Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Lifestyle

Viime viikonloppuna kävimme mielenkiintoista keskustelua ystäviemme kanssa  illallispöydässä. Kaikki alkoi siitä, kun totesimme miten iloisia olimmekaan, että ylipäätään istuimme saman pöydän ääressä tuona iltana. Jos olemme kaikki yhdessä koolla tarkoittaa se, että monet asiat ovat loksahtaneet paikoilleen. Olemme kaikki vapaita muista menoista kyseisenä viikonloppuna, kaikkien pienet lapset ovat terveitä ja kaikki ovat vielä onnistuneet saamaan lastenhoidonkin järjestymään. Helpommin sanottu kuin tehty. Tervetuloa ruuhkavuosiin!

Ruuhkavuodet ovat samalla niin äärimmäisen ihana ja antava, mutta välillä myöskin äärimmäisen kuluttava ajanjakso elämässä. Ruuhkavuosina (kuten nimikin sen jo kertoo) tapahtuu kerralla valtavasti asioita: lapset ovat pieniä, työelämä on kiireisimmillään ja vapaa-aika täyttyy usein erilaisista harrastuksista ja muista tapahtumista. Tuntuu, että aikaa ei ole mihinkään ylimääräiseen. Joskus tuntuu, ettei aikaa ole edes kaikkeen olennaiseen. Ajan riittämättömyyden vuoksi on jatkuvasti tehtävä valintoja ja usein myös luovuttava jostakin. Se yleisemmin on oma aika tai esimerkiksi omat harrastukset.

Mutta sitten kun taas ilman omaa aikaa ja keskittymistä omaan hyvinvointiin on erittäin vaikea jaksaa. Mikä on siis salaisuus jaksamiseen ruuhkavuosien keskellä, vai onko sellaista? Pitäisikö vain hyväksyä ruuhkavuosien hetkellinen raskaus tiedostaen, että ajan myötä tilanne helpottaa?

Oma vastaukseni on kuitenkin EI. Uskon siihen, että me omilla valinnoillamme teemme arjestamme ja elämästämme juuri sellaista kun itse haluamme. Onko se aina helppoa? Ei todellakaan! Mutta tärkeintä on unohtaa mahdollinen arvostelu ulkopuolelta, sillä ainoastaan sinä itse tiedät, mitkä ovat sinun onnellisuutta edistävät elementit elämässä. Ruuhkavuosien aikana on myös pakko olla ajoittain itsekäs. On siis hyvä muistaa, että terveellä tavalla itsekäs ihminen pitää huolta itsestään. Ei tosin niin, että siitä aiheutuisi muille ympärillä oleville ihmisille harmia. Omaa itsekkyyttä tarvitaan, jotta elämästä tulee omannäköistä.

Tällä hetkellä elämäni tuntuu yhdeltä isolta palapeliltä. Palapelin palat edustavat kaikkia niitä asioita, jotka tekevät sinusta onnellisen. Kun palapeli on koottuna eli kaikki palaset ovat yhdessä, tunnen oloni kaikin puolin hyväksi. Jos yksi, kaksi tai useampi haluamani pala puuttuu elämästä, saattaa arki alkaa pikkuhiljaa tuntumaan raskaalta ja jopa uuvuttavalta.

Jokainen määrittelee itse ne tekijät, mitkä kuuluvat omaan “hyvinvoinnin palapeliin”. On äärimmäisen tärkeää tiedostaa, ettei kukaan ulkopuolinen voi kertoa mitkä asiat saavat sinut voimaan hyvin, vaan jokaisen täytyy tiedostaa ja löytää ne aivan itse. Koen vahvasti, että ruuhkavuosissa (tai ylipäätäänkin elämässä) hyvinvoinnin saavuttaminen on kokoaikaista tasapainottelua ja ennen kaikkea jatkuvaa työtä.  Jatkuvasti on keskityttävä siihen, että ottaa omaa aikaa, parisuhdeaikaa tai nähdä ystäviä, ettei nämä tärkeät onnellisuustekijät polkeudu kiireisten ruuhkavuosien alle. Toisaalta taas liika oma aika tai erossa lapsista vietetty aika ei tunnu hyvältä ja luonnolliselta. Ruuhkavuosi on siis täydellistä ja jatkuvaa tasapainottelua.

Haluan olla läsnä oleva äiti lapsilleni, samalla olen intohimoinen ja haluan luoda omaa uraa. Haluan viettää paljon aikaa yhdessä perheenä, mutta toisinaan tarvitsen aikaa myös ihan yksin. Haluan viettää aikaa rakkaiden ystävieni ja läheisteni kanssa. Haluan panostaa omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiini. Toivon pystyväni antamaan tämän kaiken myös puolisolleni. Minua välillä harmittaa se ennakkoluulo, että ajatellaan, että esimerkiksi monet yllä listaamistani asioista olisivat toisiaan poissulkevia. Päinvastoin. Meistä on moneksi. Meistä on juuri siihen kaikkeen mihin haluamme!

Myönnän tosin, että tämä on ajoittain aikamoinen paketti pitää kasassa, mutta hyvällä suunnittelulla ja pienellä vaivannäöllä hyvinkin mahdollista. Ja miksipä ei haluaisi tai jaksaisi panostaa ylläpitämään omaa onnellisuuttaan?

Mitkä asiat te koette ruuhkavuosissa kaikkein raskaimmaksi? Mitä asiaa kaipaatte tai toivoisitte elämäänne enemmän? Miten ruuhkavuodet ovat yllättäneet?

Tulin juuri kaupungilta hoitamasta muutamia asioita liittyen ylihuomiseen isänpäivään Tällaiset merkkipäivät ovat perheellemme tärkeitä ja sen vuoksi haluan aina miettiä tapoja, joilla tekisin päivästä edes hieman tavallisesta arjesta poikkeavan perheemme miehille. Lahjat ovat toki mukava tapa huomioida ja muistaa lähimmäisiään, mutta viime vuosina yhdessä tekeminen ja yhteinen ajanvietto ovat nostaneet päätään enenevissä määrin. Ehkä syynä kiireiset ruuhkavuodet, joiden vuoksi lähemmäisiään ei kerkeä näkemään niin usein kuin haluaisi. Välillä tuntuu, että kaikki aika ja energia menee omiin töihin sekä perhe-elämän pyörittämiseen. Tuntuu, ettei aikaa välillä ole millekään ylimääräiselle! Siksi mielestäni on äärimmäisen tärkeää tehdä (ainakin) muutamista vuodessa vietettävistä merkkipäivistä jollain tavalla spesiaaleja rakkaimmilleen!

Tänään dagiksessa järjestettiin farsdag frukost, jonne mieheni osallistui. Kotiin hän saapui kaksi suloista avaimemperää ja onnittelukorttia rikkaampana <3 En tiedä mitään suloisempaa, kun lasten itsetehdyt lahjat. Ja se fiilis, kun lapset itse ovat niin innoissaan ja ylpeitä omista tekeleistään – parasta <3 Ostin tänään kotiin vielä hieman askartelutarvikkeita, jotta lapset saavat tehdä sekä isälleni että isäpuolelleni onnittelutkortit. Isovanhemmat ovat äärimmäisen suuri tuki ja voimavara jaksamiseen ruuhkavuosissa ja elämässä yleensäkin. Heidän ainainen apu ja tuki kaikissa asioissa, tekevät elämästämme paitsi miellyttävämpää ja ihanampaa, myöskin paljon helpompaa. Kiitos kun olette ja autatte. Sunnuntaina juhlitaan isejä ympäri Suomen! <3

 

Hello!

Kerroin teille viime perjantaina kaipailevani vinkkejä osaavista graafikoista tai nettisivujen visuaalisen ilmeen suunnittelijoista sekä koodaajista. Jotain uutta on siis tiedossa, kuten monet teistä arvasivatkin. Tällaisten ammattilaisen etsintä kun viestii vahvasti siitä, että uusi sivusto olisi suunnitteilla. Ja olette oikeassa – Ellen blogini päättyy ja on aika alkaa tekemään tätä hommaa aivan itsenäisesti.

Olen saanut kirjoittaa Elle.fi alla blogiani jo neljän vuoden ajan. Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2015, Elle oli minun suurin haaveeni. Haaveilin, että saisin kirjoittaa blogiani Suomen merkittävimmän muotilehden alla. Tuo haaveeni kävikin toteen yllättävän nopeasti kun sain puhelinsoiton Ellen silloiselta päätoimittajalta Taru Marjamaalta, joka halusi minun siirtyvän Ellen alle kirjoittamaan blogiani. Elle on ollut äärimmäisen ihana “blogikoti” ja olen saanut kasvaa ja kehittyä Ellen osaavissa käsissä näiden neljän vuoden aikana. Iso kiitos Tarulle, joka uskoi minuun ja blogiini jo ihan urani alkutaipaleella. Iso kiitos myös Ellen nykyiselle päätoimittajalle Taina Ristolle, jonka kanssa olen saanut tehdä töitä viimeisten vuosien aikana. Taina on uskomattoman ihana ja inspiroiva ihminen, jonka alaisuudessa on ollut paitsi suuri ilo myös valtava kunnia työskennellä.

Nyt kuitenkin on aika kääntää uusi sivu. Olen jo pitkään miettinyt ja halunnut kirjoittaa blogiani oman sivuston alla ja nyt vihdoin ja viimein olen päättänyt sen oikeasti toteuttaa. Vielä minulla ei ole ihan tarkkaa visiota millainen sivustoni tulee olemaan. Minulla on paljon ideoita (ja jälleen kerran haaveita), mutta katsotaan mitä lopputulos tulee pitämään sisällään. Kuulen myös mielelläni teidän toiveita ja ideoita asiaan liittyen – mitä juuri te toivoisitte sivustoltani löytyvän?

On uskomattoman jännittävää seisoa jälleen kerran uuden äärellä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämässä pitää myös uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kokeilla uusia juttuja. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minulla on äärimmäisen hyvä ja positiivinen fiilis tästä. Pieni jännitys on vaan hyvästä!

Tulen päivittämään ja kirjoittamaan tätä Ellen blogiani säännöllisesti aina marraskuun 2019 loppuun asti. Kerron lisää myöhemmin marraskuun aikana kun tulevaisuuden blogikotini selviää. Kiitos valtavasti teille, kun olette seuranneet ja seuraatte edelleen <3 Tämä blogi on paitsi työni myös valtavan tärkeä ja ihana yhteistö. Kiitos ihan jokaiselle teistä, että palaatte blogini äärelle päivä toisensa jälkeen <3

 

“Mamma – milloin saan taas tehdä niitä kysymyksiä?” 

Lilia rakastaa kun ig-storeissa häneltä kysellään kysymyksiä. Hänen mielestään niihin on kiva vastata ja yleensä tältä sanavalmiilta tytöltä ei muutamaa sekuntia kauempaa kestäkään vastauksia antaa. Kysymyksiä on teidän suunnalta aina sadellut valtavasti (kiitos siitä, teette pienen Lilian iloiseksi), mutta pikku-neiti ei luonnollisesti aina jaksa kaikkiin vastata. Niinpä päätimme yhdessä hänen kanssaan jakaa muutamia kysymyksiä täällä blogin puolella. Eilen iltapalapöydässä kyselin neidiltä teidän esittämiä kysymyksiä ja kirjoitin hänen vastaukset ylös.

Mikä on sinun lempipuuhaasi? Saada LOL.lleja ja kun mä paljastuksen jälkeen näen sen LoLin.

Mikä on sinun suurin haave? Saada koira. Sen nimi olisi Bella.

Mikä on paras leikki pikkuveljen kanssa? Tuhmasottapekka. Juostaan ja toinen ottaa kiinni.

Mikä on sun lempivaate? Mekot ja hameet. Tää kultanen hame ja sit se glitteri.

Mikä on sun lempiruoka? Spagetti ja kala.

Mikä on kivointa tehdä mamman kanssa? Mennä Stockalle. (omg :D)

Mikä on mamman hienoin vaate? Muistatko kun mulla oli päällä se yks kerta se sun mekko, muistatko. Se pinkki niin se.

Mikä on sun lempiväri? No pinkki ja sininen tietysti mamma.

Mitä mamma sanoo aina sulle? Älä vingu. (haha okei pakko ottaa huumorilla tämä vastaus :D)

Onko se teidän uusi mökki kiva? On, koska sinne ei tuu kärpäsiä ja myggoja (hyttysiä) ja sellaisia.

Tykkäätkö käydä dagiksessa? Joo siellä leikin kavereiden kanssa ja askartelen.

Mikä tekee sinut onnelliseksi? Kun saa lelun ja kun mamma ja pappa vie meidät HopLopiin.

Mikä tekee sinut surulliseksi? No kun Lucas kiusaa ja kun sä tuut raivoks ja pappa tulee vihaseks.

Mitä mamma tekee työkseen? Bloggaa. Mitä se tarkoittaa? No tekee blogia. Niin mutta mitä se tarkoittaa, minkälaista työtä mamma tekee? En tiedä.

Mitä pappa tekee työkseen? Fotboll. Ja valmentaja. Puhaltaako pappa sitten sitä pilliä (ääntelee miten pilliin vihelletään)

Miten sä oot oppinut niin hyväksi meikkaajaksi? Oon opetellu meikkipäällä ja sitten myös mammalta. Sain mammalta sellasen kiiltävän mitä laitetaan tähän.

Mikä on sun lempilelu? No LOL.llit tietysti.

Tykkäätkö viettää aikaa isovanhemmilla? (kuiskaa mulle – mamma mikä on isovanhemmat?) Ai niin! Tykkään totta kai. Mummilla ja Kari-vaarilla ja sitten Lassi-vaarilla ja Annella. Tai sitten mummulla ja fafalla. Tykkään kaikista ja rakastan yhtä paljon ja silleen.

Mitä teet isovanhempien luona? No me leikitään ja sitten leivon Annen kanssa. Ja sitten piirrän ja joskus saan nukkua teltassa (mmm, okei? :D)

Parasta sun perheessä? Mamma ja pappa ja Lucas. Mä annan kaikille pusuhaleja.

Onko ruudun toisella puolella muuten muita 5-vuotiaiden vanhempia? Ihan mieletön tämä ikä! Tuntuu, että kaikki uhmailut alkavat olla takanapäin ja 5-vuotiaan kanssa kaikki arkiset käytännön asiat (ruokailut, nukkumiset, leikit, pukemiset, peseytymiset jne.) sujuvat hienosti ja mutkattomasti. 5-vuotiailla on ihan parhaat jutut ja heidän  kanssaan pystyy jo käymään kunnon keskusteluja. Nauran päivittäin vedet silmissä Lilian tarkkaavaisille huomioilleen ja nerokkaille vitseille. Dagiksessa kävimme kehityskeskustelun tiimoilta tätä samaa asiaa läpi – 5v on kuulemma yleisesti “ruusuinen ikä”, kun taas 6v/eskari on kuulemma taas hyppy päinvastaiseen. Saa nähdä mitä sieltä  on ensi vuonna tulossa. Osaatteko 6v / eskarilaisten vanhemmat kertoa mitä on luvassa? (Toki hyvä muistuttaa tässä kohtaa, että jokainen lapsi on yksilö, eikä liikaa saa yleistää, että “kaikki 6 vuotiaat olisivat tietynlaisia”)

Ps. Aika tasan vuosi sitten Lilia teki edellisen “haastattelun” blogissani. Postauksen löydätte täältä!

 

 

 

 Maanantai 30.9

Aloitin viikkoni pitämällä kotitoimistopäivän, sillä olimme juuri edellisenä iltana tulleet myöhään illalla landelta takaisin kaupunkiin. Aamu alkoi siis hieman hitaasti matkalaukkuja purkaen, pykkiä pesten ja kahvia juoden. Yritän aina mahdollisuuksien mukaan aloittaa viikkoni niin sanotulla toimistopäivällä, sillä maanantai on oivallinen päivä kartoittaa tulevaa viikkoa – suunnitella tapaamisia ja kuvauksia, vastata sähköposteihin ja muutenkin järjestellä ja organisoida viikon eri menoja.

Maanantaina tosiaan päivä vierähti kotona, mutta iltapäivällä ennen lasten dagiksesta hakua, kävin vielä Stockmannilla hakemassa kuvauslainoja tulevia kampanjoita varten. Stockmannilla on nyt niin paljon ihania syysuutuuksia. Nappasin mukaani aivan ihania asusteita, joista suosikkini tulette näkemään ensi viikon aikana!

Tiistai 1.10

Tiistaille olin sopinut kolme tapaamista. Yritän aina suunnitella työmenoni niin, että saisin bookattua monta tapaamista samalle päivälle jos vain mahdollista. Tällä kertaa aamu aloitettiin tapaamisella Etelä-Helsingissä, josta siirryin jalkaisin lounastapaamiseen St. Georgen Wintergardeniin. Wintergarden on ihanan idyllinen ja varsin rauhallinen kohtaamispaikka, joka sopii erinomaisesti erilaisiin tapaamisiin. Tuolla saa mukavasti rauhassa keskustella ja samalla nauttia maukkaasta ruosta ja juomasta.

Lounastapaamisen jälkeen jatkoin matkaani kolmanteen tapaamiseen, jossa vierähtikin sitten koko loppupäivä. Matkalla tapaamiseen sain ihastella Helsingin puistojen kaunista väriloistoa. Oi että, miten upea tämä ruska! Etäisyyksien pysyessä maltillisina pyrin aina kulkemaan välimatkani jalkaisin. Pitkään sisällä istumisen jälkeen pieni jaloittelu ja etenkin raikas ilma tekevät hyvää. Ajatukset selkenee ja mieli saa pienen breikin taas ennen seuraavaa tapaamista.

Huomasin tapaamisteni lomassa, että korvissani roikkuu enää yksi rengas. Jossain vaiheessa päivää toinen korvakoruistani oli ilmeisesti tippunut jonnekin, joten kävin nopeasti nappaamassa uudet korvakorut ohikulkumatkalla Glitteristä. Mukaan lähti tasan 5 sekunnin valinta-ajan jälkeen nämä roikkuvat helmikorvakorut.

Iltapäivän viimeinen tapaaminen venyi hieman pitkäksi ja pääsin hakemaan lapset päiväkodista vasta lähempänä kello viittä (yleensä kun haemme lapset aina klo 16 mennessä). Pitkäksi venyneen ja hektisen työpäivän jälkeen halusin helpottaa iltaamme ja päätin mennä lasten kanssa syömään lähiravintolaamme Lungiin. Lungi on ihanan rento kortteliravintola Korkeavuorenkadulla, jossa on aina hyvää ruokaa ja kiva fiilis kaikin puolin. Lapset söivät tällä kertaa lohiannokset ja minä scampi-salaatin. Maistui!

Loppuillan vietimme lasten kanssa vain kotona. Oma flunssani teki yhä kovempaa tuloaan eikä sateisen kolea ilma houkutellut lähtemään ulos. Päätimme siis vain jäädä sisälle viettämään iltaa. Oma vointini oli kieletämättä aika kehno, joten yritin keksiä jotain sellaista puuhaa, jossa itse saisin siinä samalla hieman leputella silmiäni ja levätä. Siispä päätimme katsoa lasten kanssa yhdessä elokuvan. Popparit kehiin ja leffa pyörimään!

Keskiviikko 2.10

Keskiviikkona aloitin päiväni viemällä lapset aikaisin aamulla dagikseen, sillä minulla oli paljon töitä hoidettavana koneella ennen omia menojani iltapäivällä. Istuin koneella 8:30-11:30 välisen ajan, jonka jälkeen suuntasin Teatterin Deliin lounaalle. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, pääsin suosikkiravintolani Teatterin Delin kanssa suunnittelemaan heille kolme omaa salaattitäytettä. Tein tästä yhteistyöstä erillisen postauksen, jonka voitte halutessanne lukea täältä.

Note to self: Älä koskaan levitä itseruskettavaa enää siinä vaiheessa iltaa (yötä), kun olet jo umpiväsynyt ja jaksat keskittyä levitykseen tasan 1%. Tällainen ihana yllätys odotti minua seuraavana aamuna, oh lord 😀

Torstai 3.10

Flunssan pahetessa oli minun pakko hidastaa hieman tahtia. Jouduin perumaan muutamia menoja torstailta, sillä ajattelin, että tämä flunssa vain pahenee pahenemistaan jos en lepää sitä kunnolla pois. Niinpä torstaina pidin viikon toisen kotitoimistopäivän. Vastailin sähköposteihin, editoin kuvia ja suunnittelin tulevia kampanjoita. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan kovin paljoa töitä saanut tehtyä, sillä flunssan aiheuttama väsymys, velttous ja särky kropassa painoi päälle. Onneksi miehelläni oli treenit vasta myöhemmin tuona iltana, joten sain levättyä vielä vähän alkuillastakin. Tiesin myös tulevan viikonlopun olevan kiireinen, joten senkin verukkeella yritin ottaa mahdollisimman hitaasti koko torstain.

Kävin jo aikaisemmin viikolla hakemassa apteekista lääkkeitä flunssan hoitoon. Mukaan lähti särkylääkkeitä, erilaisia kurkkupastilleja sekä runsaasti sinkkiä. Erilaisista dropeista huolimatta flunssa hiipi hiipistämään pitkin viikkoa ja pamahti päälle kunnolla keskiviikon ja torstain ainakan. Oli siis pakko hidastaa tahtia ja levätä. Sängyssä makoillessani löysin muuten itselleni uuden sarjan: sohvaperunat! Minulla on mennyt jostain syystä tämä loistava ohjelma ihan kokonaan ohi, mutta nyt katsoin muutamia jaksoja ja olen jo ihan koukussa!! Mahtava sarja, oletteko katsoneet? 😀

Perjantai 4.10

Perjantaina oli kuvauspäivä kahdelle eri kampanjalle. Ilma oli todella haasteellinen, sillä ulkona oli kovin koleaa ja tuulista. Välillä alkoi myös sataa vettä, mikä ei koskaan tee ulkona kuvaamisesta ainakaan helpompaa. Onneksi luonto on kuitenkin nyt mitä kauneimillaan, joten hieman kehnosta säästä huolimatta kuvista tuli ihania ja sain niihin haluamani tunnelmallisen syysfiiliksen.

Perjantaina viikonlopun alkamisen kunniaksi kävimme lasten kanssa Robertin herkussa hakemassa lapsille pienet karkkipussit. Molemmat saivat valita kymmenen karkkia pussukoihinsa. Lapset olivat niin suloisia kun suurella hartaudella valitsivat yhdessä mitä karkkeja suuresta irtokarkkivalikoimasta pussukoihinsa valitsisivat. Tietysti jokainen karkki piti olla erilainen, mutta keskenään Lilian ja Lucaksen pussit olivat identtiset – väriä myöten.

Karkkikaupan jälkeen suuntasimme äitini ja isäpuoleni luo viettämään iltaa, sillä mieheni oli jälleen treeneissä myöhään iltaan asti. Ihanat tätini ja setäni olivat tulleet Kokkolasta Helsinkiin äitini luokse viikonloppua viettämään, joten halusimme mennä myös heitä tervehtimään. Äitini oli laittanut ihanaa ruokaa ja ilta vierähti hyvässä seurassa todella nopeasti.

Lauantai 5.10

Nukuimme koko perhe pitkään lauantaina. Teimme aamiaista pitkän kaavan mukaan ja nautimme kiireettömästä viikonloppuaamusta. PARASTA! <3

Puolen päivän aikaan lähdin viemään Liliaa isäni luokse yökylään. Lilia on pitkään halunut mennä isälleni ja hänen vaimolleen yöksi yksin ja nyt vihdoin tänä viikonloppuna saimme kaikki järjestettyä menomme niin, että Lilia pääsi yksin vaarin luokse kyläilemään. Kävimme Lilian kanssa kukkakaupasta nappaamassa synttärikukat isäni vaimolle, sillä hän vietti eilen syntymäpäiviään. Lilia sai valita synttärikukat ja hienon kimpun valitsikin.

Tuosta synttärikimpusta tuli kuitenkin tällä kertaa hieman kalliimpi ostos, sillä 5 minuutin “pikapysäköintini” kostautui. Aika huono tuuri, mutta eipä tuolle mitään voi.

Eilen illalla vierailimme Miklun kanssa Huuma-ohjelmassa. Kuten tiedätte, Miklu rakastaa pilailla kustannuksellani. Milloin hän säilyttelee mua kotona, millon taklailee uima-altaaseen ja kaikkea siltä väliltä. Hänen jekkujaan on voinut seurata sekä minun että Miklun ig-storeista harvase päivä. Ja huom – nämä somessa nähdyt jekut ovat ainoastaan se minimalistinen osa niistä kaikista, mitkä hän on saanut kuvattua. Mietin pitkään miten saisin annettua Miklulle samalla mitalla takaisin ja miten ihmeessä saisin sen vielä kuvattua. No Huuman tuottajat ilmeisesti osaavat lukea ajatuksiani, kun kontaktoivat minua asian tiimoilta. Eipä siinä minun tarvinut kovin kauaa miettiä lähdenkö mukaan toteuttamaan pilaa Miklulle. Ja mikä parasta – Miklulla ei ollut hajuakaan koko asiasta ja meni jekutukseen halpaan totaalisesti, haha!! Eilen illalla Huuman livelähetyksessä tuo Miklun jekutusvideo näytettiin kokonaisuudessaan. Voitte halutessanne katsoa klipin täältä!

Koska lapsemme olivat yökylässä isovanhempien luona, päätimme mennä vielä Huuma-lähetyksen jälkeen syömään lempiravintolaamme Gaijiniin. Gaijinin täydellinen ruoka kruunasi kaikin puolin ihanan ja hauskan lauantai-illan.

Sunnuntai 7.10

Nyt istun Lilian jumppatunnilla ja kirjoittelen aulassa tätä postausta. Miklu ja Lucas ovat lähteneet jo aikaisemmin iltapäivällä landelle ja me lähdemme perässä kohti landea heti Lilian jumppatunnin jälkeen. Miklulla on huomenna vapaapäivä, joten olen järjestänyt myös omat menoni niin, että voin itsekin pitää huomenna vapaapäivän. Koska lapset olivat isovanhemmilla yötä eilen, haluamme viettää nyt heidän kanssaan yhden extra vapaapäivän. Siispä otamme rauhallisen aloituksen tulevaan viikkoon landen rauhassa.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Ps. Mitä tykkäätte tällaisista “viikko kuvina” postauksista? Jatkoon vai ei?

 

*Kaupallinen yhteistyö: Teatterin Deli

Kuten tiedätte, rakastan salaatteja. Olen useampaan otteeseen blogissa jakanut suosikkilounaspaikkojani Helsingissä ja jokaisen listan kärjessä on komeillut Teatterin Delin salaattibaari. Delistä saa mielestäni Helsingin parhaimmat salaatit, sillä annokset ovat runsaista ja maukkaita täytevaihtoehtoja löytyy paljon. Olinkin äärimmäisen innoissani kun pääsin nyt yhteistyössä Teatterin Delin kanssa suunnittelemaan omat salaattitäytteet Delin täytevalikoimaan.

Lähdin innolla suunnittelemaan omia täytteitäni. Toteutuksen taustalla oli ajatus, että  miettisin omien makumieltymyksieni mukaan täytevaihtoehtoja – mistä raaka-aineista ja makuyhdistelmistä juuri itse tykkään kaikista eniten?

Rakastan erilaisia kasviksia ja varsinkin näin syksyisin herkkuani ovat erilaiset paahdetut juurekset. Broccoli, lanttu, porkkana ja punajuuri ovat kaikki suurta herkkuani. Lempi (salaatti) raaka-aineiden listalta löytyy myös ehdottomasti katkarapu ja kala sekä erilaiset siemenet ja pähkinät. Omasta salaatistani täytyy myös aina löytyä jotain juustoa, joten päätin jo heti alusta alkaen, että omista täytevaihtoehdoistani niitä pitäisi myös löytyä. Kotona heitän erilaisten ruokien joukkoon lähes poikkeuksetta tuoreita yrttejä, joista ehdoton suosikkini on korianteri.  Tuntuu, että korianteri jakaa vahvasti mielipiteet – toiset vihaavat ja toiset rakastavat. Koska itse RAKASTAN korianteria, olihan sitä löydyttävä ainakin yhdestä täytevaihtoehdoista.

Mikä täytevaihtoehdoista kuulostaa parhaimmalta? 

Sain tosiaan itse valita haluamani raaka-aineet sekä niiden yhdistelmät. Tykkään runsaista ja makurikkaista salaateista, joten halusin tehdä täytevaihtoehtoja, joista löytyy jo valmiiksi monien raaka-aineiden yhdistelmiä. Valintojeni jälkeen Teatterin taitavat kokit pääsivät kuitenkin tuomaan ideani päivänvaloon. Eli ei tarvitse siis pelästyä – en ole itse astunut jalallakaan keittiöön 😀

Aikaisemmin tällä viikolla pääsin pienen kolleega-porukan kesken maistelemaan Metti loves Deli – salaatteja. Kiitos kaikille ihanasta lounashetkestä! <3

Olisi ihana kuulla mitä te tykkäätte täytteistä, jos käytte Teatterin Delissä. Muistattehan merkata minut @mettiforssell julkaisuihinne tai käyttää #mettilovesdeli, jotta näen julkaisunne. Tulen tulevien päivien aikana arpomaan myös muutamia lounaspasseja instagrammin puolella, joten pysyttehän kuulolla siellä, mikä sellainen kiinnostaisi voittaa 🙂

Nyt toivottelen ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Photos: Kristina Pendonen / @coframee

 

 

 

Tämä perjantaifiilis on vaan jotain maagista – ihan voittajafiilis kun on viikonloppu edessä, haha. Huomenna suuntaamme taas perheen kanssa landelle. Meidän happy placeen, jonne pääsemme rentoutumaan pois kaupungin hälinästä. En malta odottaa!

Mitä tuo rentoutuminen sitten käytännössä tarkoittaa? Tämän päivän postauksessa jaan pieniä arkisia asioita, joita tekemällä itse rentoutudun. Jokainen rentoutuu tyylillään, mutta monesti rauhoittumiseen ja rentoutumiseen ei tarvita mitään sen ihmeellisempiä asioita. Seuraava lista on itselleni paitsi ohje rentoutumiseen myös samalla ensi viikonlopun to-do listani:

– Tee kävelyretki luontoon

– Juo rauhassa aamukahvia

– Lue kirjaa hiljaisuudessa

– Joogaa ja pidä mindfullness -hetki

– Kuuntele sateenropinaa viltin alla

– Sauno

– Tee pitkät ihonhoitorutiinit aamuin illoin

– Polta kynttilöitä

– Kuuntele rentouttavaa musiikkia

– Naura

– Pukeudu pehmoisiin vaatteisiin

– Herkuttele

– Kirjoita ylös ajatuksiasi, pelkojasi, haaveitasi

– Mene lenkille

– Tee hyvää ruokaa

– Kutsu ystäviä kylään

– Laita puhelin pois päältä muutamaksi tunniksi

– Tee itsellesi manikyyri

– Järjestä kaappeja

– Ota päiväunet

Hyvää viikonloppua kaikille!

Eilen oli hyvä päivä. Ei mitenkään erikoinen tai normaalista poikkeava, mutta silti oli jotenkin erityisen hyvä fiilis. Eilisen pohjalta ajatuksissani on pyörinyt paljon työnteko ja työn merkitys elämässä. Oletteko koskaan miettineet työn vaikutusta arjen onnellisuuteen ja sitä kautta omaan hyvinvointiin? Työ kun monille on todella suuri osa arkea  (jo ihan tuntimääräisestikin) kuinka iso vaikutus sillä on ns. muuhun elämään? Tai jos työ on jollain tasolla epämiellyttävää, kurjaa tai vaikka negatiivista, onko silloin myös iso osa arkeasi kaikkea tuota edellä mainittua? On tietysti hyvin yksilöllistä, millä tavalla kokee työnsä merkityksen ja varsinkin kuinka suuri vaikutus sillä on omaan elämään, ja nimenomaan onnellisuuteen. Osa ihmisistä varmasti antaa työarjen vaikuttaa kokonaisvaltaisemmin omaan elämään kun taas toiset osaavat vetää tiukan rajan näiden kahden välille. Joillekin työn ei tarvitse olla “se juttu” vaan onnellisuuden ainekset kootaan muista asioista.

Jokainen rakentaa onnellisuuden omalla tavallaan. En osaa sanoa oikeaa reseptiä onnellisuuteen, mutta itselläni onnellisuus lähtee sisältäpäin ja koostuu yksinkertaisista asioista. Minulle onnellisuus merkitsee nimenomaan arjen mielekyyttä, iloa ja hyvänolon tunnetta. En voisi kuvitella rakentavani elämääni niin, että onnellisuuteni nojautuisi pelkästään viikonloppuihin, lomiin tai muihin “spesiaaleihin” hetkiin. Arki on kuitenkin niin iso osa elämää, että sen mielekkyyteen on hyvä keskittyä. Minulle ne ovat muun muassa perhe, läheiset ihmiset, sosiaaliset suhteet, liikunta ja terveys. Minulle myös oma työ on asia, joka kuuluu vahvasti jokapäiväiseen elämääni ja tekee minut onnelliseksi.

Itselläni oli selvät suunnitelmat lukion jälkeen siitä, mitä haluan tehdä ja missä haluan opiskella. Elämä kuitenkin tuli väliin ja suunnitelmani heittivät 100% voltin. En silloin päässyt sitoutumaan unelmieni opiskelupaikkaan, mutta en kuitenkaan koskaan päästänyt irti haaveistani. Päämääräni on aina ollut sama, mutta kulkemani reitti olikin toinen. En tiedä oletteko kuulleet tai uskotteko vetovoiman lakiin, mutta itselleni sillä on vahva merkitys. Ajattelen, että asiat, joita minulle elämässä tapahtuu heijastuu omista ajatuksistani, toiveistani ja unelmistani. Toisin sanoen, jos haluaa elämäänsä jotain asiaa tai vaikkapa jotain muutosta, on tärkeää fokusoida huomio ja ajatukset siihen mitä haluaa ja alkaa toimimaan. Osa toimista voi olla tietoisia toimia, mutta suuri osa valinnoista tapahtuu myös alitajuntaisesti. Teet tiedostamattasi koko ajan pieniä toimia ja valintoja kohti unelmiasi.

  Kovan työn, oman intohimon ja muutaman onnenkantamuksen kautta olen ajautunut tähän pisteeseen, jossa silloin koulunpenkillä toivoin joku päivä olevani. Päästä työskentelemään oman intohimon parissa ja kokeilla luovuuttaan. Tekemisissäni minua on aina ohjannut oma intohimo. Koen kiitollisuutta tämän hetkisestä työstäni, joka on intohimoni ja unelmani. Se tunne, kun nauttii työstään niin paljon ettei se edes melkein tunnu työltä. Asia, joka alkoi harrastuksena, mutta nyt työllistää minut kokopäiväisesti. Tästä faktasta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen, sillä tiedän, että mielekäs työ ei missään nimessä ole itsestäänselvyys.

Mekko löytyy täältä!*

Olen aina ihaillut äärimmäisen paljon ihmisiä, jotka rohkeasti lähtevät opiskelemaan, kouluttautumaan tai työskentelemään kohti unelmaansa. Haaveet ja unelmat saattavat kuitenkin selkiytyä ja muuttua vasta ajan mittaan vuosien varrella. Olen saanut läheltä seurata, kuinka muutamat ystäväni ovat rohkeasti vaihtaneet opiskelupaikkaa ja alaa kohti paremmin omia unelmiaan vastaavia tavoitteita – kun hammaslääkäri ei ollutkaan unelmien ammatti vaan intohimo vei lopulta luovemmalle alalle. Lopetuspäätös monen vuoden opiskelun jälkeen ei ole helppo, mutta varmasti pitkällä tähtäimellä oikea ja palkitseva. Olisiko parempi olla epämiellyttävässä työssä ja harmitella vuosien päästä “miksi en aikoinaan vaihtanut alaa”. Ymmärrän, että opiskelupaikan tai työpaikan jättäminen tai vaihtaminen uuteen ei todellakaan ole läpihuutojuttu – mutta silti haluaisin rohkaista kaikkia miettimään aina aika ajoin: Tekeekö nykyinen opiskelupaikkani minut onnelliseksi? Olenko oikealla alalla? Arvostetaanko minua työpaikalla/työyhteisössä? Onko rahallisen korvauksen lisäksi työssäni muita kannusteita?

Photos: Kristina Pendonen / edit by me
*adink

 

 

 

Tilaa Elle

Seuraa Elleä