin uskomattoman väsynyt? Aloin pohtimaan asiaa syvemmin. Voisiko “selittämättömälle” väsymykselleni itse asiassa ollakin jokin ihan oikea syy? Nukun kyllä joka yö vähintään kahdeksan (hyvää ja syvää) tuntia unta. Tämän kertoo minulle Unikulman unimittari, joka mittaa uneni laatua joka yö. Kyseessä ei siis voi olla riittämätön tai huonolaatuinen uni. Syön myöskin terveellisesti, riittävästi ja monipuolisesti sekä liikun useita kertoja viikossa. Ainahan sitä voisi syödä pikkuisen paremmin tai liikkua vieläkin enemmän, mutta tunne sisälläni sanoi, ettei väsymykseni johtuisi näistä.

Siksipä päätinkin kääntyä parhaan mahdollisen tietolähteen luo, eli kysyä asiaa teiltä ig-storyn puolella! <3 Olen monen monta kertaa todennut, että seuraajilta saa aina parhaimmat vinkit asiaan jos toiseen. Teidän tarkat ja monesti omaan kokemukseen pohjautuvat vinkit päihittävät loputtoman googlailun. Sainkin aivan valtavasti vinkkejä ja viestejä (siis oikeasti satoja!) siihen mistä väsymykseni saattaisi johtua…

Vaikka viestien määrä todella oli äärimmäisen suuri, lähes poikkeuksetta niiden sanoma oli täysin sama: mene verikokeisiin. Verikokeet kun ovat keskeisessä asemassa ihmisen terveydentilan määrittämisessä. Miehenikin on monesti todennut minulle (hän kun on työnsä puolesta ravannut lääkärillä ja erilaisissa testeissä koko ikänsä), että verikokeissa kannattaa käydä säännöllisesti, sillä verestä näkee paljon asioita liittyen ihmisen terveyteen. Siispä varasin itselleni laajan veritutkimuksen laboratorioon seuraavalle aamulle ja jo muutaman päivän päästä sain tulokset.

Ilokseni huomasin, että lähes kaikki arvoni olivat hyvissä lukemissa. Hemoglobiinikin oli 136, mikä on käsittääkseni ihan hyvä arvo. Tsekkautin tulokseni vielä varmuuden vuoksi tutulla lääkärillä ja hänen mukaansa tulokseni olivat äärimmäisen hyvät. Tunne sisälläni terveellisestä ruokavaliosta, riittävästä liikunnasta ja hyvistä yöunista pitivät siis paikkaansa. Tuloksissani oli kuitenkin yksi alhainen arvo – ferritiini.

Ferritiini, siis mikä ihmeen ferritiini? No niimpä, en minkään tiennyt (hups) mikä ferritiini on ennen kuin kuulin siitä teiltä ig-storeissani. Olen aina ajatellut hemoglobiinin kuvastavan riittävän tarkasti rauta-arvoja, mutta hieman asiaa tutkittuani ei se ihan niin menekään. Raudanpuutteesta saattaa siis kärsiä, vaikka perinteiset veriarvot, kuten hemoglobiini, olisi viitearvojen mukainen, jopa hyvä. Ferritiini kuvastaa elimistön rautavarastoja. Alhainen ferritiinipitoisuus on hemoglobiinia varhaisempi merkki elimistön raudanpuutetilasta (lähde: mehilainen.com). Naisilla raudanpuute on huomattavasti yleisempää kuin miehillä (varsinkin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla kyseessä on varsin yleinen vaiva) Oma ferritiini arvoni oli 27. Ei siis ihme, että on väsyttänyt, sillä tuo arvo viittaa liian alhaisiin rautavarastoihin. Asia korjataan pienellä rautakuurilla ja toivon, että lisäraudan tankkaus saisi taas vähän enemmän energiaa allekirjoittaneeseen.

Eli vielä kerran isoista isoin kiitos teille kaikille, jotka autoitte asian kanssa! En varmasti olisi mennyt mittauttamaan veriarvojani (ainakaan näin nopeasti) ilman teidän ohjeistusta.

Lupasin jakaa kanssanne myös saamiani vinkkejä liittyen väsymykseen. Kannattaa siis miettiä voisiko väsymys johtua jostain näistä?

– Saatko riittävästi rautaa? Alhainen hemoglobiini tai ferritiini. Asia selviää verikokeissa.

– Kilpirauhasen vajaatoiminta

– Riittävä ja LAADUKAS uni. Nukutahan tarpeeksi syvää (palauttavaa) unta?

– Riittävä ja monipuolinen ruoka. Varsinkin ihmisille, jotka liikkuvat paljon, on erittäin tärkeää muistaa myös syödä tarpeeksi!

– Riittävä D-vitamiinin saanti.

Photos: Kristina Pendonen / edit by me

 

 

Tilaa Elle

Seuraa Elleä