Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Voiko eron välttää muuttamalla erilleen?

25.12.2017

Omaa tilaa, enemmän seksiä, parempi suhde. Onko erilleen muuttaminen ratkaisu parempaan parisuhteeseen? Toimittaja Tiia Rantanen kokeili.

Avaan Instagramin. Ystäväni on ollut miehensä kanssa sukelluskurssilla ja julkaissut sieltä kuvan, jonka hän on tägännyt sanoilla #mybabe ja #mylove.

Työtuttavan puoliso on vienyt rakkaansa ihanalle aamiaiselle hotelliin ihan tavallisena arkiaamuna. Kuvan kommenttikenttä on täynnä sydämiä ja ihastelevia huudahduksia.

Tuttu pariskunta on road tripillä ja tekee joka päivä jotakin uutta: on metsäretkeä, frisbee-golfia, soutelua, kukkaseppeleitä ja nuotiopussailua. Hashtag sydän. Hashtag love. Hashtag minäkö kateellinen.

Selailen kuvia verkkareissa kotona. Poikaystäväni makaa sohvalla ja selailee omaa puhelintaan. Emme ole koskaan käyneet yhdelläkään kurssilla, yhdelläkään retkellä tai ylipäätään harrastaneet mitään yhdessä. Viimeisimmästä ravintolaillallisestakin on jo kuukausia.

Olemme seurustelleet kolme vuotta. Ensimmäisen vuoden elimme etäsuhteessa, sillä poikaystäväni asui toisessa kaupungissa. Se oli elämäni parasta aikaa: sain keskittyä viikolla töihin, harrastuksiin ja kavereihin, ja viikonloput pyhitin sussulleni. Se oli ihanaa: testasimme kaupungin uudet ravintolat, teimme kävelyretkiä, tutustuimme näköalapaikkoihin ja maistelimme cocktaileja toinen toistaan kiinnostavammissa baareissa.

 

Kun hän muutti luokseni, arki iski 
päin näköä kuin eltaantunut rätti.

 

Kun hän pari vuotta sitten muutti luokseni, arki iski päin näköä kuin eltaantunut rätti. Jumahdimme nopeasti omiin nurkkiimme yhteisellä sohvalla, ja yhdessäolo muuttui pelkäksi olemassaoloksi samassa tilassa. Teimme yhteisiä suunnitelmia koko ajan vähemmän, sillä kuka jaksaisi lähtemällä lähteä ravintolaan tyypin kanssa, joka on aina vieressä.

Jollakin tasolla pidimme aina kiinni erillisyydestämme. Ostin viime vuonna asunnon, jossa asumme. Yksin. Hän ei ollut valmis ottamaan lainaa, ja minä halusin asunnon. Kaiken aikaa on tuntunut siltä, että hän asuu luonani.

En kaipaa ilotulituksia tai seikkailua. Mutta kaipaan sitä, että voisimme tehdä välillä jotain. Riitelemme asiasta jatkuvasti, ja erityisen rajun riidan päätteeksi minulla välähtää: miksemme muuttaisi erilleen?

Lue myös: Miten ystävästä erotaan?

ero

Tutkimusten mukaan eniten seksiä harrastavat pariskunnat, jotka eivät asu samassa osoitteessa.

Erossa vai ero

”Emme varmaan olisi enää yhdessä aviomieheni kanssa, jollei hän olisi puolet vuodesta töiden vuoksi muualla”, eräs ystäväni sanoo, kun kerron ajatuksistani.

Sama ystävä kertoo hänen äitinsä olleen yhdessä jo 15 vuotta saman miehen kanssa ilman, että he olisivat asuneet yhdessä päivääkään.

Muutkin ystäväni ovat muuton suhteen pelkästään kannustavia. Ajatus miellyttää itsenäisiä, kolmekymppisiä uranaisia, etenkin, jos ei ole perhehaaveita. Erilliset asuintilat antavat kummallekin tarpeellista omaa aikaa ja vähentävät takuulla riitoja tiskaamisesta, rahasta tai lattialle jääneistä sukista. Ja sitten kun nähdään, se tehdään siksi, että oikeasti halutaan olla toisen kanssa. Ei siksi, että hän sattuu olemaan samassa asunnossa, johon palaa töiden jälkeen.

Romantisoin ajatusta siitä, että voimme retkeillä toistemme asuntoihin, käydä yökylässä, tavata vuorotellen meillä tai teillä. Meillä olisi syitä tehdä kiinnostavia asioita ja viettää laadukasta aikaa yhdessä. Lisäksi saan vaatekaappiini lisää tarpeellista tilaa. Päivä päivältä innostun ajatuksesta enemmän.

Löytyy kuitenkin niitäkin, jotka eivät pidä muuttoa järkevänä. Kuten pian 50 vuotta äitini kanssa naimisissa ollut isäni sanoo: ”Hullultahan se tuntuu.”

Vaikka puhun asiasta vanhempieni kanssa paljon, he olettavat, että erilleen muuttaminen on sama asia kuin eroaminen. Heistä tuntuu siltä, että otamme suhteessamme askeleen taaksepäin. Itse uskon, että askel on eteenpäin. Ja niin uskoo myös poikaystäväni.

Lue myös: Tiedä mitä haluat – näin tunnistat oman unelmaelämäsi

Moni muukin on särbo

Kun poikaystävä löytää asunnon, kouraisee tilanteen todellisuus vatsasta ilkeästi kuin kylmä suihku. Olemme jakaneet tavaroita henkisesti jo viikkoja ja jättäneet niitä esille kuin muistutuksesi: ota sinä tämä, minulle jääköön tuo. Olen yhtä aikaa helpottunut, että muutto vihdoin tapahtuu, ja surullinen, koska yhdessä asumisen aikakautemme päättyy.

En auta häntä muutossa. Hän hoitaa sen yksin, kuin varkain. Kun palaan työmatkalta, ovat hänen hyllynsä vaatekaapissa tyhjät, ja hetken minusta tuntuu, että minut on jätetty. En ole yhtään innoissani saamastani kaappitilasta. Sitten katson puhelintani ja poikaystävältä tulleita viestejä, jotka on koristeltu suukkoemojein.

Tilanne tuntuu erikoiselta, mutta erillään asumisessa ei ole mitään ainutlaatuista: Väestöliiton kahden vuoden takaisen tutkimuksen mukaan kolmasosa yksin asuvista suomalaisista aikuisista on parisuhteessa. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa asuu arviolta 340 000 ihmistä, jotka seurustelevat erillään asuvan kumppanin kanssa. Se on reilusti enemmän kuin Espoossa asuu ihmisiä.

 

Romantisoin ajatusta siitä, että voimme käydä yökylässä, tavata vuorotellen meillä tai teillä.

 

Haluan asua erillään poikaystävästäni, koska erossa oleminen tekee hyvää parisuhteelle. Kasvianalogia on klisee, mutta se pätee. Kukat tarvitsevat vettä vain silloin tällöin, muuten ne hukkuvat. Väestöliiton tutkimuksen mukaan eniten seksiäkin harrastavat ne parit, jotka eivät asu yhdessä. Erillään asuvat hehkuttavat kipinän säilyvän vielä vuosienkin jälkeen: kun tapaaminen sovitaan erikseen, liittyy siihen myös suunnitelma yhteisestä nakuilusta. Samassa asunnossa asuvat lempivät vähemmän, koska verkkarit ja telkkari ja arki. On kiistaton bonus, jos parisuhteen laadun lisäksi seksielämäkin paranee.

Länsinaapuri hallitsee tämänkin ilmiön suomalaisia paremmin. Ainakin puheen tasolla; heillä on nimittäin ilmiölle oma sanakin: särbo. Särbo on kumppani, johon sitoudutaan, mutta jonka kanssa ei asuta yhdessä. Englanniksi tilannetta kutsutaan LAT-suhteeksi: living apart together. Suomeksi saatetaan puhua yhdessä erikseen -ilmiöstä tai erillissuhteesta.

Järjestely on yleisin pariskunnilla, jotka ovat toisella kierroksella. Edellisen liiton virheet ja suhteen tukahduttaminen vältetään sillä, että pidetään yhdessäolo kevyenä.

Toisaalta ilmiö lisääntyy myös nuoremman väestön keskuudessa. Syynä saattaa olla elämän kiireisyys, itsenäisyyden lisääntyminen ja nuorten aikuisten hyvä toimeentulo. Erillään asuvat maksavat elämästä kalliimman hinnan kuin ne, jotka lyövät hynttyyt ja asuntolainat yhteen.

Raha on viimeinen asia, mitä mietin. Ratkaisu on edelleen minusta järkevä, mutta järkeily ei estä itkua, kun kömmin lakanoihin iltaisin yksin.

ero

Englanniksi erillään asumista kutsutaan LAT-suhteeksi: living apart together.

Kuin ensitreffeillä

Yksin asuminen sujuu helpommin kuin odotin. Haikeus väistyy nopeasti, kun tajuaa, ettei tämä ole mikään ero. Hankalinta koko hommassa tuntuu olevan se, että pitää opetella olemaan puhumatta ”meidän kämpästä”. Emme puhu myöskään minun tai sinun asunnosta, vaan keksimme kummankin asunnoille lempinimet niiden sijainnin perusteella.

Kun käyn ensimmäistä kertaa yökylässä poikaystäväni uudessa kodissa, minua jännittää kuin ensitreffeillä. Pakkaan tavaroita hämmentyneenä – tietämättä, mitä poikaystävän luokse otetaan. Päädyn hammasharjaan ja vaihtoalushousuihin, ja kävelen perhosia vatsassa keskustan läpi alueelle, jossa tulen vastedes viettämään todennäköisesti paljon aikaani. Painan kiinnostavia kahviloita ja kauppoja mieleeni, noissa paikoissa meidän pitää muistaa käydä.

Perillä poikaystäväni kokkaa minulle, syömme yhdessä ja juomme viiniä, ja istumme vastakkain juttelemassa pikkutunneille asti. Koen, että poikaystäväni kuuntelee minua tarkkaavaisemmin kuin koskaan. Minusta tuntuu, että hänkin kertoo asioita, joita en ole aiemmin hänestä tiennyt. Aamuyöllä nukahdamme toisiimme kietoutuneina. Mitä helvettiä? Tällaista ei ole tapahtunut sitten ensimmäisten tapailukuukausien.

Kun lähden aamulla uudesta kaupunginosasta töihin, pystyn tuskin hillitsemään innostustani. Juuri tätä halusin: että yhdessä vietetty aika olisi omistettu toiselle. En olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut, että toiveeni toteutuu jo ensimmäisillä treffeillä.

Minulla on enemmän aikaa työlle, harrastuksille ja ystäville, eikä minusta tunnu, että kumpikaan laiminlöisi toista. Kun näemme tai juttelemme, olemme toisillemme intensiivisemmin läsnä. Uskoin alusta asti erilleen muuttamiseen, mutta todellisuudessa taisin kuitenkin pelätä, että erilleen muuttaminen on kiertoilmaisu eroamiselle.

Opettelen kertomaan ihmisille, että olemme muuttaneet erillemme ja lisäämään samaan hengenvetoon, ettemme ole eronneet. Huomaan ilmeistä ja reaktioista, että useimpia hämmentää. Päätän, etten ota asiaa puheeksi, ellei joku kysy. Ja silloinkin sanon, että olemme alkaneet seurustella uudestaan. Se kuulostaa 
oikeammalta.

Lue myös:

Kyllästyttääkö työ, jota ennen rakastit? Näillä neuvoilla vältät urakriisin

Miten sujuu harrastuksen, työn ja parisuhteen yhdistäminen?

Parhaat tindervinkit! Näin sinustakin tulee deittiguru

teksti Tiia Rantanen
kuvat paulo sutch
Tilaa Elle

Seuraa Elleä