Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Kaavoihin kangistuneet

20.04.2017 2 kommenttia

Mielenkiintoista kuinka tapojemme orjia olemme. Kiinnitin asiaan huomiota joogatunnilla, jossa käyn säännöllisesti. Asettelen mattoni aina samaan kohtaan salia. Siis tarkalleen samaan kohtaan. Alaspäin katsovaa koiraa tehdessäni näen samat tutut puun syyt lattiassa ja se luo elämääni tietynlaista (luultavasti psykologit sanoisivat vääristynyttä) turvallisuudentunnetta. Eräänä aamuna joku oli asetellut mattonsa minun paikalleni. Minun!? Palettini sekosi totaalisesti. Tasapainoni – sekä henkinen, että fyysinen – oli tipotiessään.

Ja vaikka kuinka naureskelette, niin tämä ei ole vain tämän hullun akan jorinoita. Ryhmäliikuntaohjaajan kanssa jutellessa kävi selväksi, että jos vakikasvot eivät pääse zumbaamaan samaan neliöönsä jossa aina keikuttavat, koko tunti on pilalla ja naama norsun alapäällä.

Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja huomasin olevani murmeli. Se, jonka päivät toistavat samaa kaavaa.

Aamulla syön saman aamupuuron ja luen saman Hesarin. Meikkaan samalla tyylillä kuin aina ennenkin. Vietän vartin vaatekaapin edessä tyhjin katsein kuten aina, ja vedän päälleni samat lempivaatteet.

Istun samaan autoon, jossa on päällä sama radiokanava, jossa samat juontajat kertovat samoja juttujaan. Töissä kuulen samat vitsit, menen istumaan siihen samaan tuoliin neukkarissa ja käyn lounaalla samoissa ravintoloissa. Lounaalla valitamme yhdessä samoista asioista, joille kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Niinkuin ei edelliselläkään viikolla. Kotona juon samaa viiniä (jos on maanantai, keskiviikko tai viikonloppu), katson samoja ohjelmia ja nukahdan lopulta samalle kyljelle.

Toki asiassa on jotain positiivistakin (huh). Jopa 95 prosenttia tekemistämme asioista ovat tottumusten aikaansaannosta ja ilman rutiineja joutuisimme käyttämään valtavasti energiaa kaikkeen mitä teemme. Rutiinien muodostaminen on siis tietyssä mittakaavassa fiksua (taputan itseäni selkään). Se nimittäin vapauttaa resursseja sille kaikista kiinnostavimmalle tekemiselle.  Sille mikä poikkeaa rutiineista ja antaa energiaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi luovat ihmiset hyödyntävät erityisen paljon rutiineja.

Koko elämää ei kannata elää murmelina, muttei perhosenakaan. Kaikessa on kyse tasapainosta. Etsin vielä omaani, mutta kuljen sitä kohti pienin askelin. Ehkä jo ensi kerralla siirrän joogamattoni viereiselle paikalle.

Mekko: Andiata
Leggarit: Katri Niskanen
Lenkkarit: Superga x R/H
Aurinkolasit: Dita
Laukku: Valentino
Kello/rannekoru: Daniel Wellington/Hermes

  1. Katjusa

    Kaunis tuo Valentinon laukku juuri beigenä. Hauskat tennarit ja ihana paksu pohja niissä.

    • Muotikuiskaaja

      Kiitokset ;) etsin juuri tuota sävyä aika kauan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Tilaa Elle

Seuraa Elleä