Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Pitääkö tissuttelusta huolestua?

19.02.2017

Ainahan se on mielessä, skumppa. Toimittaja Tiia Rantanen pohtii, pitääkö tissuttelusta huolestua.

”Lasi skumppaa, kiitos.”

Tuttu lause karkaa huuliltani. Rakastan samppanjaa, kuohuviiniä ja drinkkejä ja nautin niitä aina, kun tilanne sallii.

Niin tekee myös ystäväni. On tavallinen tiistai, ja istumme kivassa pikku kuppilassa, joka sijaitsee puolimatkassa molempien kotoa. Tapaamme, koska kaipaamme seuraa, keskustelua – ja alkoholia.

Me olemme ansainneet tämän, sanomme itsellemme. Meillä on ollut rankka kuukausi, päivä tai viikko. Sama toistuu kuukaudesta, viikosta ja päivästä toiseen.

Kuinka paljon alkoholia ihminen voi oikeasti ansaita?

 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Käsi ylös, joka on joskus vastannut rehellisesti alkoholinkulutusta käsittelevään kyselyyn.

 

Alkoholi suorastaan kuuluu moniin tilanteisiin. Ruoan kanssa juon yleensä viiniä tai oluen, olin sitten ravintolassa tai kotona. Kun näen kavereita, siemailemme kuoharia. Nautin lasillisen mitä-ikinä-tarjotaankaan pr-tilaisuuksissa, joissa käyn paljon työni puolesta.

”Luulisi, että vanhemmiten alkoholia kuluu vähemmän, kun ei enää bailaa kuten ennen”, ystävä ihmettelee.

Sen sijaan meistä kumpikaan ei muista, milloin olisi viimeksi ollut kokonaiset kolme päivää perätysten juomatta alkoholia.

Mitä hittoa?

 

Painajaiseni on, että minun pitäisi mennä treffeille, joilla en saisi juoda mitään.

 

Giniä ja parsakaalia

Alkoholi sopii mielestäni lähes jokaiseen tilanteeseen.

Pääsin osallistumaan pari kuukautta sitten koulutukseen, jossa rakenneltiin ammattilaisen avustuksella alkoholittomia drinkkejä, mocktaileja. Jokaisen juoman kohdalla painoin mieleeni raaka-aineiden lisäksi viinan, jolla sitä aikoisin kotona testaillessani terästää.

Toisen kerran olin tilaisuudessa, jossa vouhotettiin mehutrendistä ja esiteltiin uusimpia mehustimia. Pääsin puristelemaan herkullisia juomasekoituksia punajuuresta, parsakaalista ja omenoista. Koko tilaisuuden ajan päässäni jomotti ajatus siitä, miten paljon parempia mehut olisivat ginillä terästettyinä. Loppua kohden soimasin itseäni, etten ollut ymmärtänyt ottaa taskumattia mukaan.

”Ajattelin ihan samaa!” kollegani sanoi, kun poistuimme mehustimien ääreltä ja tunnustin hänelle ginitoiveeni.

Kaverin kanssa asiasta voi vitsailla, mutta kun saan eteen esimerkiksi papa-kokeeseen liittyvän terveyskyselyn, valehtelen aina alkoholinkäyttöäni todellista matalammaksi. Sanon itselleni, että eihän tarkkaa määrää voi muistaa, mutta paperiin ruksimani 3–6 annosta viikossa kuulostaa paljon vähemmältä kuin miltä todellisuus tuntuu.

Olen osa viimeisintä tilastoa. Perinteisesti naiset ovat kuluttaneet miehiä vähemmän alkoholia. Yli sata vuotta jatkuneen kansainvälisen tutkimuksen mukaan tilastoissa tapahtui viime syksynä käänne: senttilitrat ovat tasan, ja nyt naiset ja miehet juovat yhtä paljon. En tiedä, pitäisikö tulosta hävetä vai ottaa sille malja.

 

Juomiseni naamioituu hienosteluun: skumppalasi kädessä syntyy illuusio siitä, että meno olisi jokseenkin tasokasta.

 

tissuttelu

Epämuodikas tissuttelu

Soitan biletohtorina tunnetulle Antti Maunulle – hän on aihepiiriin perehtynyt tutkija ja kirjailija. Maunu rauhoittelee minua.

”Miehet juovat edelleen yleisesti ottaen naisia enemmän ja kärsivät enemmän myös alkoholin haitoista. Juomisella säädellään tunteita, ja naisilla on usein miehiä parempi valmius käsitellä ongelmia ja tunne-elämää esimerkiksi keskustelemalla.”

Niin, vaikkapa skumppalasin ääressä.

Tilastoista huolimatta alkoholi ei ole in. Päinvastoin. Nuoret aikuiset lähtevät toinen toistaan aikaisemmin kotiin, jos ikinä edes eksyvät kotibileisiin tai baariin. Nyt mummoillaan ja kudotaan, ja juodaan nojatuolissa teetä, ei totia.

Maidottomuus, gluteenittomuus, sokerittomuus… Juomattomuusbuumi liittyy trendikkääseen terveysintoiluun, sillä kaikkihan tietävät, että alkoholissa ei ole edes yhtään proteiinia.

Mutta miksi alkoholittomuudesta on tullut hyve? Maunu kertoo, että alun perin alkoholi on ollut sosiaalinen voiteluaine, juoma, jonka avulla kyetään kanssakäymiseen. Nykyään osaamme ja haluamme tavata muita ihmisiä myös ilman sitä, ja alkoholin kulutus liittyy koko ajan enemmän vapauteen ja itseilmaisuun. Kuten myös sen kuluttamattomuus.

”Nykyään on ihan ok juoda tai olla juomatta. Se on merkki alkoholikulttuurin kypsymisestä ja aidosta liberalismista.”

 

”Joisin enemmän, jos voisin. Mutta minulla on lapsi ja auto, sekä työ, jota varten herään aamuisin lähes laittoman aikaisin”

 

Seitinohut vai tuuba

Painajaiseni on, että minun pitäisi mennä treffeille, joilla en saisi juoda mitään. Toisaalta toinen painajaiseni on, että joutuisin työporukan kanssa viikoksi Lappiin mökille ryyppäämään. En tykkää kännäämisestä enkä muista, milloin olisin ollut viimeksi tukevassa humalassa.

Antti Maunun mukaan on tavallista, että juomisen tapa muuttuu iän myötä.

”Perinteisesti ihmiset rauhoittuvat kolmenkympin korvilla, ja juominen muuttuu sosiaalisesta biletyksestä nautiskeluksi kotona tai puolison kanssa”, hän selittää.

Kerron hänelle huoleni siitä, että juomiseni naamioituu hienosteluun: skumppalasi kädessä syntyy illuusio siitä, että meno olisi jokseenkin tasokasta. Todellisuudessa nousuhumala tuskin eroaa toisesta, vaikka se hankittaisiin muovituoppibissen sijaan samppanjalla.

”Alkoholi on aina riskialtis aine, riippumatta formaatista. Viinistä helposti ajatellaan, ettei se ole alkoholia, toisin kuin esimerkiksi votka.”

Molempia voi yhtä lailla juoda liikaa – tai kohtuudella.

 

Moni Instagram-kuva muuttuisi vähemmän elegantiksi, jos kuoharilasin tilalle vaihtaisi tuopin Karjalaa.

 

Karaokekansa

Ymmärrän, että alkoholi on monelle todellinen ongelma. Riippuvaisen ei missään nimessä tule tissutella, eikä alkoholismin vaikutuksia tule vähätellä tai juomista romantisoida.

Yhtä aikaa vastustan ajatusta siitä, että minun pitäisi työssäkäyvänä, lapsettomana, perusterveenä ihmisenä potea huonoa omaatuntoa nauttimistani lasillisista. Eihän tässä mitään lakeja rikota. Jostain syystä silti poden, koko ajan.

Yritän löytää kaveripiiristäni naista, joka juo vain vähän. Naista, joka pystyy siihen, mihin minä en: kieltäytymään ilmaisesta skumpasta.

”Joisin enemmän, jos voisin. Mutta minulla on lapsi ja auto, sekä työ, jota varten herään aamuisin lähes laittoman aikaisin”, sanoo yksi, jonka tavoitan.

Hänenkään kohdallaan kyse ei siis ole puhtaasti valinnasta. Hän ei juo, koska autoa ei saa ajaa humalassa. Eikä lasta sovi hakea päiväkodista pikku tuiskeessa.

En voi olla miettimättä, johtuuko kaikki suomalaisuudesta. Onko yksikään espanjalaisneiti koskaan miettinyt, että jestas, täytyisi varmaan olla juomatta tätä viiniä, tai ranskalaisrouva pohtinut, että iltakonjakki onkin pahasta?

”Keskieurooppalaisissa maissa alkoholi on maataloustuote ja paikallinen elintarvike. Siellä juodaan ylpeästi viiniä omasta maasta, kuten meillä piimää. Suomessa alkoholin ajatellaan edelleen liittyvän arjen ylitykseen, juhlaan”, Maunu sanoo.

Niinpä. Ongelmana on vain se, että meillä juhliminen on hyväntuulisen karnevaali-iloittelun sijaan epävireisen Lapin kesän esittämistä puolityhjälle karaokebaarille tuhannen tuiskeessa. Oma bravuurini on Gimmelin Rovio.

Maunun mielestä Suomessa on hyvä, toimiva alkoholikulttuuri. Se, mikä ei toimi, on keskustelukulttuuri sen ympärillä (koska ihmiset ajattelevat juuri niin kuin itse äsken karaokesta vitsaillessani).

”Määrittelemme itseämme alkoholiasioissa huonoiksi ja sivistymättömiksi. Se estää alkoholikeskustelua ja -kulttuuria kehittymästä paremmiksi.”

Hänen mielestään on hyvä, että huolehdin juomisestani ja ylipäätään ajattelen asiaa. Se kertoo siitä, että olen tietoinen juomisestani, ja silläkin pötkii kuulemma jo melko pitkälle.

”Jos arki sujuu, etkä juo yksin tai tukahduttaaksesi negatiivisia tunteita, ei ole syytä huoleen.”

Toistaiseksi kaikki hyvin.

Kippis sille!

Lue myös:

Miksi tauko juomisesta tuntuu siltä kuin elämä pysähtyisi?

15 tapaa huijata kiirettä – ole huoliteltu

Annika Stenvall rajuista bailuvuosistaan: ”Olin todella usein krapulassa”

 

Teksti
kuvat guy aroch ja judson baker
Tilaa Elle

Seuraa Elleä