Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Voi hyvin

Lue koko juttu

Vai onko?

Lomalle asetetaan yleensä epärealistisen kovat odotukset. Ilman pitää olla täydellistä, viinin kylmää ja lasten kiltisti. Suupielten pitää olla koko ajan ylöspäin, ettei mikään toisi säröä siihen hetkeen, jota niin kovasti on koko vuosi odotettu. Loma voi olla enemmän suorittamista kuin työ. Jolloin käy niin, että töihin palaaminen onkin se kesän todellinen kohokohta.

Yleensä mielikuvat ja todellisuus ovat yhtä kaukana toisistaan kuin Halla-aho ja Soini. Valokuvissa näyttäytyy täydellinen uima-allas ja iloiset ihmiset sen ympärillä. Harvan kotialbumissa on kuvia itkupotkuraivareista tai puhjenneista renkaista. Ehkä siksi sille seuraavallekin lomalle lähdetään taas yhtä suurin odotuksin. Leuka pystyssä kohti uusia pettymyksiä.

Toisaalta jos pystyisi jo etukäteen asennoitumaan esimerkiksi perheen yhteiseen lomaan avoimin mielin ja varmana siitä, että kaikki ei mene niin sanotusti putkeen. Voisiko silloin yllättyä positiivisesti, ottaa iisimmin ja antaa itselleen, sekä muille vähän siimaa.

Loman tavoitteena voisi olla hetki, jolloin ajatukset eivät pyöri työasioissa tai kodin remontoinnissa. Hetki jolloin kukaan ei vaadi sinulta mitään. Ja ennen kaikkea hetki, jolloin et itse vaadi itseltäsi mitään. Voit jopa unohtaa laittaa housut jalkaan ja tallentaa senkin muiston kotialbumiisi.

Huppari: Bille Beino Art Series

 

Piilota juttu
Lue koko juttu
Olipa kerran nainen, joka ei halunnut saada lapsia. Nainen, joka ei alkanut lässyttämään nähdessään pikkuvauvoja. Nainen, jolle vauvat tuoksuivat lähinnä puklulta, ja jolle lapsen saanti merkitsi kaiken hauskan loppumista. Kuka nyt haluaisi sitoa itsensä johonkin pysyvään. Johonkin, joka estäisi kaiken hauskan. Veisi pois vapauden.
Itsekkäästi hän mietti mistä kaikesta voisi jäädä paitsi. Kaikesta tärkeästä, kuten ulkomaanmatkoista ja ravintolailloista.
Jossain vaiheessa hän päätti kuitenkin jättää asian kohtalon käsiin, sillä tuntui kuin jotain puuttuisi. Tuntui kuin hän olisi voinut nauraa hiukan aidommin, tuntea hieman enemmän.
Eräänä päivänä hän sitten tajusi, että jotain oli muuttunut. Kroppa ei tuntunut omalta. Pieni valkoinen tikku huusi että elämäsi muuttuu nyt. Se ei enää koskaan tule olemaan omasi. Yhdeksän kuukautta hän pelkäsi ettei pysty siihen. Että kaikki näkevät millainen huijari hän on. Huoli lisääntyi sitä mukaa kun vatsa kasvoi. Huoli pienestä elämänalusta, mutta myös itsekäs huoli siitä, millaista elämä olisi tuon yhdeksän kuukauden jälkeen.
Kun hän viimein kohtasi tuon tytön. Maailman kauneimman tytön. Huomasi hän lässyttävänsä samaan tapaan kuin ne naiset, joille oli aiemmin nauranut. Elämä ei tosiaan enää koskaan olisi samanlaista kuin ennen. Se olisi jotain paljon parempaa. Vaikkakin huoli tulisi olemaan läsnä joka ikinen hetki tästä päivästä eteenpäin. Samalla hän ymmärsi oman äitinsä huolen ja pelot. Ne selittämättömät painajaiset, jotka pitävät hereillä öisin. Ne, joita ei halua kertoa kenellekään, etteivät ne vain toteudu. Ja myös sen kaiken voiman, rakkauden ja turvan, jonka avulla oma äiti oli häntä tätä päivää varten valmistanut.
Eivätkä ulkomaanmatkat ja ravintolaillat loppuneet mihinkään. Tietenkään. Siellä oli vain yksi enemmän mukana.
Seitsemän vuoden jälkeen, en vieläkään voi sanoittaa sitä tunnetta, kun tytär ottaa kädestä kiinni ja sanoo sä oot maailman paras äiti. Ja vaikka totuuden nimissä en tietenkään ole sellainen, niin joinain ohikiitävinä hetkinä uskon siihen itsekin.
Kaikille muillekin maailman parhaille huoletonta äitienpäivää.
Isoin halaus ja kiitos menee kuitenkin omalle, maailman parhaalle äidille!

Jumpsuit: S.Oliver Black label
Nahkatakki: Dante6 (Dots)
Kengät MOA

Mukaelma tekstistä, jonka kirjoitin joitain vuosia sitten.

Piilota juttu
Lue koko juttu

Treenaaminen ei enää ole sellaista pakkopullaa mitä se joskus on ollut. Kehonhuolto on syrjäyttänyt suorittamisen ja rentous kireyden.

Nyt voin jopa mennä kevyelle kävelylenkille tai venytellä vain television edessä. Joskus asia ei ollut näin. Jos treenin jälkeen ei ollut verenmaku suussa, oliko sitä edes tehnyt mitään. Jos seuraavana päivänä rappuset eivät tuottaneet vaikeuksia, niin harjoittelu oli ollut turhaa.

Valitettavasti sellainen treenaaminen jättää kroppaan jälkensä. Toki myös hyvässä, mutta leikatut nilkat ja murtunut selkä eivät koskaan tule olemaan entisensä. Sijoiltaan mennyt leuka ja sydänlihastulehduskin kertovat karua kieltään siitä, että joskus on hyvä antaa itsensä ottaa hieman iisimmin. Jopa kilpaurheilussa.

Olen vasta nyt viime vuosina löytänyt rauhallisempia, ei kilpailullisia lajeja, kuten hot joogan ja venyttelyn. Lajeja, joissa ei voi kilpailla ketään muuta kuin itseään vastaan. Lajeja, joissa pitää keskittyä omaan kroppaansa ja sen toimintaan.

Nyt kun ilmat alkavat parantumaan, niin uskallan jopa lähteä luontoon. Metsässä liikkumisessa tulee käytettyä eri lihaksia kuin tasaisella asfaltilla tai pururadalla. Tasapaino paranee ja happea saa jopa ihan aivoihin asti. Ehkä voi jopa bongata oravan tai joutsenen. Kuinka ihanan zeniä.

Toki näiden rinnalla pysyvät punttisali ja tankotanssi. Ei koira karvoistaan ihan kokonaan pääse ja kauhun tasapaino pitää säilyttää edes jollain tapaa. Eikä se kilpailuvietti minnekään katoa, mutta yritän ohjata sitä nykyään hieman eri suuntaan. Itselleen voi olla armollinen, ja pitää silti kropan lisäksi myös pääkopastaan huolta.

Treenivaatteet: Björn Borg (gifted)
Lenkkarit: New Balance 

Piilota juttu
Lue koko juttu

Tällä hetkellä ei ole juuri mitään vaatteita, joita valitsisin mieluummin päälleni kuin treenivaatteet. Toki esimerkiksi pukeutuminen Gucciin päästä varpaisiin menisi niiden edelle, mutta sitä varten pitäisi myydä auto. Eikä Guccin vaatteet päällä voisi luonnollisestikaan kävellä mihinkään, joten palataan takaisin treenivaatteisiin.

Joskus on hauska vain näyttää siltä kuin olisi treenannut. Vetää päälleen lenkkipolulta tutut vaatteet ja lisätä poskiin hieman “ulkoilun” punaista. Legginsit voittavat kaikki muut alaosat kuusi nolla. Joustava, leveä vyötärönauha, joka vetää vatsaa sisään ja tuntuu silti pehmeältä. Lenkkarit, joilla ehtii kävellä päin punaisia jäämättä auton alle. Treenitoppi, joka antaa ryhtiä yläkerralle ja tuntuu kaiken lisäksi mukavalta.

Siksi se miltä treenivaatteet näyttävät on tullut entistä tärkeämmäksi. Ne sopivat niin löhöilyyn kuin kaupungillekin. Niitä voi myös yhdistää myös muuhun arkipukeutumiseen, esimerkiksi Vetements on tehnyt rennoista gollegeista salonkikelpoisia ja nyt niitä löytyykin jokaiselta itseään kunnioittavalta muotitalolta. Ja vaikka varsinkin leggarit ovat saaneet oman osansa muotikriitikoiden paheksunnasta, niin who cares.

Niin ja toki treenivaatteita voi käyttää myös treenaamiseen. Alla pari omaa suosikkia molempiin tarpeisiin.

Loungeasu / Paita ja leggarit: Björn Borg, Lenkkarit: Ecco
Juoksuasu / Asu: Röhnisch, Lenkkarit: New Balance

Piilota juttu
Tilaa Elle

Seuraa Elleä