Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Näin Carla Ahonius käänsi koulukiusaamisen voimavaraksi

30.05.2018

Kun koulukiusaajat olivat vähällä nujertaa Carla Ahoniuksen, apuun ryntäsivät Madonna ja musiikki. Nykyään Cheekin ja muiden ykkösartistien managerina toimiva Carla tietää, mikä voima läsnäololla on.

Teini-ikäinen tyttö katsoo kuvaansa kokovartalopeilistä ja puristaa leipäveistä kädessä. 14-vuotiaan Carlan mielessä kaikuvat sanat, joita hänelle on hoettu läpi kouluvuosien: läski, ruma, hullu. Sinusta ei tule koskaan mitään muuta kuin rekkakuskin huora, hänelle huudeltiin koulussa lähes päivittäin.

”Seisoin veljeni asunnossa ja aioin vetää ranteet auki. Olin mielestäni niin kuvottava, etten ansainnut elää. Yhtäkkiä pääni läpi kulki vahva ajatus, että ei Madonnakaan luovuttaisi. Se oli yksi syy siihen, että olen edelleen elossa”, Carla Ahonius sanoo.

Tänään, 26 vuotta myöhemmin hänet tunnetaan musiikkibisneksen rautanaisena, muun muassa Cheekin, Jenni Vartiaisen ja Erinin managerina. Tie kiusatusta pikkutytöstä viihdebisneksen luottonaiseksi ei ole sattumaa. Oikeastaan kaikesta hyvästä hän saa perheensä ohella kiittää musiikkia.

Kiusaaminen alkoi ensimmäisellä luokalla naljailusta, mutta se muuttui nopeasti uhkailuksi ja piinaamiseksi. Kahdeksanvuotiaana Carla kyhjötti eräänä talvipäivänä koulun lähistöllä suuressa lumikinoksessa piilossa monta tuntia.

”Luokkani tytöt ajoivat minua takaa ja huusivat, että me tapetaan sut jos saadaan kiinni. Olin niin peloissani, etten uskaltanut liikkua.”

Carla teki kouluvuosina kaikkensa, jotta hänet hyväksyttäisiin.

”Kiusaajani olivat kovia mimmejä, joten halusin olla kova mimmi itsekin – toivoin, että siten minutkin hyväksyttäisiin jengiin. Minulla oli taskussa usein kaksi askia röökiä, ja ennätykseni oli, että pystyin varastamaan kaupasta yhdellä kertaa 11 suklaalevyä. Se oli ihan järjetöntä.”

Ahdistuksen keskellä musiikki ja artistien fanittaminen kannattelivat. Ala-asteikäisenä hän haaveili olevansa jonain päivänä itsekin ihailtu artisti. Kymmenvuotiaana haave muutti muotoaan.

”En halunnutkaan enää olla Madonna vaan henkilö, joka tekee töitä Madonnan takana.”

Lapsuuden kokemukset alistettuna ja koulukiusattuna tyttönä tekivät Carlasta suorasanaisen aikuisen. ”Haluan luottaa siihen, että ihmiset kommunikoivat toistensa kanssa hyvin rehellisesti. Kun artistini tulevat minulle konsultaatioon, puhun heille usein brutaalirehellisyydestä: kysyn, onko ok, että kerron sinulle oikeasti mielipiteeni enkä sitä, mitä haluat kuulla.”

Pellenä baarissa

Ensimmäiset syvät ystävyyssuhteensa Carla solmi 17-vuotiaana. Samalla menettämisen pelko sai hänet pitämään yllä väsymättömän viihdyttäjän roolia. Myöhemmin hän nimesi oman tuonaikaisen käytöksensä super-Carla-syndroomaksi.

”Pelkäsin aivan hysteerisesti, että menetän ystäväni. Että tulee joku, joka on minua parempi ja minua mageempi. Olin sen vuoksi koko ajan suuna päänä, että katsokaa, miten hauska mä olen! Tarjosin ihmisille drinkkejä baarissa, vaikkei minulla ollut hajuakaan, millä ne lopulta maksan.”

Syy jatkuvasti käynnissä olevaan viihdytykseen oli, ettei Carla voinut uskoa kelpaavansa jollekin omana itsenään.

Teini-iässä Carla ahmi psykologian kirjoja ja yritti ymmärtää, miksi kiusaajat toimivat kuten toimivat. Samalla hän tuli luoneeksi arvokkaat työvälineet tulevaan ammattiinsa: miten kuulla ja kohdata erilaisia ihmisiä.

”Uskon, että juuri oman taustani vuoksi pystyn ymmärtämään myös heitä, jotka tulevat tilanteisiin hyökäten.”

Suojattien haukkuminen sattuu

Carla kulki kohti unelma-ammattiaan työskentelemällä ensin toimittajana ja Idolsin pr-päällikkönä. Sen jälkeen avautuivat työpaikat levy-yhtiössä ja manageritoimisto Fullsteam Managementissa. Pitkäaikainen haave omasta yrityksestä toteutui elokuussa 2017, ja hän alkoi luotsatata omaa Manage me -toimistoaan Helsingin Punavuoressa.

”Lapsuuden vaikeat kokemukset tekivät minusta tosi päämäärätietoisen. Jokainen päättää itse, onko menneisyys risti vai soihtu. Minulle se on soihtu – ilman sitä en todennäköisesti olisi urallani nyt tässä pisteessä.”

Kylmäkiskoisena bisnesnaisena omassa työssä ei pärjäisi, Carla miettii. Kyse on artistien hengentuotteesta – heille itselleen usein lähes elämää suuremmista asioista – joten tietynlainen lempeys ja emotionaalinen läsnäolo ovat työssä välttämättömiä.

Carla kohtaa ajoittain myös työssään asioita, jotka tuntuvat pahalta: sellaisia ovat olleet esimerkiksi Cheekiin ja Jenni Vartiaiseen kohdistuneet rajut kommentit.

”Eräässä keikka-arviossa kirjoitettiin, että Jennillä on lättäperse, Hulkin kädet ja öljytty moppitukka. Tällaisissa tilanteissa toiselle ei voi vain sanoa, että älä välitä, jätä asia taaksesi. Sen sijaan voi pyrkiä ymmärtämään toisen ihmisen tunteita. Oman taustani takia pystyn edes jollain tasolla samastumaan niihin.”

 

”Uskon, että juuri oman taustani vuoksi pystyn ymmärtämään myös heitä, jotka tulevat tilanteisiin hyökäten.”

 

Ei kusipää vaan ystävä

Jare Tiihoseen, Cheekiin, Carla tutustui jo kymmenen vuotta sitten, mutta läheisiä heistä tuli vasta vuonna 2012 alkaneen suuren menestysaallon myötä. Alkujaan homma lähti käyntiin räppäri Elastisen myötävaikutuksesta.

”Elastinen pyysi ystävän palvelusta, että voisinko tavata Jaren ja mahdollisesti auttaa häntä urallaan. Sanoin tuolloin, että en halua tehdä kusipäiden kanssa duunia.”

Lopulta lyhyt tapaaminen muutti Carlan käsityksen Jaresta täysin: Carlaan teki suuren vaikutuksen se, että Jare osasi 20 minuutissa selittää tarkalleen, mikä on hänen ongelmakohtansa artistina ja mihin hän tarvitsisi apua.

Nykyään työn rinnalla Carlan elämän tärkeimpiä asioita ovat omat vanhemmat ja sisarukset, villakoira Leo ja kourallinen sydänystäviä. Kipukohtiaan hän on aikuis-iällä käynyt läheistensä kanssa läpi uudelleen ja uudelleen – aikoinaan Carla ei kertonut vanhemmilleen tai opettajille, mitä koulussa ja sen ulkopuolella tapahtui, vaan hän halusi selvitä itse.

”Isoin oivallukseni on ollut, että kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin vaan on vahvuutta osata pyytää apua läheisiltään. Nuorempana koin itseni heikoksi, jos jouduin pyytämään apua, vaikka toisissa ihmisissä näin sen vahvuutena.”

Lue myös:

Jare Tiihonen: ”En jaksa sitä, että pääni on koko ajan vadilla

Jenni Vartiainen laulukiellostaan: ”Jouduin todella miettimään, mitä jos en enää voikaan laulaa”

Saga Sarkola: ”Rooli pakotti minut miettimään, kestänkö tällaisen työn”

Teksti
Kuvat Fabian Björk
Tilaa Elle

Seuraa Elleä