Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

REPPU SELKÄÄN

13.08.2019 1 kommentti

KUVAOIKEUDET ZALANDO

Miten meillä ollaan valmistauduttu koulun aloitukseen? Mietin tätä hetken ja tulin siihen tulokseen, että kannustamalla. Keskustelemalla uudesta elämänvaiheesta ja siitä miten lapsen vastuu omien asioiden huolehtimisesta kasvaa. Kaikkea ei voi eikä tarvitse osata heti. Luca on kysellyt paljon koulumuistoistani, joista viimeksi eilen kerroin hänelle iltasatuna. Omalla kohdalla muistot ovat onneksi hyviä ja koulunkäynti on aina maistunut. Lapsen kanssa keskustellessa täytyy miettiä tarkkaan miten koulusta ja siihen liittyvistä muistoista puhuu, sillä pieni tulokas ei vielä osaa suhteuttaa asioita samalla tavalla.

Luulen, että minun on vaikeampi päästää irti Lucasta kuin hänen meistä. Ollaan niin sanotussa irtautumisvaiheessa, jossa lapsi kokee olevansa pieni ja iso samaan aikaan. Tärkeää on, että hyväksytään molemmat puolet pysyen kannustavana ja annetaan samalla lapselle aikaa harjoitella uusia taitoja. Lapset ovat hyviä sopeutumaan ja kyllä he pärjäävät. Jos ei, niin asioille on tapana löytyä ratkaisu. Ekaluokkalainen on kuitenkin vielä pieni ja tulee saamaan paljon apua. Aiomme saattaa hänet kouluun päivittäin ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Hän ehtii kyllä kävellä vielä yksinkin.

Avoimet välit sekä koulun henkilökunnan, että lapsen kanssa on tärkeää. Eniten toivon, että välit Lucaan pysyvät sellaisena, ettei olisi asiaa josta kotona ei voisi kertoa. Haluan kotimme ilmapiirin olevan sellainen, johon voi tulla myös huonompien asioiden kanssa pelkäämättä. Toivon myös, että luottamus ja lapsen terve itsetunto säilyisi. Uskon, että tähän asti olemme tehneet hyvää työtä ja että suunta on oikea. Olen aina kannustanut Lucaa kertomaan rohkeasti päivän tapahtumista. Myös mieltä vaivaavista, ikävemmistäkin asioista. Lapsuudenkodissani on myös aina oltu aidosti kiinnostuneita koulupäivistä, läksyistä sekä kavereista.

Eilen iltasadun jälkeen pidin Lucaa kädestä kiinni ja muistelin seitsemää kulunutta vuotta. Itku tuli. Nousin ylös sammuttamaan valot eteisestä, jossa oman pienen pojan suuri reppu odotti valmiiksi pakattuna.

Nyt on poika haettu iltapäiväkerhosta. Lucan suu kävi kun papupata kun nähtiin. 🙂 ” Mamma, vet du vad. Jag tyckte så mycket om skolan, att jag vill inte ha någo veckoslut. Jag vill bara gå i skolan.” <3 Sain onneksi videolle tämän..katotaan sit yläasteella, onko fiilikset vielä samat. 😉

Terkkuja Espoosta..ollaan just viettämässä pizzailtaa ystäväperheen luona.

xx Didem
  1. Tinde

    Ihana kirjoitus! 🤗

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Toimitus suosittelee

Tilaa Elle

Seuraa Elleä