Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Oletko sinäkin miellyttäjä?

08.03.2016

Kyllähän minä pystyn, ehdin ja jaksan. Kuulostaako tutulta? Saatat olla miellyttäjä, joka elää muiden odotusten mukaisesti.

”Et kai suutu, jos en tule tupaantuliaisiisi?” ystäväni kysyi minulta kuukausi sitten. Ja lisäsi: ”En vain nyt jaksa. Olet ainut ihminen, jolta uskallan tätä kysyä.”

En tietenkään suuttunut. Olin tyytyväinen, että hän ei tullut – vain miellyttääkseen.

Minä ja ystäväni olemme molemmat miellyttäjiä. Hän on niitä harvoja ihmisiä, joiden miellyttämiseen en lankea (ainakaan niin usein). Miellytämme molemmat kaikkia muita paitsi toisiamme.

Vertailemme usein kokemuksiamme. Yhteinen huomiomme on, että olemme aina käytettävissä. Käydessäni kerran ystäväni luona kahvilla seurasin kauhulla, miten hän vastasi puheluun toisensa jälkeen. Jokainen soittaja halusi häneltä tukea, seuraa, lohdutusta. Ystäväni oli itse sairaana mutta painoi urhoollisesti vihreää luuria kerta toisensa jälkeen.

Katsoin touhua kauhuissani ja käskin häntä lopettaa vastaamisen.

Sitten tajusin, että katson peiliin. Käyttäydyn samoin. Kuinka siitä pääsee eroon?

Miellyttäjä: ”Minusta pidetään, jos myötäilen”

Miellyttämisen tarve liittyy usein hauraaseen itsetuntoon, sanoo psykoterapian erikoispsykologi Salla Vuoristo-Myllys psyykkisen hyvinvoinnin keskus Kompista.

Miellyttämisen tarpeeseen liittyy myös haitallisia uskomuksia itsestä suhteessa muihin. Olen hyväksytty vain, jos olen avulias ja kiltti. Uhraudun ja suostun kaikkeen, koska vain silloin olen rakastettu. Olen huono työntekijä, jos sanon ei.

”Uskomukset eivät välttämättä ole kovin tietoisia, mutta ne ohjaavat toimintaa. Siksi on tärkeää kysyä itseltään, ovatko ne totta”, Vuoristo-Myllys sanoo.

Otetaanpa yksi uskomus. Minusta pidetään vain, jos olen samaa mieltä muiden kanssa.

Läheltä liippaa. En ole joojoo-naisia, mutta en mielelläni pilaa juhlien tunnelmaa liian kärkkäillä mielipiteillä. En myötäile sellaista mihin en usko, mutta pidän isommat mölyt mahassani. Ei ehkä kannattaisi.

”Jos tarkastelee uskomusta järjellä, se ei pidäkään paikkaansa. Miellyttäjästä saattaa välittyä muille jopa epäaito kuva”, Vuoristo-Myllys sanoo.

Miellyttämisen tarve toimii siis usein päinvastoin kuin mikä on sen tarkoitus – eli tulla hyväksytyksi ja olla pidetty.

On tyypillistä, että miellyttäjä tarkkailee itseään sosiaalisissa tilanteissa ja jännittää niitä. Silloin oma oleminen ei yleensä ole aitoa. Ja juuri aitous toimisi parhaiten.

”Jos pyrkimys on tulla hyväksytyksi, yritä kokeilla ajattelutapaa: tässä minä olen, ottakaa tai jättäkää.”

Sano mielipide ja katso, mitä käy

Kun on tunnistanut omat väärät uskomuksensa, on aika opetella kyseenalaistamaan niitä. Voi esimerkiksi testata, mitä seuraa, jos alkaa asettaa rajoja.

Muistan, miten seurasin vuosia sitten silloisen esimieheni käytöstä. Hän oli äärimmäisen mukava ja herttainen, mutta alleviivasi rajansa harvinaisen selkeästi. Jopa tylysti. ”Ei, nyt en ehdi eikä tuo aihe kiinnosta minua lainkaan. Joku muu voi tehdä tämän.”

Seurasin suoruutta aluksi kauhuissani. Miten jollain on pokkaa? Samalla kadehdin taitoa. Itse sanoin tietenkin kyllä kaikkeen.

Työpaikka on kuitenkin loistava paikka testata rajojen asetusta.

”Mene kokoukseen ja kokeile ilmaista eriävä mielipiteesi. Katso, mitä tapahtuu. Toteutuuko se malli, että sinusta ei tykätä enää?” Vuoristo-Myllys neuvoo.

Myötäily jää harvoin työpaikalle, jos on pitkän linjan miellyttäjä. Itse alan helposti miellyttää myös parisuhteessa. Yhtäkkiä huomaan, että käyn kaupassa ja teen ruoan joka päivä. Hoidan pyykit ja omat ja toisen lapset. Haaveilen juoksulenkistä mutta leivon hiki päässä levylihapiirakkaa, koska kumppani rakastaa sitä.

Tämä on käynyt hyvin kahdelle viimeiselle miesystävälleni. Ympäristö onkin miellyttäjän haaste.

”Ein sanominen voi olla vaikeaa, jos on aina sanonut kyllä ja mennyt muiden ehdoilla. Miten se otetaan vastaan? Mutta olisi hyvä haastaa itseään pienissä arjen tilanteissa”, Vuoristo-Myllys sanoo.

Läheisissä ihmissuhteissa voi opetella kertomaan, miltä asiat tuntuvat. Miellyttäjän on usein vaikeaa ilmaista loukkaantumista tai suuttumista, sillä hän nielee kaiken.

Rettelöimään ei silti tarvitse opetella. Riittää, kun sanoo: ”Hei, tuo ei tuntunut kivalta.”

Opettele uusi tapa: ota käyttöön ehkä

Kivalta ei välttämättä tunnu muutoskaan. Yhtä tunnetta miellyttäjä karttaa viimeiseen saakka: syyllisyyttä. Mutta juuri sitä kohti olisi mentävä.

”Kun lähtee muuttamaan pinttyneitä toimintamallejaan, siitä seuraa ahdistunut ja syyllinen olo. Se kuitenkin helpottaa, kun jaksaa pitää kiinni uudesta toimintamallista”, Vuoristo-Myllys neuvoo.

Mutta ollaanpa rehellisiä. Jos on miellyttänyt 37 vuotta työpaikalla, parisuhteessa, ystävien kanssa ja jopa asuntokaupoilla – miten nopeasti siitä pääsee eroon?

Kyllän vaihtaminen eihin kuulostaa teoriassa loistavalta idealta. Käytännössä syvänmerensukellus ilman märkäpukua tuntuu helpommalta.

Onneksi käyttöön voi ottaa myös välisanan. Ehkä on uusi ei.

”Sano, että mietin tätä ja palaan asiaan”, Vuoristo-Myllys neuvoo.

”Kirjoita sitten asia ylös lapulle ja mieti, pystytkö tekemään sen. Voit tulla tulokseen, että työmäärä on liian suuri, ja kertoa sen. Kun saat pienen lisäajan, ei-sanankin käyttö voi olla helpompaa. Nämä ovat niitä pieniä askelia.”

Nyt se on loppu – miellyttäminen

Joskus tarvitaan myös suurempia harppauksia. Sellaista suunnittelemme ystäväni kanssa. Pari viikkoa sitten makasimme olohuoneessani, ystäväni sohvalla, minä lattialla. Kertasimme jälleen, mistä kaikesta olemme uuvuksissa.

”Tähän on tultava loppu”, sanoi ystäväni.

”Meidän on keskityttävä enemmän siihen, mitä itse haluamme.”

Tällä kertaa päätimme viedä ajatukset teoiksi. Järjestämme yhteistä viikonloppua ilman velvollisuuksia, ilman houkutusta sanoa mihinkään kyllä. Emme vain rentoudu, vaan menemme kohti ongelmaa. Palkkasimme viikonlopuksi hyvinvointivalmentajan. Hän on räätälöinyt meille retriitin, jossa keskitymme vain itseemme ja siihen, miten miellyttäisimme enemmän – itseämme.

Ehkä viikonlopun jälkeen ehkäkin on jo ei.

Missä menee raja?

Muiden ihmisten huomiointi on aina ok. Miellyttäminen on ongelma, kun:

*Käytät paljon energiaa sen miettimiseen, mitä muut sinusta ajattelevat. Vatvot sosiaalisia tilanteita etu- tai jälkikäteen ja mietit, miten niissä käyttäydyt.

*Sosiaaliset tilanteet eivät anna sinulle energiaa vaan väsyttävät.

*Muutut eri ihmiseksi eri seurassa. Kameleontti-ilmiö on merkki liiallisesta mukautumisesta muiden oletettuihin odotuksiin.

*Huomaat, että kadotat itsesi. Elät muiden odotusten mukaisesti. Pitkälle mennessään liika miellyttäminen voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia kuten masennusta ja ahdistusta.

Teksti
Kuva Riccardo Tinelli
Tilaa Elle

Seuraa Elleä