Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Abreu: ”Kun olen kovimmassa tikissä, olen kaikista vähiten tyytyväinen kehooni”

29.06.2018

Syöminen on nykyään Anna "Abreu" Heiskarin suurimpia iloja, mutta aina suhde kehoon ei ole ollut yhtä mutkaton.

Anna Heiskari abreu

Anna Heiskari, 28, tekee musiikkia Abreu-nimellä. Hän julkaisi huhtikuussa kappaleen Amor amor ja keikkailee kesällä festivaaleilla.

”Kouluaikana en koskaan ollut se kaunis tyttö, joka saisi jatkuvasti kehuja ulkonäöstään ja johon kaikki pojat olisivat ihastuneet. Se ei ole koskaan häirinnyt minua, sillä sen sijaan olin hauska nörtti, suosittu persoonani takia.

Olen puoliksi portugalilainen, minkä vuoksi ihoni on keskivertosuomalaista tummempi. Olin siitä ylpeä jo yläasteikäisenä, aikana, jolloin kaikki muut halusivat näyttää keskenään samalta. Olin pitkään todella laiha, kunnes portugalilaisuuteni alkoi puskea esiin. Sain naiselliset muodot todella nopeasti.

Aloin saada kehokomplekseja vasta, kun aloitin muusikon urani. Luin nettipalstoilta kirjoituksia, joiden mukaan minulla on rumat hampaat ja iso pää. Silloin aloin kyseenalaistaa ulkonäköäni. En halunnut olla kenenkään mielestä ruma, tyhmä tai nolo. Pitkä ura julkisella alalla on kovettanut minua, eivätkä random-kommentit satuta enää. Olen myös ymmärtänyt, että olen aika miellyttävä, fiksu ja hauska. Jos joku on eri mieltä, sekin on ihan ok.

Olen 153 senttiä pitkä, ja välillä kyllästyttää kuunnella kommentteja asiasta. Toisaalta vitsailen asialla itsekin, ja onhan siinä hyvätkin puolensa: miehet ovat lähtökohtaisesti minua pidempiä ja lentokoneessa riittää jalkatilaa. Pituuteni vuoksi minua pidettiin pitkään junnuna, hupsuna pikkutyttönä, jota ei oteta vakavasti. Ikä on tuonut itsevarmuutta. Koen vihdoin olevani aikuinen ja tiedän, että mielipiteeni ovat yhtä tärkeitä kuin muidenkin. En siksi enää pelkää ottaa kantaa asioihin.

Käyn vaa’alla ainoastaan silloin, jos olen stressaantunut ja pelkään painoni putoavan. Syöminen on nykyään yksi suurimmista iloistani. Aina tilanne ei ole ollut yhtä mutkaton, ja olen vetänyt hurjia dieettejä. Muistan, kuinka vuosia sitten menimme kavereideni kanssa viinille, mutta minä tilasin vihreää teetä. Tai kuinka soitin Ruotsin-laivalta personal trainerilleni kysyäkseni, saanko laittaa puolukkahilloa poronkäristykseen. Siihen aikaan treenasin kovaa ja halusin muodokkaan takapuolen. Käänteistä kyllä, niinä kausina, jolloin olen ollut kaikista kovimmassa tikissä, olen ollut kaikista tyytymättömin kehooni. Täydellisyyden tavoittelu johtaa helposti täydelliseen romahdukseen.

Ikä vaikuttaa myös jaksamiseen. En voi esimerkiksi enää bailata keikkaa edeltävänä iltana aamuun. Toisaalta on ollut helpottavaa huomata, ettei minun tarvitse aina olla porukan viihdyttäjä, joka kannustaa muitakin vetämään jallushotteja. Voin vain sanoa, että väsyttää, ja mennä nukkumaan.”

Lue myös:

Hittejä tehtaileva laulajaduo Ida Paul ja Kalle Lindroth: ”Me vaan vedetään ihan lonkalta”

Vesta Burman: ”Haluan tehdä lauluja, jotka eivät ole arvoituksia”

Pete Parkkonen: ”Jos joku tarraa perseestä, menen bäkkärille”

 

 

teksti Anni Nissi
kuva Fabian Björk
meikki ja hiukset Saara Sarvas
Tilaa Elle

Seuraa Elleä