Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Find here: &Other Stories / Zara / Emilia Wickstead / H&M / &Other Stories

Maskuliinisuus on tehnyt vahvaa tuloaan naisten muotiin jo pidemmän aikaa. Viime vuosien aikana isoja trendejä ovat olleet muun muassa maskuliiniset housupuvut sekä esimerkiksi isohkot takit ja leveät housumallit, joista muotikansa innostuu aina vuodesta toiseen. Tämän kevään yksi suosituimpia trendejä ovat ylisuuret “boyfriend” bleiserit, jotka ovat malliltaan suoria ja reilunkokoisia. Boyfriend-bleiseri on saanut vaikutteita miesten maailman lisäksi myöskin 80-luvulta, jolloin väljät ja yli-isot mallit olivat muodissa. Itse tykkään hurjasti tästä bleiseritrendistä, joka on samalla ihanan trendikäs ja huomiota herättävä. Tykkään pukeutumisessani käyttää kontrasteja, joten näkisin itse yhdistäväni ison bleiserin joko tiukkojen farkkujen kanssa tai esimerkiksi naisellisen silkkimekon parina.

Yläpuolen kollaasiin keräsin omia suosikkejani, joita löysin nettikauppojen valikoimasta. Kuinka hyvältä näyttäisi tuo vaaleansininen bleiseri vaaleiden farkkujen ja valkoisten sandaalien kanssa? Tai tuo täydellinen ruudullinen bleiseri kevään vaaleiden asukokonaisuuksien kanssa? Itse yhdistäisin ruutubleiseriin nyt keväällä esimerkiksi vaaleansinisen tai vaaleanlilan neuleen! Yksi kollaasin bleisereistä sai sydämeni pomppailemaan niinkin rajusti, että minun oli se pakko kotiuttaa. Arvaatko mikä se mahtoi olla? Blogiin tulossa pian asuinspiraatiota sekä stailausvinkkejä boyfriend-bleiserien pukemiseen!

Hyvää uutta viikkoa kaikille! Pahoittelut jo muutamia päiviä kestäneestä blogihiljaisuudestani. Meillä oli vieraita Saksasta koko loppuviikon ja aika on kulunut pitkälti heidän kanssaan. Olen ollut taas ihan innoissani kun olen päässyt taas vetristämään saksankielentaitojani. Hyvin nopeasti kielitaito palautuu mieleen kun sitä vain rohkeasti puhuu.

Toivottavasti myös teillä oli kiva viikonloppu? Vitsi miten upea ilma ainakin oli! Eilinen koko aamupäivä vierähtikin ulkoillessa, pulkkamäessä sekä rannassa kahvitellessa. Ensimmäistä kertaa tuli se ihana kevätfiilis ja tunne, että talvi alkaa todellakin kohta olemaan takanapäin!

Uusi podcast-jakso on julkaistu jälleen tänään, tuttuun tyyliin näin maanantaina. Tässä jaksossa puimme lasten harrastamista. Mikä olisi hyvä aika aloittaa harrastaminen ja kuinka merkittävä rooli vanhemmilla on lasten harrastamisessa? Onko parempi, että lapsi kokeilee mahdollisimman montaa lajia vai pitäisikö lapsi perehdyttää yhden lajin pariin jo pienestä pitäen? Ammattiurheilijoiden puolisoina olemme päässeet seuraamaan erittäin läheltä miten harrastuksesta voi tulla ammatti – mutta mitä siihen vaaditaan? Jaksossa raotamme myös omaa harrastushistoriaa. Monia lajeja on kokeiltu, mutta mistä lajista on parhaimmat (ja pahimmat) muistot? Kaikkia tätä ja paljon muuta siis uusimmassa jaksossamme, jonka pääset kuuntelemaan tästä!

Jos sinulle podcastien kuuntelu on vielä vierasta, tässä postauksessa tarkempaa ohjeistusta podcastien kuunteluun!

Photos: Kristina Pendonen / edit by me

 

 

 

 

 

Lunta pyryttää päivästä toiseen! Eilinen pilkahdus auringonvalosta oli ihanan piristävää, mutta tänään taas back to basics. Kirjoittelinkin tuossa muutama viikko sitten kuinka kiva olisi ottaa (edes) lyhyt loma jossain auringossa ja kyselinkin teiltä vinkkejä hyvistä matkakohteista. Meillä kun tosiaan aikaa reissuun olisi maksimissaan viikko ja toiveissa olisi mahdollisimman aurinkoinen kohde. Ja arvatkaas mitä – saimme kuin saimmekin varattua extempore loman vielä tämän kuun loppuun! Jee! Valitettavasti mieheni ei pääse lähtemään reissuun omien työmenojensa vuoksi, mutta hänen tilalleen reissuun minun ja lasten kanssa lähtee äitini. On niin ihana ottaa pieni irtiotto arjesta ja suunnata hetkeksi lämpöön nauttimaan.

Kun aikaa lomalle on ainoastaan viikko, karsii se jo paljon potentiaalisia (lämpimiä) matkakohteita pois. Meille hyviksi vaihtoehdoiksi nousivat Dubai tai Kanariansaaret ja tällä kertaa päädyimme viimeisempänä mainittuun eli Kanariansaariin. Olen ollut viimeksi Kanariansaarilla ala-aste ikäisenä enkä oikeastaan enää muista millainen tuo paikka oli. Odotukset eivät rehellisesti ole kovin korkealla, mutta olen iloinen, että pääsemme lomalle aurinkoon. Toisaalta olen kyllä kuullut paljon positiivista Kanariansaarista ja siitä, että paikka olisi tekemässä “uutta nousua”. Oletteko te reissanneet viimeisten vuosien aikana Kanarialla? Mitä fiiliksiä? 

En ole muuten koskaan ollut äitini kanssa kahdestaan reissussa (vaikka eihän nytkään olla ihan kahdestaan kun lapset mukana) ja täytyy myöntää, että vähän jänskättää. Hän on jo nyt viikkoja ennen matkaa miettinyt pakkaamiset valmiiksi ja suunnittelee jo lomamme aamupalasuunnitelmiakin valmiiksi, haha. Itse kun en yhtään ole “stressaajaluonne” niin minun on välillä vaikea samaistua näihin äitini juttuihin. Ehkä minun täytyy lomamme aikana yrittää saada äitini ymmärtämään chillaamisen jalo taito. Go with the flow!

Photos: Kristina Pendonen / edit by me

 

 

 

 

 

Raskauden aikana tapahtuva hormonitoiminnan muutos saa naisen vartalossa aikaan erilaisia muutoksia, jopa odottamattomia sellaisia. Osasta muutoksista toipuu, mutta osa saattaa jäädä vartaloon pysyvästi. Olette ehkä joskus kuulleet tai lukeneet, että raskauden aikana monille naisille saattaa tulla raskausarpia, jotka voivat jäädä pysyviksi merkiksi kehoon raskauden jälkeenkin? Hormonitoiminnan muutos saattaa aiheuttaa nenän tai jalkaterien kasvua? Raskauden aikana ihon löystyminen ei välttämättä palaudu enää entiselleen raskauden jälkeen? Hiuksia lähtee raskauden ja imetyksen aikana, mutta raskauden jälkeen hiustenlaatu saattaa muuttua ihan pysyvästi? Muutoksia saattaa olla monia, mutta miten me koemme nämä muutokset on hyvin yksilöllistä.

Toisilla raskaudet saattavat jättää pysyviä merkkejä kroppaan, kun taas toisilla merkit menneistä raskauksista eivät näy. Jokainen nainen on yksilö, jokainen kroppa on erilainen ja jokainen raskaus on erilainen. Itse kuulun ryhmään, jolle ei ole jäänyt niinkään näkyviä merkkejä vartaloon raskauksistani. Olen siitä toki iloinen, että olen tavallaan “säilynyt” raskauksiltani hyvin, mutta eipä minua olisi yhtään haitannut muutamat raskausarvet tai kasvanut jalankoko muistona kahdesta elämäni upeimmasta asiasta. Mutta – vaikka omaan kroppaani ei jäänytkään pysyviä merkkejä, ei se tarkoita ettenkö olisi kokenut jonkinlaisia muutoksia kehossani raskauksien jälkeen. Itselläni suurin muutos tapahtui painossani, joka laski rajusti molempien synnytysten jälkeen.

Raskausaikana kasvoi vauvavatsa, ja kun vauva tuli ulos, lähti vatsa pois. Tämä on karrikoidusti kokemukseni raskausaikana kehossani tapahtuvista muutoksista. Radikaalimpi muutos omalla kohdalla tapahtui vasta raskauden jälkeen, kun huomasin kuinka paljon imettäminen oikeastaan vei minulta kiloja. Palauduin omaan normaalipainoon lähestulkoon heti synnytyksen jälkeen, mutta imettäminen laski painoani vielä normaalista painostani paljon alaspäin. Muutos tapahtui pikkuhiljaa, joten en sitä edes oikeastaan huomannut, saatikka asiasta huolestunut. Söin aivan normaalisti, mutta en tajunnut, että imetyksen aikana olisi minun pitänyt syödä vielä normaalia enemmän.

Asuimme tuohon aikaan Saksassa. Minusta oli vasta muutama kuukausi sitten tullut äiti ja olimme juuri muuttaneet uuteen maahan. Muistan vieläkin elävästi sen kuukauden kun asuimme pienen tyttäremme kanssa Saksassa hotellissa, ennen kuin löysimme pysyvän kodin perheellemme. Tuohon aikaan olin niin monen uuden asian äärellä, että helposti omat halut ja tarpeet jäivät toissijaisiksi asioiksi. Painoni lähti laskemaan pikkuhiljaa, sillä en tajunnut, kuinka valtavasti imettäminen kulutti kaloreita. Muistan kuinka noin puolen vuoden Saksassa asumisen jälkeen mieheni ensimmäistä kertaa alkoi huolestumaan painostani. Itse en ollut huolissani, mutta ulkopuolelta mieheni näki asian eri tavalla. Muistan myös kuinka painoni nousi puheenaiheeksi aina kun perheemme ja läheiset Suomesta vierailivat luonamme. Ehkä he näkivät minussa radikaalimman muutoksen, koska emme olleet nähneet toisiamme pitkään aikaan.

En kuitenkaan antanut muiden huolestumisen vaikuttaa liikaa itseeni, sillä minulla oli aina hyvä olo omassa kropassa. Olinhan juuri kantanut lastamme yhdeksän kuukautta ja imettänyt melkein saman ajan siihen päälle. Joten jos oma kroppani oli näiden asioiden vuoksi hetkellisesti “kuihtunut” niin olkoon sitten. Muutenkin kun kroppani toimi aivan normaalisti (kuukautiset tulivat aina säännöllisesti yms.) en ollut lainkaan huolissani oman kehoni tilasta. Toki täytyy sanoa, että läheisten huoli sai minut kiinnittämään astetta enemmän huomiota syömiseeni, mutta mitään sen isompaa muutosta en kokenut tarpeelliseksi tehdä. Olin ylpeä kehostani, joka oli niin uskomattoman muuntautumiskykyinen ja vahva, että se oli pystynyt kantamaan ja ruokkimaan lapsen. Imetys oli tehnyt oman tehtävänsä vartalooni ja etenkin rintoihini, mutta olisinko koskaan rintojen muuttumisen pelon vuoksi jättänyt lastani imettämättä? Never!

Kannattaa siis olla armollinen itseään kohtaan ja antaa palautumiselle aikaa. Kaikki ei välttämättä tapahdu hetkessä. Tärkeintä olisi oppia hyväksymään mahdolliset raskauden, synnytyksen ja lapsivuoden aikana tulevat muutokset omassa vartalossa. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty, mutta kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista sekä terveestä suhtautumisesta ja kunnioituksesta omaa vartaloaan kohtaan.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, voitte halutessanne kuunnella tänään julkaistun uuden podcast-jakson aiheesta. Jaksossa 46. “Raskauden aiheuttamat pysyvät muutokset kehossa” keskustelemme Hannan kanssa siitä, mitä fyysisiä muutoksia raskaus voi aiheuttaa ja mitä vaivoja olemme itse kokeneet. Jakson pääsette kuuntelemaan tästä!

Aihe on todella tärkeä ja jatkan keskustelua mielelläni kanssanne kommenttiboxin puolella! <3 Olisi ihana kuulla teidän tuntemuksia aiheesta. Olisi kiinnostavaa kuulla miten te muut raskauden/(t) läpikäyneenä olette kokeneet nämä kehossa tapahtuvat muutokset? Entäpä ihmiset, jotka eivät ole kokeneet raskautta, mitä ajatuksia mahdolliset pysyvät muutokset vartalossa herättävät?

Photos: Niki Strbian

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut mukavasti? Viikko sitten sunnuntaina kirjoitin blogiin lastemme sairastelusta, jonka toivoin olevan silloin jo ohi, mutta kuinkas ollakaan, sairastelu jatkui vielä toisenkin viikon! Kääk!

Vaikka työnteko on ollut hieman haasteellista viime viikkoina, pääsen kuitenkin tänään julkaisemaan teille minun ja Alexan yhdessä kuvaaman videon! Tällä kertaa videolla kerromme muutamista hutiostoksistamme, joita meille on sattunut vuosien varrella. Itse en ainakaan ole koskaan blogissani tai muissa kanavissani kertonut tuotteista, jotka eivät vastanneet odotuksia tai muuten olleet niitä parhaimpia hankintoja. Joskus kun kaalliimpikin tuote saattaa pettää laadullaan tai jostain muusta syystä tuotteelle ei ole tullut niin paljon käyttöä kuin ostohetkellä olisit ajattelut. Videolla näette kuusi hutiostosta ja perustelut miksi emme enää hankkisi kyseistä tuotetta uudelleen. Toivottavasti tykkäätte! 🙂

Oletteko te innostuneet talven XL-huivitrendistä? Isot muhkeat huivit ovat nimittäin nyt SE juttu! Itse ainakin otan ilolla vastaan muhkeat maxihuivit, jotka ovat paitsi trendikkäitä, mutta samalla pitävät erittäin lämpimänä kylmällä säällä. XL-huiveja on näkynyt paljon muotivaikuttajien päällä ympäri maailmaa. Huivin voi kietoa kaulan ympärille tai heittää muodikkaasti olalle. Muhkeat huivit saavat loistaa nyt myös muillakin tavoin kuin ainoastaan koonsa puolesta; erilaiset kuviot, rohkeat värit ja näyttävät logot kunniaan!

Olen aina tykännyt valkoisista lenkkareista ja tennareista, mutta muita valkoisia jalkineita olen vierastanut. Kuten blogini asukuvista voi kuitenkin päätellä, suhtautumiseni valkoisiin kenkiin on tehnyt 100% käännöksen, sillä nykyään valkoisia kenkiä vilahtelee kuvissani lähestulkoon enemmän kuin mustia! Ostin reilu vuosi sitten valkoiset korolliset nilkkurit, joiden myötä rakkaus valkoisia kenkiä kohtaan suorastaan roihahti. Olenkin käyttänyt kyseisiä nilkkureita todella paljon aina ostohetkestä lähtien eikä valkoisten kenkien repertuaari ole päättynyt siihen. Valkoiset kengät kun ovat omaan silmääni niin kauniit ja trendikkäät sekä tuovat asukokonaisuuksiin ihanaa raikkautta! Valkoiset kengät jatkavat yhä ensi keväänäkin johtavana kenkätrendinä, joten jos et vielä ole hankkinut omiasi, nyt kauppojen valikoima on erinomainen!

Asukuvissani on tosiaan näkynyt paljon valkoisia kenkiä kuluneen vuoden aikana. Tässä muutamia (ja tosiaan vain muutamia!) asukokonaisuuksia, joihin olen yhdistänyt erilaisia valkoisia kenkiä.

Kevät 2018

Kesä 2018

Syksy 2018

Talvi 2019

Mitä miltä olette valkoisista kengistä – yay vai edelleen nay?

Minulta on jo pitkään toivottu postausta, jossa kertoisin miten muokkaan kuviani. Tällainen toive tuntuu itse asiassa hieman hassulta, sillä en todellakaan koe olevani mikään mestari kuvanmuokkaaja. Toki olen kehittynyt vuosien varrella kuvieni kanssa jos miettii mistä aikoinaan (noin neljä vuotta sitten) aloitin. Muistan vieläkin ne uskomattoman turhauttavat alkuajat, kun kamppailin lähes kaiken bloggaamisen liittyvän kanssa. Järjestelmäkameran säädökset ja kuvaaminen, puhumattakaan editoinnista. Alussa jopa kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli minulle haaste. Olin aina ollut valitettavan onneton tietotekniikan kanssa, joten voitte vain kuvitella miten raskaalta kaiken uuden tietotekniikan- ja erilaisten ohjelmien sisäistäminen välillä tuntui. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin oppimaan kaikkia tarvittavia taitoja, myös kuvanmuokkausta. Koen, että kuvien editoiminen on asia, jota opettelen edelleenkin ja jossa kehityn päivä päivältä. Oma silmäni kehittyy myös jatkuvasti sekä erilaiset mieltymykset kuvien editointityylin suhteen ovat muuttuneet ajan myötä ja tulevat varmasti muuttumaan tulevaisuudessakin.

Ennen kuin kerron miten editoin kuviani täytyy minun paljastaa, että olen itse asiassa aika laiska kuvien muokkaaja… tai ainakin käytän siihen suhteellisen vähän aikaa. Tiedän, että monille bloggaajille kuvien muokkaaminen saattaa olla yksi bloggaamisen mielekkäimmistä vaiheista, mutta itse en halua kuluttaa siihen liikaa aikaa. Syy on hyvin yksinkertainen: blogi- ja somekuvien elinkaari on niin uskomattoman lyhyt! Tässä ammatissa tuotetaan ja julkaistaan uusia kuvia jatkuvalla syötöllä. Tänään julkaistaan yhdet kauniit kuvat ja huomenna tulee jo uudet. Siksi olisi mielestäni jollain tasolla ihan järjetöntä laittaa tuntikausia aikaa kuvien editoimiseen, koska kuvat tosiaan ovat “esillä” vain niin pienen hetken. Siksi kevyt ja nopea editointi riittää – ainakin minulle. Toki poikkeustapauksiakin on; esimerkiksi yhteistyökuvien muokkaamiseen käytän ruhtinaallisesti enemmän aikaa kuin normaalien blogikuvien editoimiseen. Myöskin aina kun teen kuvatuotantoa yrityksille hion kuvat aina viimeisen päälle kuntoon.

Mutta sitten itse asiaan…

Miten muokkaan kuviani?

– Käytän kuvien muokkaamiseen pääsääntöisesti Adobe Lightroomia

– Tykkään luonnollisista kuvista, joten haluan pitää kuvien muokkaamisen ja kuvien yleisilmeen myös mahdollisimman luonnollisena.

–  Kaksi tärkeintä asiaa, jotka teen AINA kuvilleni: 1. Säädän kirkkauden 2. Säädän värejä. Näillä kahdella säädöksellä pääsee jo hyvin pitkälle.

Tykkään kirkkaista kuvista, joten oikeanlaisen kirkkauden saaminen kuviin on tärkeää (exposure). Katson myös, että kirkkaus on samanlainen sekä kuvan ylä- että alaosissa sekä kuvien reunoilta (vignetting).

Värisävyjen muokkaamisessa teen omien kuvieni kohdalla muun muassa seuraavat asiat:

1. Vähennän keltaisuutta (saturation)

2. Vähennän kuvista sinisyyttä (saturation). Poikkeuksena kuitenkin ne siniset alueet kuvassa, jotka haluan pitää sinisinä (esim. asukuvissa farkut tai lomakuvissa uima-altaan vesi yms.)

3. Säädän värisävyjä (hue). Sinisen sävyjä vien aavistuksen enemmän vihertävään päin ja keltaisia sävyjä puolestaan enemmän oranssiin päin jne. On uskomatonta kuinka vain värisävyjä säätelemällä saa niin erilaista fiilistä kuviin!

– Pyrin ottamaan kuvani lähes aina ulkona, sillä tykkään kuvata luonnonvalossa. Sisällä kuvista tulee usein valitettavan keltaisia (yläpuolen kuva) tai niihin tulee jokin muu ikävä loisteputkisävy. Toki tämä on korjattavissa editointivaiheessa.

– Jos kuvien yleisilme/valo on keltainen, säädän lämpötilaa (temperature). Esimerkiksi yläpuolen kuvaan olen tuonut kirkkauden lisäksi paljon lisää sinisyyttä, joka on keltaisen vastaväri.

– Tuon kuviin kirkkautta (varsinkin sisällä otettuihin) myöskin avaamalla varjoja (shadows).

– Säädän kuviini myös kontrastia (contrast) sekä aavistuksen tarkkuutta/rakeisuutta (clarity).

– Lightroomin lisäksi käytän kuvien muokkaamiseen joskus Adobe Photoshoppia. Käytän Photoshoppia harvoin, mutta jos kuvassa on tarvetta suuremmille korjauksille, (esimerkiksi poistaa kuvasta jokin esine/asia) silloin muokkaan kuvaa Lightroomin lisäksi Photoshopilla.

Yläpuolen kuva on hyvä esimerkki kyseisestä esimerkistä; Kuvan taustalla oli mielestäni “liikaa tapahtumaa”, joten poistin kuvassa oikealla puolellani olevan auton sekä muutin takana olevaa punaista autoa huomaamattomammaksi muokkaamalla auton värisävyä harmaammaksi (saturation). Minua myös häiritsee aina kuvassa, jos suoraan pääni yläpuolelta “kasvaa” jotain ja tässä kuvassa talon ränni osui suoraan pääni kohdalle, joten halusin sen pois kuvasta. Asioiden poistamiseen käytän yleensä spottikorjaussivellintä sekä kloonaavaa leimasinta, jotka löytää Photoshopista.

Tämä kuva on hyvä esimerkki siitä, ettei aina ei ole tarvetta isoille muokkauksille. Pieni värien kirkastus riittää.

Miksi joskus hyvin kevyt/nopea muokkaus riittää? Yritän aina suunnitella ja tehdä kuvan mahdollisimman valmiiksi jo ennen varsinaisen kuvan ottamista. Haluan aina tehdä kaiken mahdollisen, jotta editointivaiheessa olisi enää mahdollisimman vähän korjattavaa. Mietin aina hyvin tarkasti esimerkiksi asuun sopivan siistin taustan sekä sen lisäksi säädän hyvin tarkasti oikeanlaiset asetukset kamerasta, jotta valaistus olisi mahdollisimman hyvä. Minulle on tärkeää, että kuvauslokaatio sopii väreiltään ja yleisfiilikseltään kuvattavaan asuun. Joskus olen ajatellut pääni sisällä jonkin tietyn lokaation sopivan tiettyyn suun, mutta itse kuvaustilanteessa huomaankin, ettei jokin toimi. Silloin koen helpommaksi vaihtaa kuvauslokaatiota kuin miettiä esimerkiksi, että “no mä sitten vaihdan tuon talon seinänväriä editoinnissa paremmin asuuni sopivaksi…”

– Lähes kaikki instagramissa julkaisemani kuvat olen muokannut Lightroomilla, mutta  joskus saatan julkaista ig-kuvan, jonka olen editoinut ainoastaan puhelimella. Omat suosikkiappini kuvien muokkaamiseen puhelimella ovat vsco, snapseed ja afterlight. 

Tilaa Elle

Seuraa Elleä