Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Laksatiiveja, kokaiinia, hyväksikäyttöä – malli Annika Stenvall puhuu suunsa puhtaaksi alan nurjasta puolesta

18.10.2017

Marraskuun Ellen kansimalli Annika Stenvall, 34, on kotimaassaan tuntematon mutta maailmalla kymmeniä tuhansia laskuttanut malli ja tunnettu party girl, joka on nähnyt myös alan kääntöpuolen.

Kuusitoistavuotiaana Annika Stenvallille olisi voinut käydä huonosti. Hän lähti Pariisissa keski-ikäisen ranskalaisvalokuvaajan matkaan, joka oli sanonut pitkäsääriselle, tamperelaiselle vaihtaritytölle, että tämän pitäisi ryhtyä malliksi. Mies otti mustavalkovalokuvia, joiden kohteet olivat pääasiassa naisia – ja pääasiassa alasti.

Valokuvaajamiehen ehdotus ei ollut ensimmäinen, jonka Annika oli kuullut. Mutta tähän asti miehet olivat lähestyneet hänen pitkää, vaaleaa ystäväänsä.

”Varmistin mieheltä, eikö hän haluaisi mieluummin kuvata kaveriani”, Annika muistelee lokakuuta 2000.

”Hän halusi nimenomaan minut, joten otin riskin ja menin yksin hänen antamaansa osoitteeseen eräänä lauantai-iltana.”

Tarinalla on onnellinen loppu. Mies vei Annikan pieneen mallitoimistoon, ja he tekivät sopimuksen. Sinä iltana otetut kuvat päätyivät Annikan ensimmäiseen mallikorttiin. Lukioarki ja isäntäperhe pariisilaislähiössä saivat jäädä, kun Annika muutti malliasuntoon Pariisin keskustaan ja alkoi rampata työkseen castingeissa. Sittemmin Annikan ura on jatkunut menestyksekkäästi: Annika on tienannut parhaimmillaan yhdestä keikasta jopa kymmeniä tuhansia euroja.

”Ei siitä kyllä mitään jäljellä ole. Kaiken söin, join ja tuhlasin”, Annika sanoo ja nauraa.

Kymppitonnin keikkaa saattoi kuitenkin seurata kuukausien työttömyys. Mallin työn nurja puoli on hämärämpi ja ankeampi kuin monen muun.

 

Minulle sanottiin toimistolla usein, että näytän makkaralta.

 

Ensinnäkin castingit. Niissä ravaaminen on rankkaa työtä. Valtava määrä nuoria tyttöjä jonottaa koko päivän vain saadakseen kuulla sanan ’hyi’.

”Minulle sanottiin toimistolla usein, että näytän makkaralta.”

Liian lyhyeksi ja pyöreäksi parjattua Annikaa kehuttiin toimistolla superkauniiksi vain kerran, kun hän tuli töihin ruokamyrkytyksen riuduttamana. Laihuuden ihannointi johtaa mallimaailmassa vaarallisiin tekoihin: jotkut käyttävät laksatiiveja, toiset kokaiinia pysyäkseen hoikkana.

”Huumeita on kyllä muuallakin, ei se liity pelkästään tähän alaan. Eikä niitä kuvauksissa ole tarjolla.”

Ja sitten on jatkuva kilpailuasetelma. Kaverit ja muut mallit ovat kateellisia, eikä kukaan halua nuoren mallin pärjäävän, Annika kuvailee ja heittää vettä myllyyn: kuvaaja, avustaja tai jopa agentti saattaa lääppiä, käydä käsiksi tai raiskata. Juhlissa tyttöjä juotetaan, huumataan ja käytetään hyväksi. Toimistot pimittävät lisiä eivätkä maksa palkkoja, ja kaiken aikaa mallit asuvat nuhjuisissa kimppakämpissä, joissa jokainen on toisensa pahin kilpailija.

Kauhukuvien vastapainoksi Annika täsmentää, että toki suurin osa alan ihmisistä on ammattilaisia, jotka haluavat, että hommat hoidetaan hyvin, oikein ja tehokkaasti.

 

Joku malli saattaa linjata, ettei riisu. Minä olen aina valmis avaamaan paidan.

 

Annikan salaisuus on siinä, että on hyvä tyyppi, jonka kanssa on hauska tehdä töitä. Ja siitä Annika päätti tehdä itselleen brändin jo varhain.

”Päätin, että voin olla se tyyppi, jonka kanssa kuvaustiimi voi myös keskustella. Opettelin kieliä ja jäin mieleen, en siksi että olin pisin tai kaunein, vaan siksi että olin hyvää seuraa.”

annika stenvall

Kun Annika aloitti mallina, harva uskoi häneen. ”Nykyään tilanne on toinen, kun suomalaiset ovat menestyneempiä maailmalla. Osataan olla ylpeitä omista tytöistä ja pojista.”

Annika sanoo, ettei ole koskaan kieltäytynyt mistään.

”Kun minua pyydetään hyppäämään jääkylmään veteen, teen sen niin monta kertaa, että kuvaaja saa tarvitsemansa. Joku malli saattaa linjata, ettei riisu. Minä olen aina valmis avaamaan paidan.”

Alastomuus voi poikia myös kiinnostavia huipputason töitä. Annika on esiintynyt vuosina 2008–2010 kolmesti Ranskan Playboyssa, jota ei enää julkaista.

”Ranskan Playboy oli aivan eri kategoriassa kuin muut. Se oli tyylikäs editorial-lehti, jonka kuvia ottivat muotikuvaajat ja joissa esiintyivät huippumallit.”

Lue koko juttu 19.10. ilmestyvästä Ellestä. Annika Stenvall kertoo Ellen haastattelussa mm. liian pitkälle menneestä juhlimisesta ja vainoajastaan.

Lue myös:

Kameran taakse siirtyvä Pihla Viitala: ”Olen mieluummin kapinoinut kuin mielistellyt”

Saimi Hoyer: ”Elämäni kovin
 vuosi on nyt takana”

Mallilupaus Verna Reini: ”Asetan itselleni paljon paineita”

 

Teksti
kuvat Juha Mustonen
tyyli Sofia Oksanen
Meikki ja hiukset Janne Suono / Joe Blasco ja Amika
Vaatteet SAND, Tiger of Sweden ja Wolford
Tilaa Elle

Seuraa Elleä