Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Näyttelijä Alina Tomnikov: ”Pyysin tuottajalta anteeksi, että itkettää”

02.05.2018

Kateus aiheutti näyttelijä Alina Tomnikovissa, 29, unettomia öitä. Myönnettyään kaivertavan tunteen itselleen, Alina oppi päästämään siitä myös irti. Nyt hän elää vapaammin, omista ja muiden onnistumisista iloiten.

Alina Tomnikovin vatsassa on ollut viikkoja perhosten pyhiinvaellus. On kevättalvi 2016, ja hän on käynyt koekuvauk­sissa elokuvan naispääroolia varten. Luettuaan käsikirjoituksen Alina on ollut varma: tässä se on, tämä on minun roolini. Koekuvaukset, vastanäyttelijä, ohjaaja – kaikki on tuntunut oikealta. Olo on onnellinen, suorastaan huumaava.

Samaan aikaan pyörivät Donna-televisio­sarjan kuvaukset. Alina esittää sarjan pääroolin ja on kurvaamassa kuvaus­paikalle, kun puhelin soi. Se on elokuvan tuottaja. Jättimäiseksi kasvanut odotus särkyy yhdessä henkäyksessä sirpaleiksi. Unelmarooliin on valittu toinen näyttelijä.

”Yritin olla asiallinen ja ottaa asian vastaan ammattimaisesti. Pyysin tuottajalta anteeksi, että itkettää”, Alina kertoo pari vuotta myöhemmin. Silmät kostuvat edelleen.

Alina halutaan kuitenkin samaan elo­kuvaan toiseen naisrooliin. Siitä huolimatta seuraavat päivät kuluvat itkien ja asiaa puiden. Alina huomaa, että häntä painaa kateus.

”Halusin tulla järkiini. Yritin päästä irti tunteesta ja toisaalta olla kieltämättä sitä. Olin onnellinen tutun kollegan puolesta, mutta samalla minuun sattui.”

Ajatus piinaa Alinaa. Hän ei pysty kohtaamaan kollegaansa hetkeen.

alina tomnikov

Häpeää ja syyllisyyttä

Alina ei ole koskaan tuntenut kateutta ulkonäön tai rahan vuoksi. Koulussa tyttöä ei päästetty helpolla. Alinan isä on venäläinen, äiti suomalainen. Luokka­kaverit kiusasivat milloin venäläisyydestä, milloin hyvistä arvosanoista.

Vanhemmat kehuivat ja kannustivat arkaa Alinaa loputtomasti. Kotona tyttö roikkui takiaisena isän jalassa. Turvallisessa ympäristössä hän rohkaistui esiintymään koti­videoilla: dubbasi neuvostoaikaisia leffoja ja pukeutui erikoisiin vaatteisiin. Äiti ja isä auttoivat Alinaa jättämään kiusaajat omaan arvoonsa. Kolmannella ­luokalla hän vaihtoi koulua. Steinerkoulussa vastaanotto oli huomattavasti parempi.

Kun isä patisti Alinan Keravan teatterikerhoon, tytölle avautui aivan uusi maailma. Halu näyttelijäksi oli palava. Matkalla lakkiaisharjoituksiin nuori nainen sai tietää päässeensä ensiyrittämällä Teatterikorkeakouluun. Se tuntui pakahduttavan upealta. Alina itki ilosta, ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.

Teatterikorkeakoulu oli Alinalle unelmien täyttymys. Silti jatkuva kilpaileminen himoitulla alalla herätti epävarmuuden omista taidoista – ja kateuden tuntemuksia silloin, kun toinen onnistui siinä, mitä hän itsekin halusi koko sydämestään.

Se aiheutti syyllisyyttä ja häpeää.

”En häpeä sitä, jos olen kateellinen Julia Robertsille, koska en tunne häntä. On eri asia kadehtia lähellä olevaa ihmistä tai ystävää. Ristiriita syntyy siitä, että toivon samaan aikaan toiselle hyvää, ja hän saavuttaakin jotain, mitä itse haluaisin.”

Alina on oppinut, että roolivalinnoissa ei ole kyse paremmuudesta ja huonommuudesta. Kyse on sopivuudesta. Hän on myös ymmärtänyt, ettei ole tunteensa kanssa yksin. Kateus on meillä yleinen tunne.

”Tuntuu, ettei omista onnistumisistaan saa iloita, ettei kukaan vaan tulisi kateelliseksi. Jenkeissä voi huomauttaa suoraan kaverille, jos tämä on napannut työpaikan nenän edestä. Me olemme vain hiljaa”, Alina toteaa.

”Ja minä olen vielä mennyt hankkiutumaan tällaiseen ammattiin.”

Hiljalleen hän on oppinut kääntämään tunteen voimavaraksi.

”Ymmärrän, että jos joku muu onnistui, sama on mahdollista myös minulle. Se motivoi yrittämään vielä vähän enemmän.”

Kun kateus nykyään hiipii mieleen, Alina muistelee kertoja, jolloin hänelle on tapahtunut jotain hyvää. Sellaisina hetkinä hän toivoo vähiten sitä, että muut kadehtisivat häntä.

”Ei ole yhtä kakkua, josta toisen onnistuminen on pois. Jokaisella on oma kakkunsa. Se on todella rauhoittavaa.”

Alina korostaa, että ensimmäinen askel kateuden voittamiseen on sen myöntäminen – vaikka vain itselleen.

 

”En häpeä sitä, jos olen kateellinen Julia Robertsille, koska en tunne häntä.”

 

Tunnustaminen helpottaa

On kulunut kolme viikkoa epäonnisesta puhelusta. Alina ei ole vieläkään tavannut roolin saanutta kollegaansa. Hän on kuitenkin tullut päivä päivältä vakuuttuneemmaksi siitä, että valittu näyttelijä oli todella sopivampi rooliin.

”Kun tunne on valloillaan, on työn takana kohdata kadehtimansa ihminen. Ajattelen, että minun täytyy kuitenkin hoitaa asia, sillä eihän se ole toisen ihmisen vika.”

Kun Alina törmää kollegaansa kahden kuukauden kuluttua yhteisen elokuvan vaatesovituksessa, hän paljastaa, että on ollut koekuvauksissa samaan rooliin.

”Kerroin, että olin ihan hajalla, kun en saanut roolia. Se helpotti. Hän oli todella yllättynyt siitä, että juuri minä olin tuntenut alemmuutta suhteessa häneen. Hän kertoi ihailevansa, kunnioittavansa ja fanittavansa minua.”

Näyttelijätär kehui Alinaa rohkeudesta tunnustaa ajatuksensa. Hän ymmärsi, mistä Alina puhui.

Alinan kova työ näkyy tänä keväänä tv-ruuduissa ja valkokankaalla. Tähti on todellakin syttynyt – eikä muiden loiste enää himmennä sitä.

Alina nähtiin alkuvuodesta Putous-sketsisarjassa. Lisäksi hän tähdittää draamakomedia Donnaa ja omaa matkailuohjelmaansa Alina Idässä.

Lue myös:

Laura Birn: ”Olen kiinnostavampi silmäpusseilla kuin ilman”

Kameran taakse siirtyvä Pihla Viitala: ”Olen mieluummin kapinoinut kuin mielistellyt”

Antti Holma: ”Sisälläni elää ikuisesti ruipelo”

teksti Henna Koste
kuvat Fabian Björk
Tilaa Elle

Seuraa Elleä