Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Marimekon pääsuunnittelija Satu Maaranen: ”Uskallan tehdä asioita, koska tunnen itseni”

13.12.2018

Kääk, takaisin Suomeenko, oli Satu Maarasen ensimmäinen ajatus, kun hänet valittiin ikonisen Marimekon pääsuunnittelijaksi. Edessä oli muutto sinne, mistä hän oli jo lapsena päättänyt lähteä.

Lämpömittari näyttää plus neljäkymmentäseitsemän. Muotisuunnittelija Satu Maaranen, 34, pulahtaa kotitalonsa pihan uima-altaaseen kuten hänellä on joka aamu tapana. Hän on asunut Dubaissa lähes vuoden ja työskennellyt paikallisen merkin pääsuunnittelijana. Sinä aikana Satu on muun muassa ratkonut, kuinka suunnitella aavikkomaan ilmastoon vaatteita, joiden pitää peittää kaikki päästä varpaisiin, ja osallistunut palavereihin, joissa miehet eivät koskaan istu pöydän ääressä, vaan kiertävät kehää sen ympärillä.

Aamu-uinnin jälkeen puhelin soi. Se tietää muuttoa Dubaista Helsinkiin. Satu on valittu Marimekon vaatteiden ja asusteiden pääsuunnittelijaksi.

Vaikka hän on tarjotusta pestistä iloinen, tunteet ovat ristiriitaisia. Kotimaahan muutto tuntuu tylsältä. Hän on juuri asettunut yli kolmen miljoonan asukkaan suurkaupunkiin ja viihtyy työssään. Satu varaa seuraavaksi aamuksi arabialaisen brunssin paikallisten ystäviensä kanssa. Koska: onhan Marimekon pääsuunnittelijan työ tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

satu maaranen

Satu Maaranen valittiin Marimekon vaatteiden ja asusteiden pääsuunnittelijaksi viime vuoden lopussa. Aluksi Satu työskenteli silloisesta kotikaupungistaan Dubaista käsin.

Keskity peliin

Armi Ratian vuonna 1951 perustama ­Marimekko on kotimaisen designin ylpeyden­­aihe, jolla on lippulaivaliikkeet niin New Yorkissa, Sydneyssä kuin Tokiossa. Sen mallistot, liiketoimet ja laajenemiset ovat kansallisia puheenaiheita: onhan ikoninen yritys synonyymi Suomi-designille. Silti ­Satua ei hirvitä, koska talo on tuttu. Hän alkoi suunnitella kuoseja ja vaatteita Mari­mekolle jo kahdeksan vuotta sitten suoritettuaan Aalto-­yliopiston vaatetuslinjan kandivaiheen.

Arvokkaimman neuvon alkuhässäkässä Satu kuulee isältään: keskity peliin, älä siihen, mitä katsomossa tapahtuu.

”Olen saanut isältäni ihan parhaita uraoppeja, vaikka hän ei tunne muotialaa lainkaan”, Satu nauraa.

 

Vaatteita tuotetaan koko ajan enemmän ja nopeammin, vaikka oikeasti emme tarvitse mitään.

 

Lähes vuosi Dubaihin tulleen puhelin­soiton jälkeen istumme Satun työhuoneessa Marimekon päämajassa Helsingin Hertto­niemessä. Puusepänkadun jättimäiseen rakennukseen mahtuu niin toimistotilat kuin Marimekon oma tehdas. Siellä merkin kankaita on painettu vuodesta 1973 lähtien. Oma tehdas mahdollistaa uusien kuosien ja tekniikoiden kokeilemisen nopealla aika­taululla.

Työhuoneen ikkunan edessä on valkoinen työpöytä, seinän vierustalla kaksi vaaterekkiä, joissa roikkuu Marimekon arkistoaarteita 60- ja 70-luvuilta. Seinälle on kiinnitetty tulevien mallistojen piirroskuvia. Niissä näkyy paljon mekkoja. Ne Satu haluaa nostaa takaisin keskiöön, lukevathan ne yrityksen nimessäkin. Tuotekuvien viereen on kiinnitetty Geisha-konvehdin käärepaperi ­muistiksi täydellisestä kultaisen ja vaaleanpunaisen sävy-yhdistelmästä. Miltä sama yhdistelmä näyttää Satun suunnittelemana kuosina, se nähdään ensi vuonna.

”Mekkojen lisäksi haluan tuoda mallistoihin enemmän naisellisuutta. Kaikki ei ole pelkkää workwearia vaan mukana voi olla vähän romanttisempiakin juttuja”, Satu kuvailee tulevia mallistoja.

Satun edeltäjä, ruotsalainen Anna Teurnell palkattiin taloon & Other Stories -merkin pääsuunnittelijan paikalta kovin odotuksin päivittämään mallistot. Sopimus kuitenkin purettiin kahden vuoden kuluttua. Mediassa kritisoitiin, etteivät mallistot olleet tavallisen kuluttajan mieleen: joitakin asuja moitittiin telttamaisiksi ja vain mallivartaloille sopiviksi. Nyt suunta vaikuttaa lupaavammalta: Marimekko kertoi elokuussa liikevaihton­sa­ kasvaneen, ja uusimmat mallistot ovat saaneet muotipiireissä innostuneen vastaanoton. Brändinostetta ei voi olla huomaamatta katukuvassakaan. Trenditietoisten rakastamalla Flow-festivaalilla vilisi Unikko-kuosi­sia vaatteita tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin.

Ensi keväänä esiteltävä syksyn 2019 mallisto on ensimmäinen, jossa näkyy Satun kädenjälki pääsuunnittelijana.

Pääsuunnittelijan työpäivät ovat pirstaleisemmat kuin freelancer-aikoina. Työhön kuuluu sovituksia, suunnittelupalavereita, freelancer-suunnittelijoiden tapaamisia ja tutkimustyön tekoa. Satun kalenterista raivataan myös aikaa sille kaikkein rakkaimmalle: käsillä tekemiselle. Sen juuret vievät 1980-luvun Järvenpäähän.

Satu maaranen

Satu rinnastaa muotinäytöksen samanlaiseksi elämykseksi kuin taidenäyttelyn tai teatteriesityksen. ”Muodissa kiehtoo, se, kuinka monta eri taiteenlajia se sisältää. Muoti ei ole vain vaatteita.”

Veneestä maailmalle

Satun ollessa pieni Maarasten perhe asui Järvenpäässä lähellä Tuusulanjärven Rantatietä, joka on kuulu siellä vaikuttaneesta taiteilijayhteisöstä. Satu vietti siskonsa kanssa paljon aikaa luonnossa kukkia ja ­kasveja keräten. Joskus tytöt kantoivat vanhempien iloksi kimppujen sijasta sisiliskoja.

”Se oli ihana paikka kasvaa. Tuusulanjärven Rantatien taiteilijayhteisössä vaikuttivat aikanaan muun muassa Eero Järnefelt, Jean Sibelius ja Pekka Halonen”, Satu luonnehtii.

Kuusivuotiaana hän aloitti Järvenpään kuvataidekoulun. Käsillä tekemisestä tuli rakas harrastus.

”Siellä opin kaikki alkeet piirtämisestä, maalauksesta ja savitöistä. Kuvataidekoulun kivikirves oli ensimmäinen itse suunnittelemani työ”, Satu muistelee.

Järvenpään lisäksi perhe vietti aikaa Mäntyharjun-mökillä. Isä ajoi siskokset ja äidin mökille, ja he saattoivat viettää siellä kaksi kokonaista kuukautta. Mökillä alle koulu­ikäinen Satu sai ensikosketuksen muotiin, kun hän löysi isoäidin muotilehtikätköt 1960-­luvulta.

”Muistan, että vein niitä paljon veneeseen, soudin keskelle järveä ja heittäydyin niiden vietäväksi. Muotikuvat tuntuivat kiehtovilta. Se maailma oli jotenkin niin erilainen.”

Pian unelma oli valmis.

”Olin kuusivuotias, kun istuin keittiön pöydän ääressä, ompelin koneella vaatteita ja sanoin, että minä lähden Pariisiin! Kai olin tajunnut, että siellä on näitä alan töitä.”

Lue myös: MSGM-merkin suunnittelija: ”Kuvittelin näkeväni Suomessa vain kuviollisia villapaitoja”

Läpimurto Ranskassa

Haave muotisuunnittelijan ammatista eli pitkään, kunnes tuli valinnan paikka. Pariisi sai vielä odottaa: Satu päätyi opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi.

”Ajattelin, että ei ole kovin realistista työllistää itseään muotisuunnittelijana.”

Vuoden opintojen jälkeen hän tajusi opettavansa muita olemaan luovia sen sijaan, että saisi itse suunnitella uutta. Satu päätti vaihtaa Aalto-yliopiston vaatetussuunnittelu­linjalle. Heti opintojen jälkeen koitti voitto, josta kohistiin muotimaailmassa pitkään.

Huhtikuussa 2013 Satulla oli kiire: hän oli valmistunut vain kuukausia aiemmin ja menossa esittelemään lopputyömallistoaan alan arvostetuimpaan nuorten suunnittelijoiden muotikilpailuun. Hyéres International Festival of Fashion and Photography -kisaa toteuttavat samat tekijät, jotka tuottavat Pariisin muotiviikoilla Chanelin ja Balenciagan kaltaisten muotitalojen näytöksiä. Pääpalkintoja ovat aiemmin pokanneet muun muassa Victor & Rolf ja Henrik Vibskov.

Sitten oli Satun vuoro.

Kisaraati kehui hänen veistoksellista suunnitteluaan ja vahvaa värien käyttöä. Maisemista inspiroituneessa mallistossa Satu hyödynsi muun muassa hiekkaa ja sahanpurua, jotta sai puuvillasta valmistettuihin asuihin eläviä pintoja.

 

Pitää tietää, mitä haluaa. Olisi kauheaa, jos ei tietäisi.

 

Voiton jälkeen Satun puhelin pirisi taukoamatta.

”Olin taitekohdassa: vastavalmistanut ja miettimässä, että mitäs seuraavaksi. Voitolla oli uralleni valtava merkitys.”

Hyppy turvallisen tuntuisesta opettajanurasta epävarmempaan muotisuunnittelijan ammattiin osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Voitto poiki kansainvälisiä kontakteja ja uusia freelancer-töitä. Niistä merkittävin oli yhteistyömallisto ranskalaismuotiketju Petit Bateaun kanssa.

”Olihan se mieletön tunne, kun nimeni näkyi merkin liikkeissä. Petit Bateulla on yli 400 kauppaa ympäri maailmaa”, Satu muistelee.

Yhtäkkiä portti oli auki. Kansainväliset muotitoimittajat ja vaateostajat halusivat tavata hänet. Ranskaan hän matkusti vuoden aikana jopa 19 kertaa. Petit Bateau tilasi suunnittelutöitä myös pääkokoelmaansa, ja Kiinassakin Satu ehti käydä suunnitellessaan Exception De Mixmind -merkille.

Kansainvälistä tunnusta ropisi lisää, kun Satu valittiin seitsemän ehdokkaan joukkoon Iso-Britannian design-museon Designs of the Year Award -kilpailun muotikategoriaan.

Muita ehdokkaita olivat muun muassa Diorilla tuolloin työskennellyt Raf Simons ja Loewen nykyinen luova johtaja J.W. ­Anderson.

Maine ja tunnustukset imartelivat, mutta Satu ei käytä ylisanoja muistellessaan läpimurtovuosiaan. Omasta mielestään hän on vain keskittynyt tekemään työnsä niin hyvin kuin osaa. Tärkeintä hänelle on aina ollut se, mihin kansainvälinen näkyvyys voi johtaa: etenemiseen uralla.

”Pitää tietää, mitä haluaa. Olisi kauheaa, jos ei tietäisi. Uskallan tehdä asioita, koska tunnen itseni.”

Oivalluksia omasta itsestä on tullut pysähtymisten kautta. Ennen Dubaihin lähtöä Satu tunsi olevansa tylsistynyt ja vähän jumissa. Hän oli matkalla Singaporessa ja pohti, mitä keksii seuraavaksi.

”Matkalla päätin, että lakkaan miettimästä ­asiaa ja annan vain ajan kulua. Paineeton tila teki hyvää, ja pian tuli soitto, että lähtisitkö Dubaihin töihin.”

Epämukavuusalueella olemista Satu ei silti pelkää. Siellä syntyy suunnittelutyön parhaimmat oivallukset, kunhan vain tunteen vallassa uskaltaa virua hetken.

”Epämukavuusalueella on aluksi inhottavaa, mutta yhden nukutun yön jälkeen se muuttuukin monesti haasteeksi. Minulle epämukavuusalue on vaikkapa sitä, että tehtäväni on suunnitella jotain, mitä inhoan. Kuten tuulipukuja.”

Satu maaranen

Satu vierailee usein Marimekon tehtaalla, joka sijaitsee samassa rakennuksessa kuin suunnittelutiimin työhuoneet. Toinen Satun lempipaikka on Tilkkula-niminen huone, jossa suunnittelijat valitsevat mallistojen värimaailmat.

Suomi-kortti ulkomailla

Kotimaisen muodin nosteesta on puhuttu jo vuosia, ja se on täyttä totta. Satunkin opiskelukavereista moni työskentelee suurissa muotitaloissa ympäri maailman. Satu oli jo opiskeluaikanaan mukana perustamassa suomalaisen muodin tunnettuutta edistävää Pre Helsinki -organisaatiota. Hän on nähnyt aitiopaikalta, kuinka Suomi-muoti on kasvanut valtavalla tahdilla viimeisen seitsemän vuoden aikana.

”Suomalaisten suunnittelijoiden ja muotimerkkien vahvuus on käytännönläheisyydessä. Vaatteet ovat taidokkaasti suunniteltuja, mutta samaan aikaan aidosti käytettäviä”, Satu kehuu.

 

On upeaa, jos joku tulee näytöksen jälkeen kehumaan, että iho meni kananlihalle.

 

Eniten Marimekon taiteellista vetäjää huolettaa pikamuoti ja pintatrendit.

”Instagram ja nettikaupat kiihdyttävät tahtia. Vaatteita tuotetaan koko ajan enemmän ja nopeammin, vaikka oikeasti emme tarvitse mitään. Suunnittelijana minusta on tärkeää vastata tähän luomalla vain ajattomia vaatteita. Niistä Marimekkokin on tunnettu.”

Satu toivoo tavoittavansa Marimekko-mallistoillaan sen, mistä muodissa on hänelle kysymys: elämyksestä. Siitä samasta, jonka hän koki lapsena soutuveneen kyydissä muoti­lehtiä lukiessaan.

”On upeaa, jos joku tulee näytöksen jälkeen kehumaan, että iho meni kananlihalle.”

Satu vierailee suunnittelutiiminsä kanssa usein Helsingin Designmuseolle kuuluvassa valtavassa arkistossa, josta löytää koko Suomi-designin historian: Marimekon luomusten lisäksi Alvar Aallon, Timo Sarpanevan sekä Vuokko ja Antti Nurmesniemen kaltaisten kulta-aikojen suunnittelijoiden aarteita. Syyskuussa Pariisin muotiviikoilla esiteltyyn kevätmallistoon Marimekko-arkistosta valikoitui muun muassa nilkkamittaisia 1970-luvun mekkoja ja aavistuksen sydämen muotoon ommeltuja kaula-aukkoja.

Samassa arkistossa Satu istui myös luodessaan ensimmäistä varsinaista koitostaan pääsuunnittelijana – sitä ensi vuonna esiteltävää syksyn 2019 mallistoa. Sen mallikappaleita odotellaan parhaillaan saapuvaksi Herttoniemen pääkonttorille sovitettavaksi. Sovituksissa esimerkiksi tarkistetaan, yltävätkö housujen vyötäröt juuri oikeaan paikkaan ja ovatko helmat nappimittaisia. Sen jälkeen Marimekon henkilökunta koekäyttää vaatteet, jotta huomataan, kuinka ne sietävät päivittäistä käyttöä.

Syyskuussa 2018 pääsuunnittelija elää jo talvea 2020. Sitäkin varten hän on jo ehtinyt istua tunteja ja taas tunteja samassa Designmuseon arkistossa.

Mutta lisäksi on saatava uusia ideoita ja inspiraatiota. Niitä Satu hakee matkoilta.

”Rakastan matkustamista, vaikka työhönikin kuuluu paljon reissaamista. Silti aina kun on loma, lähden matkalle.”

Reissuilla saa ideoita, joita ei arkirutiinien keskellä ole tullut miettineeksi.

”Samalla saa etäisyyttä kaikkeen, jolloin aiemmin isoilta asioilta tuntuneet jutut pienenevät.”

Joskus inspiraatio ja oma työ kohtaavat maailmalla ihan konkreettisesti. Satu näki suunnittelemansa vaatteen ensi kerran ohikulkijan päällä New Yorkin -matkallaan.

”Näin Times Squarella naisen, joka käveli kovaa vauhtia eteenpäin suunnittelemani mekko päällään. Minun oli pakko juosta hänen peräänsä, jotta sain otettua kuvan hänestä.”

Lue myös:

Suomalainen kenkäsuunnittelija Achilles Ion Gabriel: ”Pidän rumista asioista”

Suomi-muodin suurimmat trendit – katso stailistin kuusi täsmävinkkiä

Asustesuunnittelija Antonia Hamberg: ”Hyödynnä kivijalkakauppojen myyjien apu”

teksti Jaana Forsberg
kuvat Fabian Björk
meikki Piia Hiltunen, Toimisto Makeup / Maybelline
hiukset Piia Hiltunen, Toimisto Makeup / L'Oréal Paris
Tilaa Elle

Seuraa Elleä