Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Teemu Potapoff: ”Taistelen vuosia vastaan treenaamalla”

19.11.2019

Pikkupoikana toimittaja, kirjailija Teemu Potapoff, 45, halusi olla lihaksikas kuin Marvelin supersankari. Nykyään hän käy salilla pitääkseen kropan lisäksi pään kunnossa.

Olen treenannut punttisalilla yli kolmekymmentä vuotta. Jo pikkupoikana ihailin lihaksikkaita Marvelin supersankareita ja Arnold Schwarzeneggeriä.

Kunnolla kiinnostuin salihommista inttiaikoina. Sieltä pois päästyäni painelin aina iltaisin taloyhtiön punttikselle Bodaa Arnoldin kanssa -kirja kainalossani.

Vuosia sitten harrastin bodybuildingia ihan tosissani. Raskaimmillani painoin 130 kiloa. En voinut silloin hyvin, vaikka olin kovassa tikissä. Nykyään treenaaminen on minulle taistelua vanhenemista vastaan, mutta hoidan sillä myös henkistä puolta. Jaksan arjessa paremmin, kun treenaan.

Välillä huomaan, että sosiaalisen median selailu aiheuttaa minussa riittämättömyyden tunnetta. Tuijotan treenivideoita ja vertaan itseäni muihin: miksen ole tuollainen. Olen päässyt siitä vähitellen irti. Enää kilpailen vain itseäni vastaan.

 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tietoisemmaksi tulee myös omasta kuolevaisuudestaan.

 

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tietoisemmaksi tulee myös omasta kuolevaisuudestaan. Tähän asti olen saanut elää terveenä, mutta mikään ei takaa, että elämä jatkuu sellaisena. Kun bodasin, en tehnyt sitä pelkän kaurapuuron voimalla. En voi tietää, millä tavoin käyttämäni aineet vaikuttavat minuun kymmenien vuosien päästä.

Minulla on ollut jonkin mittainen parta lähestulkoon koko aikuisikäni. Pidempää partaa aloin kasvattaa seitsemän vuotta sitten. Vaikka minulla lienee Suomen toiseksi kuuluisin parta heti Juha Miedon jälkeen, on se lopulta vain karvoja naamassa. Olen sama ihminen, oli partaa tai ei. Siitä huolimatta en suostunut, vaikka kerran olisin saanut kolmekymmentä tonnia sen pois ajamisesta.

Ensimmäiset tatuointini otin 90-luvun alussa. Kuvissa näkyy elämänpolkuni. Siksi minua ei harmita yksikään niistä, eivät edes exien nimet. Moni tatuointi on minulle tärkeä, mutta erityisen merkityksellistä on kristillinen symboliikka: kyynärvarren risti ja kämmenselkieni pääskyset. Ne muistuttavat, että usko on aina mukanani ja että käteni ovat auttamista varten.

Lue myös:

Musta Barbaari: ”Lihakset eivät ole minussa tärkeintä”

Treeniguru Eevsku: ”Saan kiksejä tiukasta ruokavaliosta”

Antti Holma: ”Romahdus teki minusta tähden”

teksti Johanna Rämö
kuvat Fabian Björk
Tilaa Elle

Seuraa Elleä