Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Stalkkerista vuosia kärsinyt malli Annika Stenvall: ”Pelkäsin jäädä paikalleni”

20.12.2017

Annika Stenvall puhuu ensimmäistä kertaa sinnikkäästä vainoajastaan, jonka takia hän ei vuosiin uskaltanut pysähtyä paikoilleen.

Vuonna 2004 Annika Stenvall oli todella päässyt mallimaailman piireihin: hän asui Milanossa, ja työt veivät milloin New Yorkiin, milloin Pariisiin. Suomessa häntä näki Marimekon mainoksissa ja muotilehtien kansissa. Mutta samalla hänelle alkoi paljastua julkisuuden pimeämpi puoli. Annika tapasi Italiassa miehen, jota alkoi tapailla. Mies tunsi oikeat tyypit, tiesi parhaat juhlat ja kiinnostavimmat ravintolat.

”Jos haluat kaupungin parhaisiin juhliin, ei seuralla ole aina niin väliä. Silloin standardit saattavat laskea ja virhearviointeja tapahtuu”, Annika toteaa jälkikäteen.

Lyhyen suhteen loputtua ei mies suostunutkaan jättämään häntä rauhaan. Hän varasti Annikan passin, ettei tämä pääsisi matkustamaan. Hän murtautui Annikan sähköpostiin ja puhelimeen ja lähetteli sekavia viestejä mallitoimistoille ja asiakkaille. Hän tukki Annikan agenttien faksit Annika-aiheisilla viesteillä ja tuhri mallitoimistojen seinät graffiteilla.

”Lopulta toimistot joutuivat lähettämään minut aina toiseen kaupunkiin, koska eivät voineet taata turvallisuuttani.”

Kaiken huippu oli, kun mies perusti vaatemerkin, jonka nimi oli Missing Annika. T-paitoihin ja pikkuhousuihin oli painettu kuva Annikan kasvoista – absurdia kyllä, vaatteista kirjoitettiin kiinnostuneeseen sävyyn italialaisissa muotilehdissä. Mies valmisti Missing Annika -tarroja, joita hän ripotteli pitkin kaupunkeja, joihin Annikaa seurasi. Hän lätki Annikan kasvoilla koristeltuja tarroja kadunvarsipenkkeihin myös Helsingissä.

 

Minulla ei ollut asuntoa kymmeneen vuoteen. Pelkäsin, että jos jään 
paikalleni, stalkkeri saa tietää, missä asun.

 

Koska t-paidoissa, tarroissa tai matkustamisessa ei ole sinänsä mitään pahaa, ei miestä voitu estää. Mutta Annikaa pelotti; mies uhkasi kaiken lisäksi muun muassa itsemurhalla.

”Pelkäsin, että hän tappaa ensin minut ja sitten itsensä.”

Mies lopetti kolme vuotta kestäneen vainoamisen vasta, kun häntä vastaan nostettiin syyte. Sitä ennen hän oli lähettänyt Annikan milanolaiselle mallitoimistolle hirttosilmukan.

Ajanjakso on selkeästi jättänyt Annikaan jäljen. Kun hän puhuu miehestä, hän puhuu tavallista nopeammin ja hengittää pinnallisemmin. Kun tarina on kerrottu, Annika hiljenee hetkeksi ja unohtaa, mistä oli puhumassa. Hän ottaa ison kulauksen kuohuviiniä.

Stalkkerista ei ole kuulunut enää kymmeneen vuoteen, ja Annika sanoo päässeensä kokemuksesta yli. Mutta jäljelle jäi sitoutumiskammo, ei pelkästään ihmisiin vaan paikallaan olemiseen.

”Minulla ei ollut asuntoa kymmeneen vuoteen. Pelkäsin, että jos jään paikalleni, tyyppi saa tietää, missä asun.”

Nyt aloilleen asettautuminen tuntuu turvalliselta. Pilke palaa Annikan silmiin, ja hän naureskelee taas.

”Aika hyvin se kuitenkin meni. Hän ei koskaan saanut minua kiinni.”

Annika Stenvall

Tuntematon sotilas -elokuvan kuvauksissa Annikaa hermostutti. ”Pelkäsin, että mokaan alan ammattilaisten edessä. Luin kaikki lotista kertovat kirjat, mitä kirjastosta löysin. Sitten tajusin, että tämä on mahtava kokemus, josta pitää nauttia.”

Aikansa kutakin

Fiksuna naisena Annika tiesi, ettei voi tehdä mallin töitä hamaan loppuun saakka. Mutta toisaalta hän ei tiennyt lainkaan, mitä muuta hän voisi tehdä – ja oli omien sanojensa mukaan ”ihan helvetin hukassa”.

Juuri silloin Annika sai työtarjouksen Suomesta uuden alkoholibrändin markkinoinnissa. Se tuli tyypiltä, johon Annika oli tutustunut juhlissa.

”Tajusin, että ruoka, viini ja kielet ovat minun juttuni. Olin pitkittänyt mallielämää paljon pidempään kuin olisi tarvinnut.”

Annika luopui vuokra-asunnostaan Pariisissa ja osti pienen yksiön Kalliosta. Hän pelkäsi, että Pariisiin jääminen olisi tehnyt hänestä surullisen ex-mallin, joka elää menneessä.

Nyt Annika työskentelee Helsingissä tarjoilijana, tapahtumajärjestäjänä, markkinoijana, mallina ja lisäksi myös näyttelijänä. Hänellä on pieni rooli lotta Kotilaisena uudessa Tuntematon sotilas -elokuvassa ja -tv-sarjassa, ja haastattelun jälkeen hän on matkalla toisen suomalaisen elokuvan kuvauksiin. Annika rakastaa näyttelemistä, mutta hän haluaa tehdä muutakin.

”En halua viettää seuraavia kymmentä vuotta juoksemalla castingeissa. Ja karu totuus alalla on se, että mitä vanhemmaksi nainen tulee, sitä harvemmin puhelin soi.”

 

Jos haluat kaupungin parhaisiin juhliin, ei seuralla ole niin väliä.

 

Annika opiskelee ranskan kieltä ja kääntämistä yliopistossa, ja lisäksi haaveissa on oma ravintola. Tarjoilijan kokemus auttaa haaveen viemisessä maaliin. Siinä, missä jostakusta ulkopuolisesta saattaa loikkaus Italian Voguesta tarjoilijaksi Kallioon vaikuttaa askeleelta alaspäin, ei Annikaa hetkauta koko homma millään lailla. Hän rakastaa työtään.

”Aikansa kutakin. Onko se nyt niin siistiä, että oma naama on jossain?”

Annika jää valmistautumaan illan kuvauksia varten. Hän kieltää kirjoittamasta, mikä elokuva on kyseessä. Voi nimittäin käydä niinkin, että koko kohtaus leikataan pois teatteriversiosta.

Ja jos mallin ura on valmistellut Annikaa johonkin, se on tämä. Työssä on pakko oppia käsittelemään pettymyksiä 
– ja hymyilemään päälle.

”Arvet vaalenevat ja mustelmat katoavat”, hän sanoo ja virnistää.

 

Lue myös:

Annika Stenvall rajuista bailuvuosistaan: ”Olin todella usein krapulassa”

Laksatiiveja, kokaiinia, hyväksikäyttöä – malli Annika Stenvall puhuu suunsa puhtaaksi alan nurjasta puolesta

Kaksi viikkoa pelkkiä proteiinipirtelöitä – Pihla Viitala kertoo alastonkohtausten taustoista

 

Teksti
kuvat Juha Mustonen
tyyli Sofia Oksanen
Meikki ja hiukset Janne Suono / Joe Blasco ja Amika
Tilaa Elle

Seuraa Elleä