Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Aamuvirkku ja iltavirkku – miten näiden kahden parisuhde onnistuu?

06.12.2018

Parisuhdevinkki numero yksi: menkää aina yhdessä nukkumaan. Mutta mitä jos ei nukuta? Ja miksi aamuntorkkuja aina sorretaan?

Kello on 22:04. Kuulen miehen hengityksestä, että hän on juuri nukahtamaisillaan. Makaan hänen vieressään ja tuijotan kattoon. Nukahda nyt, ajattelen. Nukahda, että pääsen livahtamaan pois sängystä ja takaisin keittiöön tekemään töitä. Kun miehen hengitys muuttuu vihdoin syväksi, pujottaudun pois hänen käsivartensa alta ja hiivin ulos makuuhuoneesta. Minulle tuottoisinta työaikaa on edessä vielä ainakin kolme tuntia. Vihdoinkin pääsen rauhassa töiden kimppuun.

Kotona työtä tekevänä ihmisenä olen onnekas, sillä saan valita työaikani kohtalaisen vapaasti. Vuosien kokeilun ja erehdyksen kautta olen löytänyt juuri minulle sopivan rytmin. Jaksotan työpäiväni useimmiten kahteen osaan:
päivävuoroon ja yövuoroon. Jälkimmäisestä on tullut minulle päivävuoroa tärkeämpi omine rituaaleineen, johon kuuluvat muun muassa teekuppi ja kynttilä. Istun tunnelmavalaistussa keittiössä lempinojatuolissani ja kirjoitan. Tuijotan pimeää pihamaata ja pääsen flow-tilaan, jota eivät häiritse saapuvat sähköpostit tai puhelut. Noin kolmen aikaan kömmin sänkyyn.

Toisen aamiainen, toisen lounas

Rakastan rutiiniani, enkä nähnyt siinä mitään kummallista, kunnes rakastuin ihmiseen, jonka päivärytmi poikkeaa täysin omastani. Mies herää arkiaamuisin kello viisi ja syö jo lounasta siinä vaiheessa, kun minä vasta keräilen kotona vaatteita lattialta kahvimuki kädessä. Asetetuista työajoista ei voi omin päin joustaa, mutta suhteen edetessä minulle valkenee, että mies on pahanlaatuinen aamuvirkku. Kyse ei ole siitä, että herätys­kello määrittelisi hänen rytminsä – hän herää kukonlaulun aikaan myös viikon­loppuisin. Alan ahdistua, kun tajuan, kuinka monta minuuttia (tai tuntia) hän käyttää aamuisin siihen, että katsoo, kun minä nukun. Hyväntahtoisesti hän myös tyrkyttää kahvikuppia käteeni ­lauantaiaamuna kello seitsemän, täysissä pukeissa ja hampaat pestynä. Pirteänä kuin peipponen. Minun tekee mieli kirkua.

 

Maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan, ja meidän muiden on vain sopeuduttava. Todellako?

 

Osat vaihtuvat illalla, kun mies alkaa haukotella jo kuuden jälkeen. Yritän esittää reipasta, mutta pinnan alla kihisen pettymyksestä. Kun kysyn ”väsyttääkö”, mies väittää, ettei tokikaan, mutta vartin päästä hän pilkkii sohvalla. Viikon­lopuiksi suunnitellut leffaillat tai ravintolareissut tyssäävät toisinaan siihen, ettei mies jaksakaan lähteä. Tai sitten kotiudumme menoista aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Ilta toisensa jälkeen huomaan katsovani yksin puoli tuntia sitten alkanutta elokuvaa, kun mies kuorsaa pää sohvatyynyjen uumenissa.

Minun menojalkaani vipattaisi useamminkin, ja toisinaan karkaan viihteelle ystävien kanssa. Ei mies siihen mitään sano, toivottaa hauskaa iltaa, mutta huomaan, että häntä harmittaa. Etenkin seuraavana aamuna, jos haluan nukkua pääkipuni pois, mies steppaa ympäri asuntoa hermostuneena: ”Koko päivä menee ihan hukkaan.” Murisen ja kiskon täkkiä enemmän pään ympärille, kuin suojamuuriksi hänen käsittämätöntä aamuenergiaansa vastaan.

Kasva aikuiseksi, iIlanvirkku!

Erilaiset vuorokausirytmit alkavat hiertää välejämme. Alan leikkisästi kutsua haukottelevaa miestä nimityksellä ”mam”, middle aged man. Häntä ei naurata – eikä minuakaan oikeasti. Jos minua ärsyttää miehen jyrkkä vireystason lasku kympinuutisten jälkeen, häntä potuttaa aamu-unisuuteni. Kun valitan, miten vaikeaa on arkiaamuisin herätä herätyskelloon kahdeksalta, hän heittää jäätävän katseen ja tuhahtaa halveksivasti. Tapani torkuttaa ainakin tunti on hänen mielestään osoitus täydellisestä selkärangattomuudesta. Näen hänen pyörittelevän silmiään, kun lauantai­aamuna makaan vielä kymmeneltä sängyssä lukemassa lehteä. Miehen aamuvirkkuus on ihailtavaa, mutta minun iltavirkkuuteni onkin typerää ja lapsellista. Tajuan, että minun oletetaan automaattisesti muuttavan rytmiäni, kasvavan aikuiseksi. Sillä maailma pyörii aamuvirkkujen mukaan, ja meidän muiden on vain sopeuduttava. Todellako?

Googlaan ja löydän kymmeniä keskusteluketjuja, joissa raivostuneet aamutorkut ihmettelevät, miksi heidän luontainen vuorokausirytminsä on automaattisesti väärä. Löydän myös artikkelin, jossa unitutkimuksen asiantuntija toteaa, ettei sisäisen kellon kääntäminen toiseen aikaan ole mikään yksinkertainen juttu. Sen neuvon nimittäin saan mieheltä useamman kerran. ”Sen kun heräät vain pari tuntia aikaisemmin!” Kokeiltu on, mutta ei toimi.

Luontainen vuorokausirytmi on geneettinen ominaisuus ja sen noudattamisessa on etunsa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kuuntelemalla sisäistä kelloaan voi saavuttaa parempia tuloksia esimerkiksi työpaikalla olemalla rohkeasti tehokkaampi eri aikaan kuin muut. Menemällä sisäisen rytmini vastaisesti nukkumaan joka päivä kello kymmenen jättäisin hyödyntämättä useamman tunnin parasta työskentelykapasiteettiani. Miksi tekisin niin?

Itseä etsimässä

Alan kapinoida. Miksi minun pitäisi sopeutua ja muuttaa itselleni hyväksi havaitsemani rytmi, joka pitää minut tuotteliaana ja hyväntuulisena. Saan parempia ideoita keskiyöllä kuin keski­päivällä. En halua mennä yhtä aikaa nukkumaan. Makaan miehen kainalossa katon varjoja tuijottaen ja mietin, kehtaanko kaivaa puhelimen esiin. Päätän, että kehtaan, koska minua ei yksinkertaisesti väsytä tippaakaan. Kirjoitan puhelimella muutamia työsähköposteja ja päätän sitten siirtyä keittiöön katsomaan läppäriltä pari jaksoa lempisarjaani ­Netflixistä.

 

Kyse ole siitä, etten haluaisi nukkua nenät vastakkain, minua ei vaan yksinkertaisesti nukuta.

 

Kun miehelle paljastuu, etten nukahda hänen kanssaan yhtä aikaa, enkä oikeastaan edes halua mennä sänkyyn niin aikaisin, hän loukkaantuu. Nukahtaminen kanssani on kuulemma hänestä päivän paras hetki. Enkö tiedä, että yhdessä nukkumaan meneminen on yksi hyvinvoivan parisuhteen edellytyksistä? Pariskunnat, jotka menevät samaan aikaan nukkumaan, ovat onnellisempia ja harrastavat enemmän seksiä. Samasta syystä myös älypuhelimille ja televisiolle pitäisi asettaa porttikielto makuuhuoneeseen. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan yhdessä nukkuminen vahvisti parisuhdetta ja lisäsi läheisyyttä, kun taas erilaiset nukkumistavat omaavat parit riitelivät enemmän. Tutkimuksessa paljastui, että 75 prosenttia pareista meni sänkyyn eri aikaan. Valtaosassa tapauksista kumppani jäi katsomaan televisiota tai tekemään töitä.

Rakkauden tekoja

Yhtäkkiä tajuan mistä miehen kenkä puristaa. Koska miehelle rakkaus on enemmän tekoja kuin sanoja, hän on huolissaan siitä, että olen alkanut valita tietokoneen ennemmin kuin hänen tarjoamansa kainalopaikan. Vaikka kuinka yrittäisin selittää, ettei kyse ole siitä,ettenkö haluaisi nukkua nenät vastakkain, minua ei vaan yksinkertaisesti nukuta! Enkä näe mitään järkeä siinä, että makaan sängyssä kattoa tuijottaen ja lasken, kuinka monta asiaa olisin alkuyön aikana ehtinyt vielä hoitaa. Asioita, joita yritän sitten rämpiä läpi pää sumussa seuraavana päivänä. Mies nyökyttelee, mutta katseesta näen, että häntä epäilyttää.

Sanoja enemmän tarvitaan tekoja. Niinpä jatkossa joka kerta, kun livahdan peiton alta takaisin läppärin äärelle nauttimaan pimeydestä sekä virkeistä aivoistani, jätän miehen auton avaimien viereen aamua varten pienen yllätyksen: suklaapatukan tai kirjoittamani rakkausviestin. Aamupäivällä saan kännykkääni tekstarin, jossa on kaksi hymiötä. Kahvikuppi ja sydän.

Vinkit eri rytmissä eläville:

  1. Keksikää muita riidanaiheita. Sisäinen unirytmi on syntymässä annettu, toiset ovat aamuvirkkuja ja toiset aamutorkkuja. Asiasta nälviminen on vähän sama kuin pilkkaisit toisen ­isoa nenää.
  2. Seksielämän ei tarvitse kärsiä. Rakastella voi myös alkuillasta, jonka jälkeen toinen voi viettää laatuaikaa itsekseen, kun toinen nukkuu. Aamuseksin jälkeen väsyneempi voi jatkaa unia.
  3. Yhteistä aikaa jää enemmän, kun harrastukset ja oma aika rytmitetään sisäisen kellon mukaan. Kun toinen nukkuu aamulla, toinen voi käydä vaikka lenkillä.
  4. Ei ole reilua, jos toinen joutuu aina joustamaan. Sopikaa, että tänä perjantaina osallistutte iltajuhliin ja vastavuoroisesti seuraavana viikonloppuna heräätte aikaisin.
  5. Jos olette herkkäunisia, eri unirytmit saattavat häiritä toisen unta. Eri sängyt saattavat olla parisuhteen yllättävä pelastus.

Lue myös:

Mitä tapahtuu, kun valvoo kolme viikkoa putkeen?

Voiko eron välttää muuttamalla erilleen?

Cosmopolitan: 8 merkkiä siitä, että et todellakaan ole aamuihminen

teksti Anna Nummisto
kuvat fotolia
Tilaa Elle

Seuraa Elleä