Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Jasper Pääkkönen: ”En voi jättää jotain tekemättä, jos siihen on mahdollisuus”

04.12.2018

Jasper Pääkkönen teki sen, mistä jokainen suomalainen nykynäyttelijä haaveilee: kansainvälisen läpimurron. Siihen tarvittiin pokkaa sanoa ei ja haave muuttaa maailmaa – edes hiukan.

Kutsuvieraat saapuvat Cannesin elokuvajuhlille Ranskan Rivieralla pitkin punaista mattoa. Maton molemmilla puolilla velloo satojen valokuvaajien meri. Salamavalot räiskyvät, kun elokuva-alan vaikuttajat ja viihdebisneksen maailmantähdet liukuvat gaala-asuissaan kohti juhlapaikkaa, Palais des Festivals et des Congrès -rakennusta.

Oma autonkuljettaja tuo paikalle Jasper Pääkkösen, 38. Kohta myös Jasper astuu paparazzien ristituleen yhdessä yhdysvaltalaisen elokuvaohjaajan Spike Leen ja Black Klansman -elokuvan näyttelijöiden kanssa. Kulttiohjaajan uusin elokuva on ehdolla Cannesin kilpasarjassa, ja Jasperilla on siinä rooli valkoisen ylivaltaa kannattavana Felix Kendrickson -nimisenä mielipuolena.

 

Siinä minä kekkuloin, Jasper from Finland. Mietin, että mitähän helvettiä tässä tapahtuu. Hikoilin smokissani aika paljon.

 

Ku Klux Klania ja rotusortoa 1970-luvun Yhdysvalloissa käsittelevä elokuva on yksi Cannesin odotetuimmista. Se näkyy: kun tekijäjoukko saapuu juhlapaikalle, kaksituhatta kutsuvierasta nousee taputtamaan seisten. Joukossa vilahtelee kuuluisuuksia näyttelijä Benicio del Torosta huippumalli Naomi Campbelliin.

Jasper ei kuitenkaan pysty keskittymään ympärillään kuhisevaan tähtijoukkoon, vaan istuu paikallaan ja tuijottaa valkokankaalle. Hän ei ajattele mitään muuta kuin pian esitettävää elokuvaa. Myös hän näkee sen nyt ensimmäisen kerran.

”Kaikki meni sumussa. Siinä minä kekkuloin, Jasper from Finland. Mietin, että mitähän helvettiä tässä tapahtuu. Paikalla oli maailman kriittisin yleisö. Hikoilin smokissani aika paljon.”

jasper pääkkönen

Cannesin elokuvajuhlilla Jasper istui samassa pöydässä huippumalli Naomi Campbellin kanssa. ”Kun menin pöytään, päätin suomalaiseen tapaan, että en mene esittäytymään. En halunnut häiritä muita.”

Ei kiitos statussymboleille

Ympäri maailmaa levinneissä kuvissa Jasper kuitenkin poseeraa kansainväliselle medialle itsevarman näköisenä. Suomalaisen Turo-merkin terävälinjaisessa smokissa ja groomatuissa viiksissään hän näyttää kansainväliseltä elokuvatähdeltä, jolle Cannes on vain yksi festivaali muiden joukossa.

Mielikuva sliipatusta Hollywood-tähdestä on silti etäinen, kun Jasper mättää hampurilaista omistamansa Löyly-saunakompleksin täydessä ravintolassa Etelä-Helsingissä. Hän on pukeutunut slim fit -kauluspaitaan, sortseihin ja lenkkareihin aivan kuten suurin osa ravintolassa istuvista kolmekymppisistä miehistä. Hän näyttää tavalliselta, ja se on tarkoituskin.

”Olen mieluummin tavallinen tyyppi kuin designvaatteissa kulkeva juppi. En ole ikinä omistanut perinteisiä statussymboleita, kuten kelloa tai autoa. Pitäisi olla itsestään selvää, että niissä ei ole mitään ihailtavaa”, hän sanoo.

Cannesin elokuvajuhlien glamour ei muuttanut asennetta. Jasper kuittaa tähtipölyn yhä olankohautuksella.

”Elokuva-alaan ja viihdeteollisuuteen liittyy paljon höpönhöpöä ja illuusiota, johon moni sortuu uskomaan. En ole itse ikinä antanut sille painoarvoa.”

Väite voisi kuulostaa kornilta, mutta Jasperin suusta se on helppo uskoa. Show­miehen sijaan hänestä tulee mieleen se yläasteen huoleton ja hauskannäköinen suosikkipoika, jota muut pojat fanittavat ja johon tytöt ihastuvat. Poika, jonka ystäviä kaikki haluavat olla, koska tämän seurassa on mukavaa. Sellainen, jolla ei tunnu olevan huolia, vaan kaikki sujuu kuin itsestään.

 

En ole ikinä omistanut perinteisiä statussymboleita, kuten kelloa tai autoa. Pitäisi olla itsestään selvää, että niissä ei ole mitään ihailtavaa.

 

Jasper sanoo, että elämä oli mutkatonta, kun hän kävi koulua Helsingin Kumpulassa 1990-luvulla.

”Opettajat hokivat minulle jo ala-asteella, että en saa jatkossa yhtä hyviä arvosanoja, jos en opettele tekemään kotiläksyjä. En joutunut kuitenkaan ikinä tekemään läksyjä, koska pärjäsin koulussa ihan hyvin muutenkin.”

Niin Jasper väittää: että hänellä on käynyt monessa asiassa hyvä tuuri. Siksi hän ei ole omien sanojensa mukaan joutunut pinnistelemään saavuttaakseen päämääriään.

”Kaikki on ollut minulle aina aika helppoa. Palaset ovat loksahdelleet kohdilleen yksi toisensa jälkeen. Olen ollut onnekas”, hän toteaa.

jasper pääkkönen

”Suomalaisten hellyyttävä luonteenpiirre on, että ajattelemme olevamme huonompia kuin muut. Se on yksi suurimmista syistä siihen, miksi Suomesta on vain pari tyyppiä tekemässä Hollywood-leffoja.”

Teinitähti, joka meni omia polkujaan

Jasperin uran alku oli todellinen onnenkantamoinen. Hän sai roolin Salatut elämät -saippuasarjan kauniskasvoisena naapurinpoikana, Saku Salinina. Jasper oli 19-vuotias, kun sarja pamahti suomalaisten tv-ruutuihin. Ensimmäistä jaksoa seurasi yli 800 000 katsojaa.

Siihen päättyi tavallisen teinipojan elämä – Jasperista tuli Suomen virallinen teini-idoli yhdessä illassa.

”Tajusin, että nyt elämäni muuttui. Puhelimeeni tuli ensimmäisen mainoskatkon aikana noin kaksisataa puhelua ja tekstiviestiä.”

Jasperin numero ei ollut salainen, koska näyttelijöitä ei oltu osattu valmistella julkisuuteen. Sarjan aiheuttama hype oli kuitenkin Suomessa ennennäkemätön. Jasper ei voinut liikkua Helsingin kaduilla ilman perässä seuraavaa fanilaumaa.
Se ei ollut kuulunut hänen suunnitelmiinsa. Jasper ei halunnut joutua vetämään hupparin huppua päähänsä kadulla, jotta saisi olla rauhassa. Julkisuus oli häiritsevää, ja sen varjopuolet pelottivat. Siksi Jasper päätti hammasta purren, että hän ei suostu rajoittamaan elämäänsä työnsä takia. Hän teki päätöksen: ei haastatteluja.

”Se oli ehtoni sarjassa näyttelemiselle. Olisin muuten menettänyt yksityisyyteni. En halunnut antaa itselleni mahdollisuutta hypätä julkisuusaallon vietäväksi, joten sanoin kaikkeen ei. Vedin rajoja systemaattisesti.”

Päätös oli epätyypillinen nuorelle, aloittelevalle näyttelijälle. Toimittajat pitivät Jasperia ylimielisenä ja epäkohteliaana, ja häntä yritettiin painostaa haastatteluihin. Hän tiesi kuitenkin tehneensä oikean päätöksen. Tukea, myös ammatillista, tuli kotoa, sillä sekä isä Seppo Pääkkönen että setä Antti Pääkkönen ovat näyttelijöitä.

”Opin kotoa kyvyn nähdä tuollaiset asiat isommassa mittakaavassa”, hän toteaa.

Vaikka haastatteluja ei herunut, Salkkari-Sakuksi leimautuminen oli väistämätöntä. Pahin julkisuuspyöritys jatkui muutaman vuoden ajan. Jasperilla oli kuitenkin jo muita suunnitelmia. Hän lähti sarjasta ja karisti saippuasarjatähden imagonsa Pahat pojat -elokuvassa vuonna 2003.

Jasper kohosi nopeasti varteenotettavien elokuvanäyttelijöiden joukkoon, ja hänet nähtiin kotimaisten huippuohjaajien elokuvissa yksi toisensa jälkeen. Dome Karukosken uusnatseista kertova Leijonasydän toi parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon 2014.

Menestyksestä Suomessa oli vielä pitkä matka Hollywoodin isoihin rooleihin. Jasperille se ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, sillä takana on vuosien kova työ.

”Olen tiedostanut, että minulla on etäinen mahdollisuus saada joskus rooli kansainvälisessä elokuvassa.”

Viimeisten vuosien aikana Jasper on lentänyt säännöllisesti koekuvauksiin ympäri maailmaa ja hionut Yhdysvaltojen-vaihto-­oppilasvuonna opitun englannin kielen täydellisen sujuvaksi. Lisäksi hän on saanut ison agenttitoimiston edistämään uraansa sekä Lontoossa että Los Angelesissa.

”Nyt ajateltuna olen käyttänyt tähän vuosia aikaa ja kuusinumeroisen summan rahaa”, hän sanoo.

Hyvällä onnella taitaakin olla menestyksen kanssa hyvin vähän tekemistä.

jasper pääkkönen

”Kaikista palkitsevinta on näytellä kaidalta polulta poikenneita. Ihmisen käytöksen ymmärtäminen ei ole sama asia kuin sen hyväksyminen.” Jasper sanoo roolistaan Black Klansman -elokuvassa.

Neljän vuoden ikuisuus

Jasper näyttää puhelimestaan Instagramin viestilaatikkoaan, joka tulvii hymiöitä, sydämiä sekä englannin-, venäjän- ja espanjankielisiä viestejä faneilta ympäri maailmaa. Syy niihin on kanadalais-irlantilainen historiallinen Viikingit-tv-sarja, jossa Jasper näyttelee Halvdan Musta -nimistä viikinkiä.

Jasper allekirjoitti sarjaan neljän vuoden sopimuksen vuonna 2016. Rooli kansainvälisessä tv-sarjassa toi hänet askeleen lähemmäs Hollywood-uraa.

Viikingit-sarja kuvattiin Dublinissa. Mukana matkusti sarjan toinen suomalaisnäyttelijä, Peter Frantzén. Lentäminen Dublinin ja Helsingin välillä tuli tutuksi, ja toisinaan kuvauksista oli niin kiire lentokoneeseen ja Helsinkiin viettämään viikonloppua kavereiden kanssa, että Jasper istui paikalleen Viikingit-sarjan roolimeikissään, kasvot sotkettuina mudalla ja tekoverellä.
Rooli oli jackpot, mutta silti Jasperia hirvitti.

”Kyseessä oli pisin sopimus, mihin olin aikuisiälläni sitoutunut. Olen tottunut elämään hetkessä, joten neljä vuotta tuntui tuolloin pitkältä ajalta”, hän sanoo.

Ajatus valmiiksi käsikirjoitetusta elämästä, jota monet elävät, tuntuu Jasperista ahdistavalta.

”Oma vankilani olisi se, että heräisin joku aamu siihen, että elämäni olisi lyöty lukkoon viideksi vuodeksi eteenpäin.”

Elämänfilosofia on vaikuttanut myös ajatuksiin perheen perustamisesta. Jasper seurustelee espanjalais-filippiiniläisen Alexandra Escatin, 33, kanssa, mutta pariskunta ei asu samassa maassa. Jasperin koti on Helsingissä, ja hän matkustaa miltei puolet vuodesta ympäri maailmaa osittain töiden, osittain vapaa-ajan vuoksi.

Kun kotona Helsingissä ei odota kukaan, Jasper voi lähteä vaikkapa ex tempore -kalastusmatkalle, jos huvittaa.

”Helsingissä fillaroin yhä paikasta toiseen samoin kuin ennenkin. Minun on edelleen vaikea nähdä itseäni kovin aikuisena. Ehkä se johtuu siitä, että minulla ei ole vielä omia lapsia”, hän sanoo.

Tulevaisuudessa asia voi olla toisin, mutta siihen saakka Jasper on päättänyt nauttia vapaudestaan.

”Niin kauan kuin asia on näin, haluan käyttää tilannetta hyväkseni. Voin tehdä mitä haluan, koska en ole vastuussa muista.”

jasper pääkkönen

”Suomi on Hollywood-agenttien mielestä ihmeellinen maa. Täällä kaikki menevät samaan karaokebaariin. Duunarit, missit, jääkiekkoilijat ja maan rikkaimmat suvut.”

Innostuja tarttuu hetkeen

Hetkeen tarttuja, joka tekee, kun muut vielä miettivät. Jasperin asenne kuulostaa ilmiöltä, jolla on nimi: fear of missing out eli niin sanottu fomo – pelko siitä, että jää jostain paitsi.

Hän ei tunnista kuvauksesta itseään, päin vastoin. Fomon sijaan kyseessä on Jasperin mukaan taito innostua.

”En voi jättää jotain tekemättä, jos siihen on mahdollisuus. Jos universumi tiputtaa eteeni porkkanan, nappaan sen.”

Elämä on opettanut, että tilaisuuksiin tarttuminen kannattaa, hän myöntää. Se toimi myös silloin, kun ystävä, poliitikko Antero Vartia soitti ja ehdotti Jasperille Löyly-saunakompleksin rakentamista joutomaalle Helsinkiin.

”Sanoin saman tien, että näin tehdään. En miettinyt käytännön asioita ollenkaan. Mielestäni olisi ollut tyhmää jättää tilaisuus käyttämättä.”

Kaikki eivät olleet asiasta samaa mieltä. Rakennusprojekti osoittautui haastavaksi, ja budjetin paukkumista päiviteltiin iltapäivälehdissä asti. Moni olisi lopettanut, mutta Jasperille se ei ollut vaihtoehto.

”En ota kauheasti stressiä mistään. Kun muut alkavat stressata, minä rauhoitun. Ajattelen, että ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Niin kävi Löylynkin kohdalla.”

Jasper oli oikeassa. Löyly nousi Hernesaarenrantaan toukokuussa 2016. Nyt se on yksi Helsingin suosituimmista terassiravintoloista, ja siitä on kirjoitettu niin Voguessa kuin New York Timesissa. Time-lehti valitsi Löylyn yhdeksi vuoden 2018 sadasta merkittävimmästä nähtävyydestä. Tänä vuonna Löyly teki myös satojen tuhansien liikevoiton, ja hankkeelle mietitään jo laajennusta.

”Rikastumisen, kuten myöskään julkisuuden tavoittelun, ei pitäisi olla kenenkään ainoa tavoite tai itseisarvo. Moni tuntemista rikkaista ihmisistä on lopulta vähän onneton”, Jasper toteaa.

jasper pääkkönen

Jasper sanoo olevansa surkea hoitamaan omia käytännön asioita. ”En ole hakenut verovähennyksiä mistään yli viiteen vuoteen. Minun on helppo lakaista kaikki käytönnön asiat maton alle.”

Suomen Leonardo DiCaprio

On yksi aihe, josta ei ole puhuttu vielä sanaakaan: lohi. Ja siitähän Jasper tunnetaan. Ympäristöpolitiikka, kuten lohensuojelu, ja kansalaisaktivismi ovat asioita, joista keskustelemiseen Jasper ei väsy.

Ne saattavat olla myös osasyitä siihen, että hän päätyi Spike Leen kaltaisen kulttiohjaajan elokuvaan. Yhteiskunnan epäkohtiin, kuten rasismiin, puuttuva ohjaaja on Jasperin silmissä sankari – ollut jo vuosia.

”Mutta ei ainoastaan elokuviensa vuoksi vaan siksi, mitä hän edustaa. Spike on halunnut olla henkeen ja vereen mukana muuttamassa maailmaa. Hänellä on cooleista coolein tapa elää elämäänsä.”

Siten Jasper haluaisi myös itse elää, saada aikaan muutosta.

”En ole hyvä unelmoimaan. Mutta jos minulla on ollut haaveita, ne ovat liittyneet maailman muuttamiseen paremmaksi paikaksi. Minulla on aina ollut selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja väärin.”

Jasperista tuleekin mieleen yhdysvaltalainen näyttelijä Leonardo DiCaprio, joka tunnetaan väsymättömänä ja äänekkäänä ympäristöaktivistina. DiCaprion tavoin myös Jasper on käyttänyt julkisuutta hyväkseen silloin, kun sen avulla on voinut vaikuttaa.

Hän ymmärsi oman julkisuusarvonsa jo kaksikymppisenä, kun hän hakeutui Elämä on parasta huumetta -kampanjan kasvoksi kesken Salkkareiden suurimman mediamyllytyksen.

”Tiesin, että teinit kuuntelevat minua ja että pystyn vaikuttamaan heidän ajatuksiinsa. Halusin saada edes yhden 11–13-vuotiaan sanomaan ei, kun hänelle tarjotaan huumeita nuorisotalolla.”

Jasper on ollut taistelemassa läpi lakia, jossa erittäin uhanalaiset kalalajit rauhoitettiin Suomessa. Sitä edelsi vuosien systemaattinen työ, jonka aikana hän osallistui aiheesta käytyyn julkiseen keskusteluun aktiivisesti, välillä myös räyhäten. Hän tunsi faktat, perusteli mielipiteensä tarkasti ja kumosi vääriä väittämiä.

”Silloin tein kerrankin kotiläksyni. Istuin kotona opiskelemassa tuntikausia päivässä, lopulta monen vuoden ajan. Halusin tietää aiheesta kaiken, jotta voitan jokaisen väittelyn. En antanut itseni jäädä kiinni yhdestäkään virheestä.”

Jasper muistaa hyvin hetken, jolloin hän luki lehdestä, että äärimmäisen ja erittäin uhanalaiset kalalajit rauhoitetaan Suomessa.

”Lain läpimeno tuntui paremmalta kuin Löylyn valmistuminen tai rooli Spike Leen leffassa. Minulta oli puuttunut asia, jonka puolesta taistella kiihkeästi. Yhtäkkiä koin itseni merkitykselliseksi.”

Lue myös:

Roope Salminen matkastaan epäonnistumisten kautta menestykseen: ”Ajattelin silloin, että mun pitää tehdä jotain, mitä muut ei tee”

Antti Tuisku: ”Pelkäsin, että olen oikeasti perseestä”

Kameran taakse siirtyvä Pihla Viitala: ”Olen mieluummin kapinoinut kuin mielistellyt”

teksti Saara Ritvos
kuvat Juha Mustonen
tyyli Sofia Oksanen
Tilaa Elle

Seuraa Elleä