Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Lifestyle

Viimeisestä vlogista on vierähtänyt jo hyvä tovi, joten nyt korkea aika uudelle! Ajattelin, että monia saattaisi kiinnostaa miten Metti ja Hanna -podcastin jaksot syntyvät, joten tällä kertaa nappasin vlogikameran nauhoituksiamme taltioimaan. Tässä vlogissa pääsette siis seuraamaan miten podcast-jaksomme tehdään. Tätä kyseistä podcast-jaksoa varten ideointi- ja suunnittelutyö on jo tehty ja videolla keskitytään ainoastaan itse toteutusvaiheen. Jos teille herää lisäkysymyksiä podcastiin tai sen tekoon liittyen, vastaan niihin mielelläni kommenttiboxin puolella!

Viikonlopuissa ylivoimaisesti parasta ovat perheen kanssa yhdessä vietetyt kiireettömät aamut. Jokainen saa herätä omalla tahdillaan eikä ole kiire tai hoppu minnekään. Perheellemme on muodostunut jo hieman tavaksi aloittaa joko lauantai- tai sunnuntaiaamu (joskus jopa molemmat, hups) menemällä aamiaiselle jonnekin kotimme lähistöllä sijaitsevaan kahvilaan. Viime viikonloppu ei ollut poikkeus, sillä suuntasimme koko perheen voimin Cafe Ursulaan aamiaiselle. Lapsemme ovat aina innoissaan kahvila-aamiaisista, sillä silloin on luvassa myöskin herkkujälkkäri. Lauantaina oli kerrassaan upea ilma kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja astemittari oli vain muutaman asteen pakkasen puolella – ihan täydellinen talvipäivä siis!

 

 

 

 

 

 

 

 

Uusi vuosi, uudet tuulet? Vuodenvaihde on erinomainen aika pienelle kertaamiselle; mitä asioita teki hyvin viime vuonna? Mitä huonosti? Mitä asioita oppi ja missä asioissa olisi vielä kehitettävää? Vuodenvaihde on myös loistava aika asettaa tavoitteita uudelle vuodelle. Tavoitteiden asettaminen vaatii rehellistä itsetutkistelua ja todellisuuden kohtaamista – on pohdittava kysymystä “missä olen nyt” ja “missä haluan olla tämän vuoden (tai x ajan) lopussa”? Tavoitteet voivat olla pieniä tai suuria tai jotain siltä väliltä. Tärkeintä on tunnistaa itselleen tärkeimmät tavoitteet ja alkaa edistämään juuri niitä. On myös oleellista miettiä, millä keinoilla saavuttaa asettamasi tavoitteet. Sillä tavoitteet, joiden eteen ei tee töitä tai aseteta konkreettisia toteuttamiskeinoja, ovatko ne puhtaasti vain unelmia?

Mitkä ovat tavoitteeni vuodelle 2019? 

Taito delegoimaan muille – Iso kompastuskivi minulle on vaikeus delegoida asioita muille. Oli kyse sitten jostain töihin- tai henkilökohtaiseen elämään liittyvästä asiasta, tykkään hoitaa pitkälti kaikki asiat itse. Tänä vuonna haluan kuitenkin oppia delegoimaan asioita myös muille. Halaun vähentää omaa taakkaani ja päästä eroon perinteisestä “minun on hoidettava kaikki itse” -tyylistäni eroon. Olenkin ottanut jo isoja askelia kohti tavoitettani. Niistä lisää myöhemmin blogissa!

Liikunta – Iso tavoite ensi vuodelle! Liikkuminen on aina ollut itselleni valtavan tärkeää, joten tällä hetkellä harmittaa, ettei aikaa liikkumiselle tunnu löytyvän. Ja tiedän, että kyllä liikunnalle löytyisi aikaa, jos sitä vain järjestäisi. Viime vuosina on vain tuntunut siltä, että aina on jotain vieläkin tärkeimpiä asioita hoidettavana ja lopulta lenkki tai muu urheilu saa väistyä näiden muiden kiireiden tieltä. Tänä vuonna haluan kuitenkin palata takaisin vähintään 3 kertaa viikossa urheilurytmiin! Who`s with me? Kiinnostaako teitä muuten urheiluun liittyvät postaukset? Jos kyllä, mitä siihen liittyvää haluaisitte nähdä blogissa?

Raja työn ja vapaa-ajan välille – Asia, jota olen nyt “harjoitellut” kolme vuotta, mutta ajoittain tuntuu, että vieläkin työ- ja vapaa-ajan rajat häilyvät. Työni luonne tekee rajan vetämisestä hieman haasteellista, mutta samalla vaikuttajantyötä jo vuosia tehneenä, olen oppinut monia hyviä keinoja työn- ja vapaa-ajan rajan vetämiseen. Tänä vuonna haluan kuitenkin ottaa vielä selvempiä askeleita kohti tavoitettani ja yksi merkittävä apu tässä onkin juuri tuo taito delegoida osa töistä muille.

Parempi ruokarytmi – Olen aina ollut huono syömään aamiaista. Ruoka ei yksinkertaisesti maistu heti herättyäni, vaan minun täytyy olla hereillä muutama tunti ennen kuin saan mitään muuta kuin kahvia alas kurkustani. Joskus jätän aamiaisen kokonaan välistä ja hyppään suoraan lounaaseen, koska siinä vaiheessa kun nälkä alkaa kurnia, on kello jo lähempänä lounasaikaa. Tiedän, ettei tämä ei ole hyvä saatika terveellinen ruokailurytmi, joten tähän haluan ehdottomasti muutoksen.

Halu kehittää itseäni – Elämä on loputon oppimisen ja kehityksen matka. Ihminen ei koskaan ole niin täydellinen, etteikö se voisi oppia jotain uutta tai kehittää itseään vieläkin parempaan suuntaan. Viime vuonna keskityin paljon itsetutkiskeluun ja tuntuu, että vuosi vuodelta opin enemmän itsestäni ja sitä kautta myös ympäristöstäni. Viime vuonna tein virheitä, mutta koen, että näiden virheiden kautta opin taas enemmän itsestäni ja ympärilläni olevista ihmisistä, työnnän itseäni eteenpäin, haastan itseäni, kokeilen uusia asioita ja myös muutan itseäni parempaan suuntaan. “You don`t need to be better than anyone else, you just need to be better than you used to be.”

Photos:  Taru Vuonamo-Pallasvirta / edit by me

 

 

 

 

Mitkä olivat vuoden 2018 tykätyimmät instagramkuvani? Kollaasin perusteella voi päätellä, että ainakin omassa instassani tykkäyksiä saavat etenkin parisuhde ja perhekuvat <3 Varsinkin mieheni kanssa otetut kuvat näyttävät saavan paljon rakkautta. Myöskin omasta “perusfiidiistäni” jollain tavalla poikkeavat kuvat (esimerkiksi sisustuskuvat) saavat aina yllättävän paljon tykkäyksiä.

Alapuolen kollaasista löydät koottuna instagramin tykätyimmät kuvani (epämääräisessä järjestyksessä) sekä tarinat suosittujen kuvien takaa.

 Kuva numero 1 on otettu Esteponan rannalla viime vuoden marraskuussa. Lapsemme rakastavat leikkiä rannalla ja silloin kun leikit sujuvat kahdestaan hienosti, voi vanhemmat nappaista muutaman selfien siinä samalla, haha. Muistan, että tuolloin oli ihan mielettömän kaunis auringonlasku, joten vaikka kuva on napattu puhelimella, upea takavalo sai kuvan hehkumaan.

 2 & 3 & 4 kuvien päätähtenä on niin ikään mieheni. 2 kuva on otettu viime vuoden toukokuussa kun matkustimme ystäviemme kanssa Barcelonaan. Oli niin ihana reissu kaikin puolin, ainoana miinuksena poikkeuksellisen huono sää. Tämäkin kuva napattiin salaman nopeasti kauniin kirkon edustalla ja sitten äkkiä takaisin sateenvarjon alle suojaan. Tosin sateesta viis, kun sai viettää muutaman päivän aikuisten kesken Barcelonassa!

3 kuva on äitini ottama kuva minun ja mieheni neljäntenä hääpäivänä 9.8.18. Äitini tuli meille hoitamaan lapsia, kun lähdimme hääpäiväillalliselle. Illallistimme Savoyn terassilla Helsingin kattojen yllä. Ruoka, tunnelma ja ilta olivat kaikin puolin täydellisiä.

Kuva numero 4 on noin viikko sitten otettu kun olimme matkalla viettämään joulunpyhiä Tuusulaan. Kaunis valo sai minut nappaamaan kuvan ihan extemore ja lopputulos oli yllättävän kiva ja ihanan erilainen.

Kuva 5 on otettu viime juhannuksena mökillämme. Ehkä ne ovat nuo ranskanletit ja muutenkin naturelli-fiilis tuossa kuvassa ne asiat, jotka ovat keränneet niin paljon tykkäyksiä?

6 kuva on uudehko otos, joka on kuvattu ennen joulua. Kyseessä oli yhteistyökuva Stockmannin kanssa ja kuvissa toimme esille perheen yhteistä aikaa ja jouluvalmisteluja. Koristelimme yhdessä kuusta, josta lapset olivat innoissaan.

Kuvat 7 & 9 ovat viime kesältä. Kuvissa asu, joka päällä lähdin pikkuveljeni rippijuhliin. Minulla on yleensä aina hiukset auki, joten ehkä se on tuo nutturakampaus, joka oli kaunis ja kiva erilainen ja sen vuoksi keräsi paljon tykkäyksiä. Tuo kuvissa oleva valkoinen haalari on varmasti jo 5-6 vuotta vanha, mutta käytän sitä edelleen joka kesä paljon. Haalarin malli on täydellinen ja sen avoin selkä erityisen kaunis.

Kuva 8 on jouluinen otos olohuoneestamme. Halusin hankkia tänä vuonna uuden tekokuusen, sillä toiveissa oli löytää täydellinen valkoinen lumikuusi. Päätin laittaa joulukuusen tänä vuonna ensimmäistä kertaa olohuoneemme yhteydessä olevaan erkkeriin, jonne kuusi istuikin aivan täydellisesti. Sinne kuusi pääsee ehdottomasti myös ensi jouluna.

 

 

 

Tänä jouluna toivon, että saan viettää koko perheeni kanssa ihanaa ja rauhallista joulua yhdessä. Olemme kaikki kiireisiä omilla tahoillamme ja asumme eri puolilla Suomea, joten perheen yhteisestä ajasta pääsee nauttimaan aivan liian harvoin. Siksi joulu on erityistä aikaa, jolloin koko perhe kokoontuu ja rauhoittuu viettämään joulua yhdessä.

Aattoyön taikaa – meillä jouluaatto venyy yleensä pitkälle yöhön.

Odotan jouluruokaa – äitini tekemää jouluruokaa! Hän on m a a i l m a n paras kokki ja kaikki aina odottavat, että pääsevät hänen joulun herkkupöydän ääreen. Meidän joulupöydässämme pääpaino on kalaruoilla, mutta myöskin esimerkiksi blinit kuuluvat joulupöytäämme. Nam!

Aattoaamu aloitetaan niin ikään ruoan merkeissä kun äiti valmistaa koko perheelle herkullisen riisipuuron. Kirjoittelen tätä postausta juuri keittiön pöydän ääressä ja katselen samalla kun äitini häärii keittiössä ja keittää riisipuuroa. Joulupuuroon piiloitetaan luonnollisesti manteli ja sen löytänyt saa itselleen pienen lahjan. Yleensä se on ollut isäpuoleni hankkima ässäarpa.

Olemme aina edellisinä vuosina viettäneet jouluaaton vanhemmillamme, mutta tänä vuonna aatto vietetään omassa kodissamme. Nyt kun lapsemme ymmärtävät ja fiilistelevät enemmän joulua on ihanaa alkaa rakentamaan perheemme omaa joulua omaan kotiimme.

Meille tulee joulupukki! Niin pitkään kuin lapset ovat pieniä ja uskovat joulupukkiin, haluan, että meille tulee joulupukki aattoisin. Meillä oli kotona sama perinne kun olin itse pieni. En voi sanoin kuvailla sitä innostuksen ja jännityksen määrää aattoiltana kun joulupukki iso lahjasäkki olallaan.

Lapsena lahjat olivat ehdottomasti joulun kohokohta. Nyt odotan innolla kun omat lapseni tulevat avaamaan paketteja – heidän ilo ja onni tulee olemaan paras lahja itselleni!

Paljon syömistä, herkuttelua, hyviä keskusteluja, makoiluja sohvalla, saunomista, hauskoja pelihetkiä ja rentoutumista – näitä asioista toivon jouluna 2018.

My Sweater from H&M (*find here)

Photos: Hanna Väyrynen/ edit by me

 

Kumpi tuntee toisen paremmin? Siihen saatte vastauksen uusimmalla videollani! Olen saanut teidän suunnalta paljon toiveita vidoihin ja boyfried tag -tyylisiä videoita (omalla kohdallani luonnollisesti husband tag -videoita) on toivottu paljon, joten seuraavaksi sellaista vuorossa. Videolla saatte vastauksen niinkin tärkeisiin asioihin kuin, että mitä puoliso tekee ihan ensimmäisenä aamulla herätessään, mitä toisen leivän päälle tulee ja missä olivat ihka ensimmäiset treffimme. Kumpi muistaa nämä (ja muut suhteen supertärkeät asiat) paremmin kuin toinen?

Blogiala on muuttunut valtavasti viime vuosien aikana. Nyt ei enää puhuta yksin  bloggaamisesta, vaan ala on muuttunut kokonaisvaltaisempaan sekä monikanavaisempaan vaikuttamisen suuntaan. Kun reilu kolme vuotta sitten itse aloitin bloggaamisen ammatikseni, oli blogi luonnollisesti oma pääkanavani. Blogi on edelleen äärimmäisen tärkeä kanava itselleni, mutta sen ohelle on tullut myös muita vahvoja vaikuttamisen kanavia, kuten instagram, instagram-stories, youtube sekä uusimpana podcast. Näiden kaikkien kanavien pyörittämisessä on oma hommansa ja välillä tuntuu, että tästä kaikesta työmäärästä on vaikea selvitä yksin.

Puhuimme Hannan kanssa muutama viikko sitten julkaistussa podcast-jaksossa arjen apureista. Jaksossa puhuin siitä, kuinka viime keväänä mietin ensimmäistä kertaa assistentin palkkaamista itselleni. Kädet olivat täynnä töitä, ja koska kuopuksemme oli kotona kanssani, oli minulla töihin laitettava tuntimäärä päivässä äärimmäisen rajallinen. Elämä tuntui tuolloin yhdeltä tulipalojen sammuttelulta ja ajoittain tuntui jopa ahdistavalta tehdä luovaa työtä kovan paineen alla. Kun sain tuon kevään rupeaman päätökseen, päätin ettei enää koskaan näin! Syksyllä kuopuksemme aloitti päiväkodin, joka helpotti minua luonnollisesti äärimmäisen paljon. Tuntui täydelliseltä luksukselta saada itselleen kokonaiset työpäivät. Alkusyksystä oli siis ihana tunne, että kyllä pystyn yksin kaiken handlaamaan ja halusinkin olla itse vastuussa kaikesta. Nyt kuitenkin kun minun ja Hannan uusin aluevaltaus podcast on alkanut työllistämään meitä paljon enemmän, huomaan tuon painetta nostattavan kiireen olevan taas liian tuttu tunne. Siispä…

Haluaisimme Hannan kanssa löytää meille yhteisen sometaitoisen assistentin!  Tosiaan “Arjen apurit” -podijakson jälkeen sain useita kymmeniä sähköpostiviestiä, jossa te ihanasti tarjouduitte auttamaan työjuttujen kanssa. Nämä viestit saivat meidät pohtimaan tätä assistentti-ideaa uudelleen ja päätimme, että kyllähän me ihan ehdottomasti sellaisen tarvitsemme!!

Siispä nyt etsimmekin henkilöä, jolla olisi hyvä visuaalinen silmä, erinomainen taito käyttää somea (instagram, instagram-stories, facebook) sekä mielellään kokemusta valokuvaamisesta (+ kuvien- ja videoiden editoiminen plussaa!) Etsimme lähtökohtaisesti assistenttia auttamaan meitä yhteisen podcastimme kanssa, mutta haluaisimme löytää henkilön, jolla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus lisätä työmäärää ja auttaa meitä myös omissa henkilökohtaisissa työtarpeissamme. Mikäli kiinnostuit, niin laitathan meille sähköpostilla avoimen hakemuksen osoitteeseen metti.forssell@hotmail.com sekä info@hannavayrynen.com. (muista laittaa toinen meistä kopioksi viestiin, jotta molemmat näemme kaikki viestit) Olisi mahtavaa, jos liittäisit vielä CV.si sekä mahdollisesti pienen visuaalisen inspiraatiokollaasin sähköpostiviestiisi.

Kiitos tuhannesti ja toivottavasti kuulemme teistä pian!

Kaksikielisyys voi olla haaste, mutta sitäkin enemmän rikkaus. Kuinka upeaa on puhua äidinkielenään kahta kieltä? Saan lukijoiltani aika ajoin kysymyksiä lapsiemme kaksikielisyydestä, joten päätin kirjoittaa aiheesta syvemmin oman postauksen muodossa.

Meille oli heti lastemme syntymästä asti selvää, että heistä tulisi kaksikielisiä. Minä puhuisin heille suomea ja mieheni ruotsia. Asiasta ei edes sen enempää keskusteltu vaan päätös tuli automaattisesti. Päädyimme valitsemaan lapsillemme viralliseksi äidinkieleksi ruotsin, joka takaa heille ruotsinkieliset päiväkoti- ja koulupaikat.

Koen, että lasten kielen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää juurikin vanhempien johdonmukainen kommunikointi lapsilleen yhdellä kielellä. Ei niin, että molemmat vanhemmat puhuvat molempia kieliä. Siksipä olemmekin alusta asti puhuneet mieheni kanssa lapsillemme omilla kielillämme. Vaikka meidän keskeinen kieli on suomi, on mieheni aina puhunut kaikki asiat lapsillemme ruotsiksi. Kielen kehityksen kannalta on myös tärkeää, että vanhempien lisäksi perheellä on myös muita sosiaalisia kontakteja, joiden avulla kehittää kielitaitoa. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että olemme asuneet juuri nyt Suomessa, jossa lapsemme saavat kasvaa kielen kannalta positiivisessa ympäristössä. Tilanne olisi varmasti aivan toinen jos esimerkiksi edelleen asuisimme Saksassa. Siellä vieraankielinen ympäristö sekä äidinkieltä puhuvien läheisten määrä olisi todella paljon pienempi. Täällä Suomessa meillä on perhe- ja lähipiirissä molempia kieliä puhuvia läheisiä, jotka ovat päivittäisessä tekemisessä lastemme kanssa. Suomenkieli tulee hieman vahvempana perhepiireistämme, sillä miehenikin tulee perheestä, jossa äiti on suomenkielinen ja isä ruotsinkielinen. Näin ollen lastemme lähisukulaisista ainoastaan lastemme fafa (mieheni isä) sekä mieheni sisko sekä kaksi serkkutyttöä puhuvat lapsillemme ruotsia. Muuten sukulaiset ovat pitkälti suomenkielisiä. Ruotsinkielinen päiväkoti tosin tasapainottaa tilannetta sekä ruotsinkieltä puhuvien ihmisten määrää lastemme elämässä.

Minulta usein kysytään kumpi kieli on lapsillamme vahvempi? Se on vaihdellut, mutta tällä hetkellä koen, että molemmat kielet ovat yhtä vahvoja. Molempia kieliä lapsemme puhuvat ja ymmärtävät. Toki välillä menee sanoja sekaisin, mutta se on täysin luonnollista. Perheemme yhteinen kieli on suomi, mutta lapsiemme puhuvat toisilleen ruotsia. Leikitkin taittuvat aina ruotsiksi. Varmaan ruotsinkielisellä päiväkodilla on vaikutusta tähän asiaan.

On ihan uskomatonta kuinka nopeasti lapset oppivat sen, mitä kieltä kenellekin puhutaan. Tyttäremme on aina ollut todella tarkka siitä, että mamma puhuu suomea ja pappa ruotsia. Jos hänelle edes yrittäisi puhua toista kieltä, huomauttaa hän asiasta välittömästi, esimerkiksi sanomalla; “mamma sano suomeksi!”. Lucas ei puolestaan ole niin tarkka kuin Lilia, tosin hänen kielitaito ei vielä ole aivan yhtä sujuvaa kuin neidin. Huomaan, että monet päivittäiset ilmaisut ovat pojallemme helpompia ruotsiksi ja siksi hän niitä usein minullekin käyttää. Esimerkiksi “får jag” on paljon helpompi sanoa kuin “saisinko” tai “förlåt” on helpompi kuin “anteeksi”. Silti vaikka hän minulle puhuisi ruotsia, sanon aina saman lauseen tai sanan hänelle heti perään suomeksi. Hän aina toistaa sen, mutta kuitenkin taas hetken päästä aloittaa sanomalla ruotsiksi jotain. Tiedän tämän kuitenkin tasaantuvan ajan myötä kun hänen kielitaitonsa paranee entisestään.

H&M Jacket & Knit

Acne Jeans

Gucci Bag

Mango Jewellery

Zara Boots

Onko siellä ruudun toisella puolen kaksikielisiä? 🙂 Tai kaksikielisten lasten vanhempia?

 

Tilaa Elle

Seuraa Elleä