Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

”Minulla ei ole varaa erota” – näin vältät velkakierteen ja opit talousguruksi

25.02.2019

Kahden tienaavan aikuisen taloudessa saavutettu elintaso ei ole eron jälkeen itsestäänselvyys. Vastuu omasta taloudesta oli kirjoittajalle isompi kriisi kuin uudelleen sinkkuna oleminen.

Muistan reilun vuoden takaisen pankki­neuvottelun todennäköisesti lopun elämääni. Olen juuri seikkaperäisesti selvittänyt virkailijalle tuloni ja menoni, ja nyt hänen arvioitavakseen on jäänyt, onko minulla erottuani varaa jäädä asumaan entiseen yhteiseen kotiimme vai ei. Virkailija kääntää tietokoneen ruudun minua päin ja hymyilee pahoittelevasti. Vaikka tulovirtani ovat samat kuin ennenkin, avioero tekee sen, että muutun pankin silmissä yhdessä yössä luotettavasta keskituloisesta riskiksi, jota tämä pankki ei halua ottaa.

Minulla ei ole varaa erota, mietin, kun kävelen räntälumessa takaisin kotiin. Olen elänyt raha-asioideni kanssa kuin pellossa, ja tässä on lopputulos. Ongelma on siinä, etten ole oikeastaan koskaan selvittänyt, mihin minulla on varaa ja mihin ei. En ole budjetoinut tai säästänyt, olen vain elänyt. Joskus velaksi, joskus käteisellä maksaen, toisinaan kaiken kerralla, välillä osissa. Käsitykseni säästämisestä on ollut tuhannen euron limiitillä varustettu luottokortti, joka sekin on aika usein ollut niin sanotusti tapissa.

Pitkässä parisuhteessa olen tottunut siihen, että äkillisen katastrofin iskiessä, kuten silloin kun autoni pakoputki putosi kesken matkan ajotielle, voin aina pyytää pikavippiä puolisoltani. Sellaista vaihtoehtoa ei enää ole, vaan olen rahojeni kanssa ihan yksin. Sinnittelen saavuttamassani elintasossa, jotta se ei romahtaisi parisuhteeni vanavedessä. Ajatus siitä, että joutuisin luopumaan rakastamastani asunnosta tuntuu melkein pahemmalta kuin ero.

Hyppy ilman turvaverkkoa

On tiukan taloudellisen arvion paikka, ja se tekee kipeää. Asuntolainan lisäksi minun pitäisi selviytyä yksin myös yhtiövastikkeesta, sähkölaskusta, kotivakuutuksesta ja monesta muusta ennen yhteisesti jaetusta kulusta. Lisäksi huoleton elämäni on kerryttänyt laskuja, joita en ole aikaisemmin edes miettinyt. Tutkin osamaksusopimuksen kuukausilaskua ja tyrmistyn, kun tajuan, että olen käyttänyt sitä viimeksi vuosia sitten ostaessani nettikaupasta farkut. Farkut! Velka ei juurikaan lyhene, koska olen automaattisesti maksanut minimimaksua. Heikottaa ajatella, kuinka monta satasta olen oikeasti työntänyt korkoihin ja tilinhoitomaksuihin. Rahaa, jonka olisin voinut laitaa säästötilille pahan päivän varalle. Nyt minulla ei ole muuta kuin epävarmuus siitä, putoanko aloittamassani hypyssä enää jaloilleni.

 

Muutun pankin silmissä yhdessä yössä luotettavasta keskituloisesta riskiksi, jota tämä pankki ei halua ottaa.

 

Raha on syy, jonka takia joillain ihmisillä jää hyppy hyppäämättä. Juttelen eron taloudellisista vaikutuksista varallisuusvalmentaja Paula Halosen kanssa. Hän kiteyttää minunkin reilun vuoden takaiset ajatukseni yhteen lauseeseen:

”Ei uskalleta erota, koska ajatellaan, ettei siihen ole varaa.”

Jään miettimään pariskuntia, joita ei vuosien jälkeen yhdistä enää muu kuin kallis koti ja postiluukusta tippuvat laskut. Onko yhteinen asuntolaina, ja pari kulutusluottoa siihen päälle, isompi yhdessä pitävä tekijä kuin rakkaus? Joillekin kuulemma on.

Lue myös: Toimittaja selvitti: mihin rahani menevät?

Plan B

Halosen mukaan tyypillinen huonosti hoidettu parisuhteen taloustilanne on sellainen, jossa ainoastaan mies on kärryillä perheen taloudesta, koska hän on hoitanut sitä yksin.

Eron tullessa nainen jää tyhjän päälle, koska hänellä ei ole käsitystä siitä, miten paljon rahaa arkeen on kulunut, eikä hän ole ymmärtänyt pitää huolta omasta taloudestaan.

”Onnellisessakin parisuhteessa kannattaisi hieman varmistaa omaa selustaa ja etenkin keskustella rahasta avoimesti”, Halonen sanoo.

Suhteessa kummankin osapuolen pitäisi olla tietoisia siitä, kuinka paljon talouden tulot ja pakolliset menot ovat, ja kuinka suuri osa tuloista voidaan laittaa säästöön.

Vaihto omistusasunnosta vuokra-­asuntoon eri asuinalueelle voi olla kipeän erokriisin keskellä kova isku. Varsinkin, jos on vuosien aikana tuudittautunut vaikkapa paremmin tienaavan puolison rakentamaan elintasoon. Halonen neuvoo kohtaamaan tosiasiat ja miettimään, kumpi on oikeasti tärkeämpää: hieno asunto vai oma hyvinvointi?

Ajatus on pysäyttävä ja vastauksen pitäisi olla itsestään selvä. Minä valitsen kuitenkin asunnon. Päätän, että voin luopua erossa kaikesta muusta paitsi kodistani, joka on turvasatamani. Lupaan, että tilanne on väliaikainen, ja kun toinen pankki näyttää vihreää valoa asuntolainalleni, lievitän sen suuruuden aiheuttamaa paniikkia ajattelemalla, että jos en selviä lainan lyhennyksistä, voin antaa periksi ja myydä kotini.

Arjen valinnat

Voin myös opetella pitämään rahoistani parempaa huolta. Vaikka rahasta puhutaan nykyään paljon ja äänessä ovat usein myös naiset, huonot taloustaidot ovat Halosen mukaan vieläkin tabu.

”Taloudellisiin ongelmiin liittyy edelleen häpeää ja epäonnistumisen tunteita. Vaikka kaikista muista vaikeuksista pystytään puhumaan avoimesti, pieleen menneistä raha-asioista vaietaan.”

Rahataitojen ajatellaan olevan myötäsyntyisiä. Niitä joko on tai ei ole. Halosta jyrkkä suhtautuminen ihmetyttää, sillä kyllä rahataitoja voi opiskella siinä missä muitakin asioita, sukan kutomista tai uutta kieltä.

 

Öistä nettishoppailuhimoani tyydytän klikkailemalla tuotteita ostoskoriin, kunnes kassalla peruutan ostotapahtuman.

 

Minäkin opin. Esimerkiksi sen, että alkuahdistuksen jälkeen minusta löytyy tarvittava taito hallita talouskaaostani, jos vain haluan. En osta puoleen vuoteen yhtään mitään ylimääräistä ja maksan laskujani pois. Tunnen suunnatonta tyydytystä kuitatessani osamaksusopimuksen viimeisen erän.

Opin priorisoimaan, sillä arkeni on yhtäkkiä täynnä uusia valintoja. Jos haluan mennä kampaajalle, saatan joutua pyytämään jollekin laskulle lisää maksuaikaa. Alan ylipäänsä ensimmäistä kertaa elämässäni pitää tarkkaa kirjaa tuloistani ja menoistani, jotta näen, riittävätkö rahani laskuihin vai joudunko hankkimaan sitä lisää, esimerkiksi myymällä jotain nettikirppiksellä.

Lumeshoppailua

Vapauteni hinta on luopumista. Ravintolaillalliset, baarireissut, ulkomaanmatkat ja taksilla ajaminen ovat kaukaisia muistoja menneestä elämästä. Vanhojen Instagram-kuvien katsominen kirpaisee. Elämä pari vuotta sitten oli aika erilaista. Monta reissua kavereiden kanssa jää tekemättä, koska ne ovat liian kalliita. Kieltäytyminen ei kuitenkaan tunnu pahalta, vaan olen oikeastaan ylpeä siitä, että jättäydyn ennemmin pois kuin vinguttaisin luottokorttia.

Öistä nettishoppailuhimoani tyydytän klikkailemalla tuotteita ostoskoriin, kunnes kassalla peruutan ostotapahtuman. Tuntuu vähän siltä kuin olisin saanut jotain uutta, vaikken tilannutkaan mitään. Lopulta shoppailua suuremman tyydytyksen saan siitä, kun huomaan, että palkasta jää enemmän rahaa käteen, koska laskut ovat vähentyneet.

Kun taloudellisesta itsenäistymisestäni on kulunut vuosi, onnittelen itseäni siitä, että olen pärjännyt hyvin. Paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Lupaan itselleni palkinnon. Merkitsen kuukausibudjettiini erään palkkion kohdalle huomion, että sillä rahalla saan ostaa itselleni kohtalaisen kalliin takin, jota olen himoinnut jo pitkään. Aion maksaa sen käteisellä.

Anna Nummisto, 37, on vapaa toimittaja, jonka mielestä kaikesta muusta voi tinkiä paitsi aidosta samppanjasta edes kerran vuodessa.

6 talousvinkkiä siviilisäätyyn katsomatta

1. Tee budjetti

Etenkin pienituloisen pitää tietää tarkkaan, mihin rahat riittävät. Säästä isoja laskuja, kuten vakuutuksia, varten etukäteen, jotta ne eivät pääse yllättämään.

2. Lumipallota laskut

Hankkiudu veloista eroon lumipallotekniikalla, jossa pienin velka maksetaan ensin. Kun ensimmäinen velka on maksettu, sen lyhentämiseen käytetty raha lisätään toiseksi suurimman laskun lyhennykseen ja niin edelleen, kunnes isoinkin velka on maksettu pois.

3. Säästä puskurirahasto

Säästä raha, jonka aikaisemmin käytit luottojen lyhentämiseen. Sopiva puskurirahasto on 3–6 kuukauden palkkaa vastaava summa.

4. Tutustu sijoittamiseen

Ota avuksesi sijoitusneuvoja, jonka kanssa olet samalla aaltopituudella. Seuraa itseäsi kiinnostavia toimialoja, esimerkiksi muotia, ja etsi niistä hyviä sijoituskohteita.

5. Varo luottokorttia

Käytä luottokorttia vain, jos olet varma, että sinulla on varaa maksaa velka pois seuraavassa kuussa. Luotto ei ole ilmaista.

6. Pidä huolta tärkeimmästä

Eli omasta osaamisestasi ja markkina-arvostasi.

Vinkit antoi varallisuus-valmentaja Paula Halonen.

Lue myös:

Voiko eron välttää muuttamalla erilleen?

6 simppeliä vinkkiä viisaaseen rahankäyttöön

Aamuvirkku ja iltavirkku – miten näiden kahden parisuhde onnistuu?

teksti Anna Nummisto
kuvat Andrew jarrett
Tilaa Elle

Seuraa Elleä