Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Laura Birn: ”Olen kiinnostavampi silmäpusseilla kuin ilman”

03.04.2018

36-vuotias näyttelijä pitää ulkonäöstään sitä enemmän, mitä paremmin oppii itsensä tuntemaan.

Laura Birn

Laura Birn, 36, tekee kansainvälistä uraa. Suomessa hänet nähdään parhaillaan leffateattereissa pyörivässä Kääntöpiste-elokuvassa yhdessä Samuli Vauramon kanssa.

Olen lötkö ihminen: jätskillä istuminen voittaa salille menemisen. Jotkut ihmiset ahdistuvat, jos eivät pääse liikkumaan. Minä en. Kehostani ei kumpua tarvetta urheilla tai treenata, vaikka se voisi tehdä hyvää.

Katsoin itseäni vastikään elokuvassa, jossa ei käytetty paljoa meikkiä. Ajattelin ensin, että huh miten isot silmäpussit, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että ne näyttävät kivoilta. Näyttelijänä on hyvä, että kehossa ja kasvoissa näkyy elämä. Olen kiinnostavampi silmäpusseineni kuin ilman.

 

”Näyttelijänä on hyvä, että kehossa ja kasvoissa näkyy elämä.”

 

Olin ala-asteella, kun tajusin, ettei kropastani ole balettiin. Nautin kyllä tanssimisesta, mutta oli selvää, että kehoni ei taivu siihen. Nykytanssiin rakastuin, koska se ei vaatinut vartaloltani samanlaista tarkkuutta.

Nuorempana olin ankarampi itselleni. Nykyisin mielenkiinto on muissa asioissa, eikä ulkonäkö liity mitenkään siihen, mikä on elämässä ihanaa. En silti ole immuuni epävarmuudelle. Hetkittäiset ulkonäkökriisit ovat minusta inhimillisiä. Tunnen kuitenkin voivani ihan hyvin, vaikken pidä aktiivisesti huolta kehostani, ja kroppani on jopa vahvempi kuin ennen. Uskon, että myös lepo ja stressittömyys ovat keholle tärkeitä.

Äitiys teki minusta todella ylpeän kropastani. On älytöntä, mihin se pystyy. Raskauden aikana tuntee kehon ääriviivat selkeämmin kuin koskaan aikaisemmin. Synnytyksen jälkeen vartalo palautuu, mutta siihen jää kaiku siitä, millaisen koettelemuksen se on käynyt läpi. Äitiys on lisännyt rakkauttani omaa kehoani kohtaan. Välillä katson lastani ja mietin, että vau, tuo on tullut minusta.

 

”Äitiys on lisännyt rakkauttani omaa kehoani kohtaan.”

 

Olen tyytyväinen kroppaani. Suhde ulkonäkööni paranee koko ajan, mutta se ei johdu siitä, mitä ihon pinnalla tapahtuu. Kun tuntee itsensä paremmin, näyttää kivemmalta. Toisaalta kun katsoo vanhoja valokuvia, huomaa, että mennään ihan konkreettisestikin parempaan suuntaan: en ymmärrä lukioaikaista tyyliäni. Maanisen hiusten tupeeraamisen olisi voinut jättää vähemmälle.

Pidän vartalossani eniten jaloistani. Ne ovat vahvat, vaikka vähän tikkumaiset, ja kantavat minut hyvin. Sääreni ovat täynnä arpia. Pidän niistä, sillä muistan, mistä jokainen on tullut. Jalkani on ikään kuin tehty tarinoista.

Näyttelijän ulkonäköä muutetaan paljon vaatteilla, meikillä ja hiuksilla. Rakastan työskennellä maskeeraajan kanssa, sillä silloin hahmo herää henkiin paljon kiinnostavampana. Minulla ei ole ollut juuri sellaisia rooleja, joihin kroppaa täytyisi muokata. Olisi ihanaa, jos sellaista tarjottaisiin. Fyysinen haaste olisi virkistävä.

Ihoni on herkkä ja siksi punastun todella helposti. Yritän ajatella, että se on hauska ominaisuus ihmisessä. Punastuminen on silti hirveää ja kiusallista, koska sitä ei voi peittää mitenkään, ja siihen on vaikea suhtautua huumorilla. Saatan sanoa punastuessani ääneen, että no niin, huomasitte varmaan, että muutuin aivan punaiseksi, voitte katsoa tai olla katsomatta, se menee kohta ohi. Parasta olisi, jos oppisin valjastamaan punastumisen niin, että voisin käyttää sitä näyttelijäntyössä. Se olisi nerokasta.”

Lue myös:

Antti Holma: ”Sisälläni elää ikuisesti ruipelo”

Saga Sarkola: ”Rooli pakotti minut miettimään, kestänkö tällaisen työn”

Lauri Tilkanen: ”Lihotin 10 kiloa roolia varten”

teksti Tiia Rantanen
kuvat Fabian Björk
Tilaa Elle

Seuraa Elleä

The access_token provided is invalid.