Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Toimittaja selvitti: mihin rahani menevät?

08.04.2016

Ellen toimittaja kyllästyi paukkuviin luottorajoihinsa ja päätti selvittää, miksi hänen rahansa ovat aina loppu.

Lähikaupassa ovat Suffelit tarjouksessa: kolme vohvelipatukkaa kahden hinnalla.

Minua tarjous ärsyttää. En ajatellut syödä kolmea enkä edes kahta patukkaa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka maksavat mielellään vähän ylimääräistä siitä, että saavat pitää oikeutensa ostaa vain yhden.

Kuulun tosin myös niihin ihmisiin, joiden tilillä on harvoin rahaa palkkapäivänä ja joiden luottokorttivelka hipoo luottorajaa. Nyt olen alkanut epäillä, että tarjousallergialla ja velkaantumisella on jokin yhteys.

Minulla on nimittäin muitakin rahankäyttöperiaatteita kuin se, etten houkutu paljousalennuksista. Esimerkiksi nämä:

*Maksa vähemmän kerralla, niin tuntuu kuin pääsisit halvemmalla.

*Euro sinne tai tänne.

*Kyllä ne rahat jotenkin riittävät.

Jotenkin ne ovatkin riittäneet. Mutta sitten tulivat perhe, asuntolaina ja Facebook-kirppikset. ”Ostan designlaukkuja, elän kaurapuurolla” -ajattelu on alkanut tuntua edellisen sesongin hitiltä.

Olen kyllästynyt siihen, että kaikki rahani menevät, enkä oikein tiedä mihin.

Suffeleille pitää olla budjetti

”Jos sanon suoraan, niin rahankäyttösi taustalla on kokonaan väärä ajatusmalli”, Vauras nainen -verkkopalvelun kehittänyt varallisuusvalmentaja Terhi Majasalmi aloittaa.

Olen selittänyt Majasalmelle rahankäyttöni periaatteet ja jäänyt nöyränä odottamaan palautetta. Majasalmi selittää: Meillä jokaisella on lapsuudesta asti muodostunut rahaidentiteetti, joka ohjaa tapaamme kuluttaa. Jos olemme omaksuneet tuhlarin identiteetin, käytämme rahaa sen mukaisesti.

Minä en pidä itseäni holtittomana tuhlarina. Vedän rajan siihen, etten ole koskaan esimerkiksi ottanut pikavippejä. Pikemminkin ajattelen olevani huoleton ja ehkä vähän järjetön rahankäyttäjä.

Majasalmi sanoo, että muuttuakseni minun pitää karistaa huoleton rahaidentiteettini ja ryhtyä entiseksi huolettomaksi. Miten se tehdään?

Oikoteitä ei kuulemma ole. Vaikka vaurastumisesta 80 prosenttia on psykologiaa ja vain 20 prosenttia strategiaa, ei vielä riitä, että alan ajatella olevani fiksu rahankäyttäjä. Jotta ajatteluni muuttuminen näkyisi myös ostamatta jätettyinä farkkuina, kenkinä ja latteina, minun on tartuttava Exceliin.

”Alat seurata rahankäyttöäsi. Teet budjetin, johon arvioit koko vuoden tulosi ja menosi”, Majasalmi patistaa.

Kun rahanmenoaan seuraa vuoden aikavälillä, taloutensa alkaa nähdä kokonaisuutena ja sitä pystyy suunnittelemaan.

Näen jo itseni hamstraamassa vuoden tarjous-Suffelit kerralla.

rahankäyttö_2

Pitää käydä pohjalla ja rahankäyttö avautuu

Tarjousallergiasta uskon pääseväni, se kyllä hoituu. Excel-uurastus sen sijaan kuulostaa työläältä, niin kuin tapojen muuttaminen noin yleensäkin.

Majasalmen mukaan lupaa hyvää, että olen rahankäyttötapoihini niin lopen tympääntynyt. Harva pystyy pelkän innostuksen voimalla muuttamaan käyttäytymistään ja ajatusmallejaan. Ihminen tarvitsee kunnon herätyksen.

”Pitää käydä pohjalla. Se voi tapahtua myös henkisesti, totaalisen kyllästymisen kautta”, Majasalmi sanoo.

Pohjakosketus saattaisi tepsiä Excel-kammooni. Kartoin kyseistä taulukkolaskentaohjelmaa kaikin tavoin jo opiskeluaikana. Ei olisi kuulemma kannattanut.

”Moni nainen sabotoi tiedostamattaan vaurastumistaan ajatellen, että en osaa, koska olen aina ollut huono matematiikassa”, Majasalmi sanoo.

Hänen mielestään meiltä puuttuu sellainen kulttuuri, että naiset hankkisivat aktiivisesti varallisuutta. Monessa perheessä naiset kyllä maksavat laskut, mutta sijoittaminen ja vaurastuminen ovat miehistä touhua.

”Törmäsin hiljattain Jenkeissä ilmestyneeseen kirjaan, jonka nimi oli Rich Bitch – 12 tapaa ottaa oma talous haltuun. Kaipaamme lisää sellaista ajattelua, että nyt me naiset laitamme raha-asiamme järjestykseen ja otamme, mitä meille kuuluu”, Majasalmi innostuu.

Minä tunnen yhden rich bitchin, siskoni. Hänelle Excel on yhtä arkinen työkalu kuin hammasharja.

Rahankäyttöä pitää ymmärtää, jotta voi valita

Kysy sisareltani, kuinka monella eurolla hän osti vuonna 2010 deodoranttia ja Nivean kasvovettä, niin hän vastaa. Hänellä on kymmenen vuoden ajalta koko perheensä vuosibudjetit Excelissä, nätisti omilla välilehdillään, tulot ja menot kululajeittain eriteltyinä.

Minulla on kymmenen vuoden ajalta lähinnä vahva muistikuva siitä, etten koskaan ole palannut lomamatkalta kotiin niin, että matkabudjettini ei olisi ollut miinuksella.

Siskoni tarina budjetointinerona alkoi vuonna 2006, kun hän ja hänen miehensä saivat ensimmäisen lapsensa. Silloin siskosta alkoi tuntua, etteivät raha-asiat pysy hallussa, jollei menoja pane ylös.

”Kuinka moni oikeasti tietää, mistä kaikesta vuodessa tulee maksettua ja kuinka paljon? On ollut kiinnostavaa ymmärtää, miten paljon meillä menee vuositasolla lastenvaatteisiin, vakuutuksiin tai vaikka taksimatkoihin”, sisko kertoo.

Kun alkaa ymmärtää, siitä seuraa kaikenlaista. Kuten, ettei osta merkkivaatteita, joihin ei ole varaa.

”Olen tajunnut ajoissa, että jos ostan kalliin laukun, rahat eivät riitä muihin kivoihin juttuihin, joita arvostan.”

Siskoni väittää ostavansa vain sellaista, mitä hän tai joku hänen perheestään tarvitsee.

”Hyödynnän alennusmyyntejä esimerkiksi ostamalla lapsille jotain seuraavassa koossa. Mutta en niin, että ihanaa, menenpä shoppaamaan aleihin, koska on niin halpaa”, sisko selittää.

Luottokortti on hänelle lähinnä mahdollisuus käyttää rahoja etu- tai jälkikäteen.

”En osta sillä mitään sellaista, mihin minulla ei ole varaa, enkä elä kortilla velaksi. Tiedän itse rajat, joissa voin kuluttaa.”

Minäkin tiedän rajani. Siksi en ole koskaan nostanut Mastercardini luottorajaa, vaikka pankki on sitä tarjonnut.

Arvaa, onko siskollani pikakikkoja oman talouden fiksaamiseen? No ei. Hän kehottaa tekemään budjetin.
Tietenkin Exceliin. Yök.

rahankäyttö_3

Koukkuun jäämisestä

Pilkon omenaa kulhoon ja lusikoin päälle turkkilaista jugurttia. Istun kulhoineni ruokapöytään ja sytytän kynttilän. Kun avaan läppärini, kuulen kun esikoisemme kuorsaa huoneessaan.

Tämä teatteri kynttilöineen ja iltapalaherkkuineen on sitä varten, että ensimmäinen taloudenhallintasessioni sujuisi mukavasti. Joka euro vain ylös siskolta saamaani Excel-budjettipohjaan, jossa on omat sarakkeet minun ja mieheni tuloille ja menoille.

Kun käyttää lähes pelkkää korttia käteisen sijaan, menneiden viikkojen kulut on varsin helppo jäljittää verkkopankista. Hah, ensimmäinen onnistuminen.

Istun puolisen tuntia, etsin numeroille paikkoja ja huomaan jotakin. Yhtäkkiä joka eurolla on väliä, koska muuten taulukkoni falskaa. Tähän hallinnan tunteeseen voisi jäädä koukkuun.

Terhi Majasalmi kertoi sanovansa usein valmennettavilleen, että rakastukaa omiin numeroihinne. Tavoitteena on rakentaa oma talous ja suunnitella sitä pitkäjänteisesti. Silloin myös tunteisiin perustuvat impulssiostokset jäävät vähemmälle.

Ehkä numeroihinsa ja Exceliin voisi oppia suhtautumaan ainakin neutraalisti.

Mietin ensimmäistä kertaa, mistä vaurauden tunne tulee, ja voiko se tunne olla valheellinen. Tuleeko se siitä, että voi ostaa itselleen kivoja vaatteita? Vai siitä, että tietää, mihin omat rahat riittävät, ja on tietty turvan ja hallinnan tunne?

Päätän, että haluan saada kokoon tarpeeksi säästöjä perheen yhteistä matkaa varten – mielellään vielä ennen kuin lapsemme ovat aikuisia.

Perustan tietokoneeni työpöydälle kansion, jonka nimeksi annan Rich_bitch.

Lue myös:

6 simppeliä vinkkiä viisaaseen rahankäyttöön

Mitä burnout opetti?

Irtisanottu kertoo tarinansa: näin selvisin potkuista

Teksti
 Kuvat Paulo Sutch
Tilaa Elle

Seuraa Elleä