Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Laura Birn ja Krista Kosonen seksuaalisesta häirinnästä: ”Olemme tottuneet kummallisiin asioihin”

04.09.2019

Metoo-liike kuohutti elokuva-alaa paljastaen sen ongelmat. Seksuaalinen häirintä ei kuitenkaan häviä vain sanomalla, että sitä on, toteavat näyttelijät Laura Birn ja Krista Kosonen.

Krista: En ole koskaan joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi, mutta se ei tarkoita, ettei sitä olisi. Jo opiskeluaikoinani kuiskuteltiin henkilöstä, jonka käytös päätyi otsikoihin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Ihmetyttää, ettei oppilaitos silloin puuttunut asiaan lainkaan, vaikka kaikki tuntuivat tietävän ongelmista.

Laura: Metoo toi elokuva-alan ongelmat julkisuuteen volyymilla, joka ei jättänyt mitään epäselväksi: häirintää on, ja paljon. Tuntuu kurjalta, että niin monet ihmiset ovat pitäneet asiaa sisällään. Miten kummallisiin asioihin olemmekaan tottuneet?

Krista: Se todella on tottumiskysymys. Muistan ihmetelleeni, onko tässä jollekin jotain uutta, kun ihmiset olivat järkyttyneitä. Jokainen nainen tietää, millaista on tulla kourituksi tai millaista on kävellä yksin illalla baarista kotiin olkansa yli vilkuillen ja peläten.

Laura: Onneksi asiasta vihdoin puhutaan ja sen olemassaolo on myönnetty. Häpeä on alkanut siirtyä sille puolelle, mille kuuluukin. Ihmiset ovat rohjenneet puhua, koska tietävät, että saavat yhteisön tuen eivätkä jää yksin. Kuvaukset alkavat nykyään niin, että kaikille jaetaan seksuaalisen häirinnän vastainen ohjeistus, jossa muun muassa kerrotaan, kehen ottaa yhteyttä, jos häirintää ilmenee.

Krista: Välillä jotkut miehet kyselevät, saako nykyään enää halatakaan. Heille tekee mieli sanoa, että älä nyt ole vittu typerä. Jokainen osaa omalla päällään miettiä, mikä on ok. Täytyy tietää, kenelle puhuu ja missä puhuu. Tein Putousta viisi vuotta ja Kingiä siihen päälle vuoden. Kuvauksissa heitetyistä jutuista saisi kasaan metoo-kirjan; kielenkäyttö oli kauheaa puolin ja toisin. Mutta se kuului siihen työporukkaan, yhteisestä sopimuksesta.

Laura Birn ja Krista Kosonen

Laura: Seksuaalinen häirintä ei kuitenkaan häviä maailmasta vain sanomalla ääneen, että sitä on. Muutos on alussa, mutta vaatii vielä paljon työtä kaikilta. Myös medialla on vastuu siitä, miten asiaa käsitellään. Jos halutaan vain skandaaleja ja lööppejä, saa se ihmiset taistelemaan toisiaan vastaan. Vihan lietsominen ei vie asiaa mihinkään suuntaan.

Laura: En ole koskaan kokenut julkisuudessa olemista kovin helpoksi. Aluksi yksityiselämän tarkka varjelu ei ollut minulle edes tietoinen valinta. Tuntuu hurjalta ajatukselta, että jakaisin asioitani tuntemattomien, kasvottomien ihmisten kanssa. Olisi outoa, että kumppanini olisi julkisuudessa pelkästään sen takia, että sattuu olemaan perhettäni. En pysty sellaiseen avoimuuteen.

Krista: Ennen yritin vetää tarkkaa rajaa työn ja henkilökohtaisen elämän välille. Nyt kun puoliso on samalla alalla, se on paljon vaikeampaa. Kätilö-elokuvan markkinointikiertueella olin raskaana ohjaajamiehelleni. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin itsekin, ettei rajanveto enää onnistu. Silti, kun joku tuntematon myöhemmin kuvasi neuvolakäyntini Seiskaan, ajattelin, että vittu mitä paskaa. Se aiheutti itsessäni hetkellisesti aika suuren ihmisvihan.

Laura: Ravintolassa istuessa on välillä vaikea sanoa, selaako viereisessä pöydässä istuja puhelinta vai ottaa minusta salaa kuvia. Kuvan ottaminen ilman lupaa tuntuu intimiteetin rikkomiselta.

Krista: Julkisilla paikoilla olen aina hieman varuillani – varsinkin, jos ympärillä on humalaisia ihmisiä. Pyrin välttämään tilanteita, joissa saattaa syntyä länkyttämistä. Jos naama näkyy telkkarissa, siitä seuraa myös enemmän kadulla huutelua. Leffoja ja teatteria tehdessä saa olla melko rauhassa.

Laura: Usein ihmiset kuitenkin haluavat kiittää ja sanoa jotain positiivista. Kerran olimme Q-teatterin takana tauolla. Ohi käveli vanhempi rouva, joka pyysi minua syrjemmälle. Ystävälliseen sävyyn hän kertoi, kuinka olisin saanut puhua lavalla kovempaa. Liikuttavaa oli, ettei hän halunnut antaa tätä kritiikkiä muiden edessä.

Lue lisää uudesta ELLEstä!

Lokakuun ELLE kansi 10/2019

teksti Johanna Rämö
kuvat Jussi Särkilahti
tyyli Minttu Vesala
Tilaa Elle

Seuraa Elleä