Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Lifestyle

Olen vilukissa, jota ei saa kovimmissa helteissäkään lähtemään kotoa ilman takkia tai jotain paksumpaa neuletta. Eilen olin kuitenkin aivan hiestä märkä, kun asioin kaupungilla bleiserissä ja saappaissa. Kesä on virallisesti täällä ja nyt viimeistään on kaivettava esille kaikki ihanat kesämekot ja sandaalit. Ihanaa!

Ajattelin tämän päivän blogipostaukseen koota yhteen minulta tällä hetkellä eniten kysyttyjä kysymyksiä. On ihana saada paljon viestejä ja kommentteja ig-storyn puolella ja sitä kautta kommunikoida teidän kanssa päivittäin. Ainoa huono puoli siinä on se, ettei viestit ja vastaukset näy kaikille, joka tarkoittaa sitä, että samoista asioista tulee kymmeniä ja kymmeniä viestejä. Toki osa viesteistä on ihan hyvä pitää ihan yksityisinä, mutta monia arkisempia kysymyksiä olisi kätevää jos pystyisi samanaikaisesti näyttämään monille silmäpareille. Tässä postauksessa koottuna muutamia kysymyksiä, joita olen useammilta saanut viime kuukausien aikana.

ULKONÄKÖ:

Kuinka pitkä olet?

– 177 cm

Mitä hiustenhoitotuotteita käytät / Miten saat hiuksesi näyttämään niin hyvältä?

– Ensi viikolla teen blogiin oman hiusaiheisen postauksen, sillä hiuksistani kysytään valtavasti. Tällä hetkellä minulla on käytössä Kerastasen Blond Absolue hiustenhoitosarja, jossa on paljon hyviä ja hoitavia tuotteita nimenomaan vaaleille ja värjätyille hiuksille.

Onko sinulla volyymiripset?

– Kyllä, mutta ei kovin pitkät volyymit. Ripsipituuteni vaihtelee 11mm – 13mm välillä.

Paljonko painat?

En edes muista milloin viimeksi olisin mitannut painoni. Meillä ei kotona ole vaakaa, enkä koe tarpeelliseksi nähdä konkreettista lukua painostani. Minulle tärkeämpää on hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Kroppaani kuunnellen luotan siihen, että oli painoni mikä tahansa, jos minulla on hyvä olla, on se paino juuri oikea ja hyvä minulle. En siis syö terveellisesti ja liiku paljon sen vuoksi, että tavoittelisin tiettyä painoa, vaan sillä on 100% merkitys ainoastaan yleiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Luulen, että painoni olisi jotain 52-53 kg luokkaa.

Missä käyt hampaiden valkaisussa? 

En ole koskaan käynyt hampaiden valkaisussa.

Mitä mieltä olet kauneusleikkauksista?

Jokaisen oma valinta. Kaikki lähtee siitä, että itsellä on hyvä olla itsensä kanssa ja jos jokin kauneusleikkaus voisi tässä asiassa auttaa niin miksipä ei. Itse en halua tai koe tarvitsevani kauneusleikkausta, mutta en kuitenkaan sano “ei koskaan”.

PUKEUTUMINEN JA MEIKKI:

Mitä huulipunia käytät?

Käytän todella monia eri huulipunia ja – kiiltoja, mutta yleisesti kaikki rosahtavat nudensävyt ovat suosikkejani. Tällä hetkellä useimmiten käytössäni on huulituotteita Macilta, YSL.ltä ja Maxfactorilta. Maxfactorin tuotteissa on uskomattoman hyvä hintalaatusuhde, YSL.n meikkituotteet ovat laadukkuudessaan vertaansa vailla ja Macin huulituotteet ovat pitkäkestoisimpia/huulilla parhaiten pysyviä tuotteita mitä tiedän.

Ostatko paljon vaatteita?

Ostan maltillisesti ja mietin käyttöaikaa. Työni puolesta olen onnekkaassa asemassa, että minulla on mahdollisuus saada hetken trendijuttuja myös lainaan kuvauksia varten. Toki voisin ostaa itselleni vaatteita vieläkin vähemmän, mutta olen hyvin sinut tämän hetkisen kulutus/ostokäyttäytymiseni kanssa.

Mitä luomivärejä käytät?

Paljon erilaisia, mutta viime aikoina minulla näkynyt paljon punertavan ruskeaa silmämeikkiä, josta tulee aina valtavasti kysymyksiä. Urban Decayn Naked paletit, Huda Beauty, YSL ja Zoeva ovat muutamia lemppareitani luomivärien osalta.

Suosikkivaatemerkit?

Ketjuliikkeistä suosikkejani ovat H&M, Zara, &Other Stories ja Massimo Dutti. Jos tarvitsen johonkin hienompaan tilaisuuteen mekkoa tai juhlavaatetta katson ensimmäiseksi Self-Portraitin valikoiman. Espanjassa olessamme minun on pakko aina kurkata läpi Sandro ja Maje, joista monesti tarttuu mukaan jotain ajattomampaa vaatetta. Luksusmerkeistä suosikkejani ovat on Chanel, Dior ja Jimmy Choo.

PERHE & YKSITYISELÄMÄ

Haluatteko lisää lapsia?

Emme ainakaan tällä hetkellä. Toki en poissulje sitä mahdollisuutta tai varmana sano, että ei. Olemme kuitenkin todella onnellisia ja kiitollisia kahdesta lapsestamme. Tällä hetkellä on vahva tunne, että perheemme on nyt kokonaisuudessaan tässä.

Paljonko parisuhde aikaa on riittävästi? 

Jokaisen parin täytyy itse määrittää mikä parisuhdeaika on riittävästi. Meidän parisuhdeaika vaihtelee viikoittain perheemme aikataulujen mukaan. Joskus aikaa on enemmän ja joskus vähemmän. Pääasia meille kuitenkin on se, että molemmat haluavat ottaa parisuhdeaikaa ja on valmiita satsaamaan siihen. Jo pelkkä tieto siitä, että toinen haluaa mennä kanssasi treffeille ja nähdä pientä vaivaa yhteisen ajan eteen, riittää.

Itsevarmuuden ja positiivisuuden salat?

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Ruoki positiivisuutta keksittymällä positiivisiin asioihin ja ihmisiin ympärilläsi. Ole joka päivä kiitollinen elämän pienistä ja suurista asioista. Älä anna ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa itseesi tai omiin toimintatapoihisi, vaan luota omaan intuitioon. Seiso vahvasti omien mielipiteiden takana, mutta ole aina valmis kuuntelemaan sekä hyväksymään muiden, omasta mielipiteestäsi, eroavat näkemykset. Ole ystävällinen. Rakenna itsellesi arki, josta nautit 110% (ainakin suurimman osan ajasta!)

 

Tyttäreni täytti eilen 5 vuotta! Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Tuntuu, ettei siitä ole aikaakaan, kun asuimme vielä Saksassa Lilian ollessa vauva. Saksassa vietetty vuosi pitää aina erityistä paikkaa sydämessäni. Jo pelkästään siitä syystä, että siellä vierähti Lilian ensimmäinen vauvavuosi. Tuo vauvavuosi oli samalla upea ja uuvuttava. Opettelin äitiyttä. Opettelin itsenäistymistä ja opin itsestäni paljon – juurikin Lilian kautta.

Nyt tuo pikkuneiti täyttää jo viisi! Lasten kasvaessa ajankulun todella huomaa. Liliasta on kasvanut vuosien varrella kaikin puolin fiksu ja suloinen pikkneiti, josta olen aidosti ylpeä joka ikinen päivä. Hän on kiltti, huomaavainen ja äärimmäisen reipas. Hän on avoin uusille asioille ja ihmisille. Hän on huolehtiva ja ihana isosisko Lucakselle, josta olen erityisen onnellinen ja kiitollinen. Kun kysyin Lilialta “Miltä tuntuu olla 5-vuotis?” hän vastasi: “Hyvältä. Aika erilaiselta kuin neljä!”. Ehkä tässä neljän ja viiden ikävuoden välillä todella tapahtuu radikaaleja muutoksia, haha 😀

Psst. Ihanat omenapuut kukkivat taas pian toukokuun lopun ja kesäkuun alun vaihteessa! Nämä kuvat ovat viime vuodelta, kun pääsimme Lilian kanssa Nikin kuvattavaksi eräänä kauniina kesäiltana. Kauniiden vaaleiden omenapuiden keskellä saa uskomattoman upeita kuvia joko yksin tai yhdessä rakkaimpien kanssa. Jos sinua kiinnostaa valokuvaustuokio Nikin kanssa upeiden omenapuiden ympäröimänä, suosittelen kurkkaamaan lisää tietoa täältä!

Photos: Niki Strbian

 

 

 

 

 

 

Viime viikko vierähti Espanjassa ystävien kanssa. Meillä oli ihana tyttöjen reissu, johon kuului auringonottoa, uimista, juhlimista, hyvää ruokaa, shoppailua, lukemattomia inside-vitsejä ja kaikkea muita asiaankuuluvia tyttöjen juttuja. Poskeni ovat vieläkin kipeät siitä ylenpalttisesta nauramisesta. Kaikin puolin bueno-keikka, kiitos rakkaat ystävät <3 Tyttöjen reissun jälkeen tulin muutamaksi päiväksi kotiin, jonka jälkeen suuntasimme  tänne Espanjaan uudestaan, tällä kertaa perheen kanssa. Meille aukeni yllättäen ihana mahdollisuus lähteä pääsiäisen viettoon Espanjaan, joten tartuimme tilaisuuteen. On ollut ihana ottaa perheemme kesken pieni hengähdystauko ja olemme saaneet keskittyä vain toisiimme. Huomaan lapsistamme kuinka uskomattoman paljon he nauttivat kun olemme koko perhe koossa aamusta iltaan. Suomessa kun minun ja mieheni työt menevät tällä hetkellä ristiin niin, että mieheni on lähes joka ilta poissa töittensä vuoksi. Siksi on ollut erityisen ihana viettää kiireetöntä aikaa koko perheen voimin! Päivämme ovat kuluneet ulkona aikaa viettäen, milloin rannalla, milloin puistoissa. Valitettavasti tällä viikolla säät eivät ole olleet erityisen hyvät, joten olemme uimisen sijaan käyneet mm. paikallisessa sea lifessa sekä eläintarhassa!

Sain aikaisemmin viikolla ig-storyni puolella noottia lentämisestäni. “Miksi lennän vain muutaman päivän vuoksi Suomeen ja sitten heti takaisin taas Espanjaan? Ihan kamalaa” Ymmärrän, ettei tämä ollut ihanteellisin tapa toimia, mutta valitettavasti tällä kertaa se oli perheellemme ainoa mahdollinen. Olin nimittäin varannut tyttöjen reissun lennot jo kuukausia sitten, jolloin perheemme lomasta ei ollut vielä tietoakaan. Olin myös sopinut työmenoja koko pääsiäisviikon täyteen, joten minun oli hoidettava niitä Suomessa ennen toista lomaamme. Tietysti olisin voinut jäädä Espanjaan kolmeksi päiväksi yksin, mutta se ei olisi hyödyttänyt tässä tilanteessa ketään, vaan pikemminkin vain vaikeuttanut asioita. Siispä päätin lentää Suomeen perheeni luo ja sitten takaisin Espanjaan pääsiäisen viettoon. Vaikka sainkin lentämisestäni jonkin verran kuraa, sain myös paljon positiivisia viestejä ihmisiltä, jotka ihmettelivat ihan samaa asiaa kanssani: “Miksi lentämisestä on tullut jollain tasolla tabu?”

Rehellisesti sanottuna tuntuu hieman hassulta, miten nykypäivänä lentäminen on laitettu NIIN ison suurennuslasin alle. Enää ei voi hyvillä mielin lähteä lomille vaan omia lentämisiään joutuu selittelemään ja jopa puolustelemaan. Lentämiseen on tietysti “helppo” tarttua, mutta täytyy muistaa, että se on vain yksi asia isommassa paletissa. Jokainen meistä varmasti haluaa ja pyrkii tekemään vihreämpiä valintoja maapallon säästämiseksi, joten ennen kuin lähtee tuomitsemaan muita olisi syytä tarkastella omia tapojaan. Itse yritän arjessa tehdä ympäristöystävällisiä valintoja jatkuvasti: kulutan säästeliäästi vettä ja sähköä, minimoin ruokahävikkiä, lajittelen, kierrätän, syön 80% kasvisruokaa, jne. Tästä huolimatta en olisi valmis luopumaan esimerkiksi lentämisestä tai yksityisautoilusta. Käytän julkisia kyllä, mutta kahden pienen lapsen ja meidän vanhempien vaihtelevien työaikataulujen kanssa autoilu on yksinkertaisesti paljon helpompaa ja aikaasäästävämpää, enkä olisi valmis siitä luopumaan. En todellakaan sano, että olisin kulutuskäyttäytymisessäni kaikista ympäristöystävällisin (koska sitä en ole!), mutta silti yritän tehdä paljon vihreämpiä valintoja arjessani aina kun se on mahdollista. Balanssi on tärkeää!

Mitä mieltä te olette asiasta? Onko lentämisestä syytteleminen lähtenyt käsistä?

Photos: Karoliina Jääskeläinen / Valoon Photography

 

Olemme matkustaneet lastemme kanssa lentokoneella paljon. Silti vielä ennen jokaista lentomatkaa vatsanpohjalla kummittelee pieni jännitys. Jännitys siitä miten lentomatka sujuu, miten lapset jaksavat ja miten ihmiset suhtautuvat meidän pieniin matkustajiin. Eilen lennollamme tapahtui kuitenkin jotain niin ihmeellistä ja jollain tasolla järkyttävää, että en sellaista edes olisi ennalta osannut jännittää.

Lensimme tosiaan eilen takaisin Espanjan kotiimme pääsiäisen viettoon. Istuimme lentokoneeseen neljälle paikallemme niin, että Lilia, Lucas ja minä istuimme koneen toisella puolella koko penkkirivillä ja mieheni istui käytävän toisella puolella samalla rivillä. Lentomatka sujui erittäin hyvin, ottaen huomioon, että kyseessä oli aikainen aamulento ja lapsemme olivat todella reippaasti tsempanneet koko matkan. Samaa en voi sanoa kaikista kanssamatkustajistamme. Noin pari tuntia koneen nousun jälkeen tyttäremme halusi mennä käymään mieheni luona käytävän toisella puolella. Nostin tyttäreni käytävälle seisomaan, että saisin enemmän tilaa kaivaa hänen väristyskirjansa ja -kynänsä esille, sillä hän halusi tarvikkeensa mukaan. En kerennyt edes nostaa hänen väritystarvikkeitansa laukustani, kun huomasin erään naisen kävelevän tyttäremme takaa kohti lentokoneen takaosassa olevia vessoja. Nainen ei pysähtynyt tyttäremme taakse käytävällä vaan kirjaimellisesti tönäisi käsillään pienen matkustajan edestään pois niin, että tyttäremme löi päänsä sivulla olevan penkin tarjotinosaan. Tämän jälkeen nainen jatkoi matkaansa katsomatta taakseen. Siis mitä h*lvettiä!? Näin punaista ja nousin ylös. Naisen ohi pyyhältäminen loppui lyhyeen, kun lentoemännän tarjouilukärry pysäytti hänen matkansa. Yritin saada kontaktia naiseen (joka seisoi noin parin metrin päässä minusta) sanomalla useita kertoja “anteeksi!?”, mutta hän ei halunnut katsoa taakseen. Istuin alas, koska tunsin veden nousevan silmiini. Samassa takanani istuva rouva (joka istui nyt vielä lähempänä tätä naista) oli nähnyt saman tilanteen ja kysyi naiselta vihaisesti “huomaisitko miten törkeästi tönäisit tuon pikkutytön käytävällä?” En kuullut Lilian itkun lomasta naisen (mahdollista) vastausta. Hän jatkoi matkaansa vessaan ikään kuin hän ei olisi tehnyt tilanteessa mitään väärin. Lentoemäntä tuli paikalle selvittämään tapahtunutta takana istuvan rouvan kanssa, joka oli nähnyt tämän pöyristyttävän tilanteen ja niin ihanasti puolusti meitä. Itse en pystynyt osallistumaan tilanteen selvittelyyn, sillä vesi valui silmistäni ja keskityin Liliaan. Tyttäreni itki sylissäni päähänsä saanutta iskua ja omassa mielessäni ei pyörinyt mitään muuta kuin kysymys “Miten joku ihminen VOI käyttäytyä näin!? Miten joku käyttäytyy näin kenelle tahansa, mutta varsinkaan pienelle lapselle!?”. En oikein itsekään ymmärrä miksi alkuperäinen raivoni naisen törkeää käytöstä kohtaan muuttui vuolaaksi itkuksi. Ehkä olin vain niin yksinkertaisen pettynyt häneen ja koko tapahtuneeseen.

Jälkeenpäin myös lentoemäntä tuli selvittämään asiaan kanssani. Hän ei ollut kuitenkaan nähnyt tilannetta, joten en olisi jaksanut enää alkaa setvimään asiaa hänen kanssaan. Kerroin kuitenkin tilanteen hänelle kerran, mutta en kokenut tarpeelliseksi hänen mennä sanomaan mitään asiasta naiselle. Sanoin vain lentoemännälle, että jos itse vielä kiukkuisen naisen lentomme aikana kohtaan, sanon hänelle itse asiasta. En nähnyt naista enää loppulennolla, joten asia jäi. Lentomme laskeuduttua halusin kuitenkin nostaa asian esille vielä takana istuvan rouvan kanssa ja kiittää häntä tapahtuneesta. Koin suurta kiitollisuutta hänelle siitä, miten uskomattomalla tavalla hän oli ottanut meidän huolemme ja meitä kohdanneen vääryyden hoidettavakseen sinä hetkenä kun en itse siihen pystynyt. Ihanaa, että maailmasta löytyy myös ihmisiä, joilla on sydän paikallaan <3

Puimme asiaa vielä mieheni kanssa lentomme jälkeen ja päällimmäisenä ajatuksiin jäi vain todella ikävä fiilis siitä, miten törkeästi ja ajattelemattomasti jotkut ihmiset voivat joskus käyttäytyä. Jäin itse pohtimaan ärsyttikö naista tilanteessa käytävällä (ja näköjään pahasti hänen tiellään) seissyt lapsi? Tuskinpa hän olisi aikuista ihmistä noin pois edestään tönäissyt sanomatta mitään? Ehkä häntä ärsytti vain lapset ylipäätään? Tai sitten hänellä oli vaan todella todella huono päivä? Mutta eihän se missään nimessä oikeuta käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan noin. Kaikin puolin jäi vaan todella p*ska ja pöyristyttävä maku koko tapahtuneesta. Ei näin ihmiset, ei näin!

 

Terkut Espanjasta! Eilen ig-storyn puolella tuskastelin tyhjien matkalaukkujen kanssa. Aamuyöllä oli herätys lentokentälle, mutta kaksi matkalaukkua ammottivat vielä tyhjyyttään.  Mikä siinä onkaan, että pakkaaminen pitää aina jättää viime tinkaan? Säästyisin paljolta stressiltä, jos joskus saisin pakattua laukkuni hyvissä ajoin. Noh, ehkä ensi kerralla.

Monet teistä laittoivatkin jo eilen viestiä kysellen minne perheemme on tällä kertaa suuntaamassa lomalle? Mutta itse asiassa (en voi uskoa tätä todeksi?!) tällä kertaa kyseessä ei olekaan perheloma vaan girls trip! Jee! En muista milloin viimeksi olisin ollut tyttökavereideni kanssa lomalla – varmaan joskus vuosia sitten ennen lapsia? Nyt oli siis  korkea aika korjata tämä vääryys, napata muutama hyvä ystävä kainaloon ja suunnata rentouttavalle tyttöjen reissulle Espanjan auringon alle. Täydellistä! Ja sattuipa Helsingissä alkamaan vielä kunnon takatalvi (niin perus…) juuri tähän samaan aikaan, joten ei olisi voinut meidän reissu parempaan ajankohtaan sattua.

Seuraavina päivinä siis luvassa rentoa hengailua, aurinkoa, hyvää ruokaa ja tietysti myös töitä – koska eihän nyt Espanjaan voi vain tulla hengailemaan vaan täytyyhän täällä päästä myös kuvailemaan! 🙂

Viime viikonloppuna oli mieheni syntymäpäivä, jota juhlistimme pienellä staycationilla ihanassa St. George -hotellissa Helsingissä. Olen aina liputtanut staycationin puolesta (ainakin näiden ruuhkavuosien aikaan), sillä monesti staycationin aikana pystyy rentoutumaan ihan eri tavalla kuin “tavallisen” reissun aikana. Kun kaupunki on sinulle jo entuudestaan tuttu, pääsee itse hotellista ja sen palveluista nauttimaan paljon paremmin. Olen ollut St. Georgessa erilaisissa tapahtumissa monen monta kertaa, mutta tämä oli ensimmäinen yöpymiseni hotellissa – eikä varmasti jää viimeiseksi!

Hotelli on niin tyyliltään kuin palveluiltaan ensiluokkaista! Yövyimme St. Georgen Coupole sviitissä, joka sijaitsee hotellin kuudennessa kerroksessa. Huoneessa oli kaksi parveketta, joista molemmista on upeat maisemat Helsingin kattojen ylle sekä vanhaan kirkkopuistoon. Huone oli ihanan tilava sekä äärimmäisen kaunis sisustukseltaan.

Staycationissa on parasta se, kun ei ole tarvetta viettää aikaa hotellin ulkopuolella. Tällöin pääsee nauttimaan itse hotellista tavallista enemmän. Ruokaa room servicesta, kuntosalille, kylpyyn ja spahan renotutumaan. Ei ole tarvetta poistua hotellista! Täytyy vielä erikseen nostaa esille St. Georgen Andrea ravintola loistava ruoka! Staycatiomme kesti aika tarkalleen 23 tuntia ja nautin jokaisesta tunnista aivan mielettömän paljon! Kiitos St. Georgelle, että teitte staycatiostamme niin ihanan ja erityisen <3

 

 

 

 

 

 

Sain paljon kysymyksiä teiltä lomamme aikana siitä, minkälaista reissaaminen on kahden pienen lapsen kanssa yksin. Kun tavallaan olin lomalla yksin lasten kanssa ja tavallaan en. Äitini oli matkassa mukana, mutta kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen loma lasten kanssa ilman miestäni.

Lyhyesti voisin todeta vaan, että “never again”. Tästä saisi kuitenkin väärän kuvan, vaikka se osaltaan ihan totta onkin. Loma oli sinänsä todella mukava – oli aurinkoista, hotelli oli ihan ok ja kaikista parasta oli tehdä hetkellinen maisemanvaihdos lämpimään. Lapset nauttivat kun pääsivät uimaan ja rannalle. Ja kun lapsilla on kivaa, on äidilläkin kivaa! Tuntui kuitenkin, että en pystynyt nauttimaan lomastamme samalla tavalla, kuin olisin nauttinut perhelomasta yhdessä mieheni kanssa. Tietysti lomailu kahden aktiivisen lapsen kanssa olisi ollut jo yksinkertaisesti paljon helpompaa, jos vastuun olisi voinut jakaa puolison kanssa keskenään. Olisi ollut joku toinen, joka olisi välillä syöttänyt lapset, pakannut uimakassit, rasvannut, syöttänyt, mennyt uimaan, leikkinyt rannalla, hoitanut iltatoimet tai laittanut nukkumaan. Perusjuttuja, joita arjessamme jaamme mieheni kanssa joka päivä, mutta asioita, jotka nyt hoidin yksin. Totta kai äitini auttoi minua todella paljon (iso kiitos siitä <3), mutta halusin myös omalta osaltani kunnioittaa hänen lomaansa enkä ylikuormittaa häntä. Päätin, että hän saisi olla niin paljon meidän mukana kuin haluaa ja niin paljon omassa rauhassaan kuin haluaa. Olimme kaikki samassa hotellihuoneessa (ja siellähän ei rauhallista sekuntia ollutkaan :D), mutta sentään suurella uima-allasalueella oli mahdollista rentoutua hieman paremmin.

Lähdin lomalle ilman minkäänlaisia odotuksia ja erittäin rennoin mielin. Asenne ratkaisee ja koen vahvasti, että jos itse on rennolla ja hyvillä mielin liikenteessä, heijastuu se myös lasten asenteisiin ja käytökseen. Halusin lähteä lomalle myös ilman minkäänlaisia odotuksia! Kaikki “hyvä” mitä tapahtuisi, olisi ainoastaan plussaa! Minulla on aikaisemmin ollut paha tapa laittaa odotukset (asioiden ja ihmisten suhteen) liian korkealle ja kun nämä odotukset eivät täyty, petyn. Tämän tiedostaen päätin lähteä tälle lomalle ilman odotuksia. Lasten kanssa kun aina sattuu ja tapahtuu, eikä oikeastaan voi ennustaa miten loma tulee menemään. Tällä(kin) reissulla tapahtui paljon odottamattomia asioita, esimerkiksi se, että molemmat lapset olivat jossain vaiheessa lomaa kipeinä. Lilia yhden päivän vatsataudissa ja Lucas pari päivää kuumeessa.

Lasten perässä juokseminen ja aktiiviset päivät eivät kuitenkaan olleet minulle missään tapauksessa lomallamme raskas juttu, vaan kuormittuneisuuden tunnetta aiheutti järjetön ikävä. Olen aina ollut ihan järjettömän kova ikävöimään, eikä ikävöinti ole helpottanut vuosien varrella yhtään. Tuntuu, ettei ikävälle voi mitään vaikka kuinka yrittäisi tsempata, ja jollain tasolla se jatkuva ikävää vastaan tsemppaaminenkin loppupeleissä alkaa väsyttämään. Tihrustin itkua jo päiviä ennen lomaamme aina kun vilkaisinkaan matkalaukkuihimme päin. Vaikka ikävä helpotti hieman loman “lähdettyä käyntiin”, silti koko reissun ajan piti minun psyykata itseäni yrittämään olla ikävöimättä kotiin ja keskittymällä lomamme aikana muihin asioihin. Kuulostaa niin järjettömältä, että miten ei viikkoa pysty olemaan erossa, mutta minkäs teet. Tästä syystä päätin, että tulevaisuudessa pidempiä reissuja tehdään ainoastaan koko perheen voimin <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hello ja terveiset auringosta! Voi vitsit miten ihanaa on ollut viettää aikaa täällä lämmössä! Päivät ovat olleet kahden pienen kanssa todella aktiivisia enkä valitettavasti ole päässyt päivittämään blogiani vielä ollenkaan lomamme aikana. Tapahtumatäyteisten päivien jälkeen olen illalla ollut niin väsynyt, että silmäni yksinkertaisesti vain menevät kiinni, vaikka tuolloin pitäisi vielä jaksaa keskittyä työntekoon. No, yritän nyt äkkiä tulla kirjoittaamaan tämän suunnittelemani blogipostauksen samalla kun Lucas nukkuu päiväunia.

Olen saanut lomani aikana todella paljon dm-viestejä teiltä ja ajattelin nyt vastata kysymyksiinne yhteisesti täällä blogin puolella. Kun aikaa töihin on todella vähän, ajattelin, että on parempi, että vastaan kaikille yhteisesti! Kiitos kaikille teille kun olette lähettäneet viestejä ja toivotelleet hyvää lomaa. Itselleni tämä pieni maisemanvaihdos ja hetken hengähdystauko tuli todella tarpeeseen!

Onko teitä jäänyt askarruttamaan vielä jokin muu ig.ssäni vilahtanut juttu? Laittakaa ihmeessä kysymyksiä tulemaan kommenttiboxin puolelle! Tosiaan hotellista ja muutenkin Kanariansaarista paikkana tulen tekemään vielä erillisiä postauksia blogiin.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

 

 

 

 

Tilaa Elle

Seuraa Elleä