Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Elina Gustafsson: “En suostu enää rääkkäämään kroppaani”

29.08.2019

Ortoreksia opetti nyrkkeilijä Elina Gustafssonin, 27, kohtelemaan itseään lempeämmin.

”Olen aika skrode, minulla on lyhyt tukka ja käytän löysiä vaatteita. Siksi minua luullaan usein mieheksi, ja esimerkiksi naisten vessoissa saattaa syntyä hämmentäviä tilanteita. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että hyväksyn itseni. Urheilupiireissä homous on edelleen jossain määrin tabu, ja olen avoimuuteni ansiosta ollut tienraivaaja.

Suhde kehooni on muuttunut paljon urheilu-urani aikana. Seitsemän vuotta sitten aloitin nyrkkeilyharrastuksen ihan nollasta. Ensimmäisten treenien jälkeen tiesin heti, että nyt olen löytänyt oman lajini ja haluan tehdä tästä työni.

Nyrkkeilyssä paino on jatkuvasti syynissä. Varsinkin kisoja edeltävät dieetit voivat olla todella rankkoja. Nyrkkeilyaikojeni alussa sairastuin ortoreksiaan. Treenasin hulluna ja yritin syödä mahdollisimman terveellisesti – mutta samalla tulin syöneeksi aivan liian vähän. Painoni tippui aluksi nopeasti. Kolikon toinen puoli olivat ahmimiskohtaukset, joita sain näännytettyäni ensin itseäni kalorittomilla superfoodeilla. Niiden seurauksena lopulta lihoin lyhyessä ajassa todella paljon. Sain kierteen katkaistua vasta ravitsemusterapeutin avulla. Toipumiseen meni kaiken kaikkiaan neljä vuotta. Olen oppinut kantapään kautta olemaan itselleni lempeämpi. Enää en suostu rääkkäämään kroppaani.

 

Olen oppinut kantapään kautta olemaan itselleni lempeämpi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

 

Vartaloni on työkaluni; instrumentti, jota on huollettava, jotta se pysyy kunnossa. Kehon puutteiden tuijottelu on mielestäni ajanhukkaa. Näenkin itsessäni vikojen sijaan kehityskohteita, joita minun täytyy viilata päästäkseni urheilijana eteenpäin. Nyrkkeily vaatii myös henkistä voimaa. Kehässä en koskaan pelkää, että loukkaantuisin vakavasti. Luotan siihen, että osaan suojella itseäni.

Huippu-urheilu on kovaa ja raakaa työtä. Siitä palautuakseen kroppa kaipaa myös lepoa, mutta se ei tarkoita pelkkää makaamista. Kehässä mätkimisen vastapainoksi käyn kävelemässä metsässä, uin avannossa ja joogaan.

Ajoittain kehoni on tuntunut vieraalta, erityisesti silloin, kun painoni heittelehti ääripäästä toiseen syömishäiriön vuoksi. Nyt kun olen löytänyt tasapainon treenin ja ruokavalion välillä, kroppakin tuntuu taas omalta. Olen oppinut, että keho on viisas: se kertoo kyllä mitä tarvitsee, kunhan sitä vain malttaa kuunnella.”

Lue myös:

Saara sairastui syömishäiriöön 14-vuotiaana: ”Oksensin, jotta en tuntisi mitään”

Koko Hubara: ”On vaikeaa pitää itseään kauniina, jos ei näe missään itsensä näköisiä naisia”

Treeniguru Eevsku: ”Saan kiksejä tiukasta ruokavaliosta”

teksti Johanna Rämö
kuvat Jere Viinikainen
Tilaa Elle

Seuraa Elleä