Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Pukeudu

Lue koko juttu

Luottamus liittyy itseen, toisiin ihmisiin ja joillain myös johonkin korkeampaan voimaan. Luottamus on tunne. Tunne siitä, että rinnallani seistään ja annetaan olla juuri, sitä mitä olen. Luottamus on varmuutta toisesta ihmisestä. Se on varmuutta siitä, että toinen henkilö pitää puoliasi. Kovissakin paikoissa. Siihen, että hän tietää asioiden oikean laidan ilman että tarvitsee selitellä itseään tai tekemisiään.

Luottamus on tietyllä tapaa kannateltavana olemista. Sillä juuri mikään ei pelota niin paljon kuin se, että joku johon luotat tiputtaa sinut alas. Sitä ottaa aina riskin kun uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Toki jos ei ikinä luota kehenkään, ei kukaan voi luottamusta pettää. Sellainen elämä tosin olisi kovin raskasta.

Luottamuksen arvoinen jo sanontana kertoo, että ihminen johon voi luottaa on arvokas. Itse luotan erittäin harvoihin ihmisiin. Monestakin syystä, joita en ala tässä sen kummemmin erittelemään. Joten nämä harvat henkilöt, joihin luotan, ovat itselleni mittaamattoman arvokkaita.

Olen seurannut läheltä mitä tapahtuu kun luottamus rikotaan ja kokenut sen toki itsekin. Omalla kohdalla voin ainakin jakaa sitä seuraavan tunnereaktion kolmeen eri vaiheeseen. Aluksi mielen valtaa epäusko, eihän tuo ihminen olekaan sellainen mitä kuvittelin. Seuraavaksi tulee kostonhimo ja raivo (tämä vaihe olisi hyvä pystyä jättämään väliin, mutta itse en ole vielä tarpeeksi aikuinen pystyäkseni niin tekemään). Viimeisenä tunteena tulee pettymys, ja ehkä jopa välinpitämättömyys. Tuollaisen skaalan jälkeen on aika vaikeaa lähteä rakentamaan hommaa uudelleen. Fool me once shame on you, fool me twice shame on me…

Jos löydät ihmisen, johon voit ehdoitta luottaa. Edes yhden. Ole onnellinen, sillä se on paljon enemmän kuin sata tyhjää puhuvaa, nenän edessä ystävää näyttelevää ihmistä.

Kiitos siis niille arvokkaille ystäville, jotka kannattelevat eivätkä vahingossakaan tiputa. Vaikka joku yrittäisikin horjuttaa.

Kukkahousut ja -paita: Oui (Dots)
Kengät: And Other Stories
Neule: Malene Birger

Piilota juttu
Lue koko juttu

Mielenkiintoista kuinka tapojemme orjia olemme. Kiinnitin asiaan huomiota joogatunnilla, jossa käyn säännöllisesti. Asettelen mattoni aina samaan kohtaan salia. Siis tarkalleen samaan kohtaan. Alaspäin katsovaa koiraa tehdessäni näen samat tutut puun syyt lattiassa ja se luo elämääni tietynlaista (luultavasti psykologit sanoisivat vääristynyttä) turvallisuudentunnetta. Eräänä aamuna joku oli asetellut mattonsa minun paikalleni. Minun!? Palettini sekosi totaalisesti. Tasapainoni – sekä henkinen, että fyysinen – oli tipotiessään.

Ja vaikka kuinka naureskelette, niin tämä ei ole vain tämän hullun akan jorinoita. Ryhmäliikuntaohjaajan kanssa jutellessa kävi selväksi, että jos vakikasvot eivät pääse zumbaamaan samaan neliöönsä jossa aina keikuttavat, koko tunti on pilalla ja naama norsun alapäällä.

Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja huomasin olevani murmeli. Se, jonka päivät toistavat samaa kaavaa.

Aamulla syön saman aamupuuron ja luen saman Hesarin. Meikkaan samalla tyylillä kuin aina ennenkin. Vietän vartin vaatekaapin edessä tyhjin katsein kuten aina, ja vedän päälleni samat lempivaatteet.

Istun samaan autoon, jossa on päällä sama radiokanava, jossa samat juontajat kertovat samoja juttujaan. Töissä kuulen samat vitsit, menen istumaan siihen samaan tuoliin neukkarissa ja käyn lounaalla samoissa ravintoloissa. Lounaalla valitamme yhdessä samoista asioista, joille kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Niinkuin ei edelliselläkään viikolla. Kotona juon samaa viiniä (jos on maanantai, keskiviikko tai viikonloppu), katson samoja ohjelmia ja nukahdan lopulta samalle kyljelle.

Toki asiassa on jotain positiivistakin (huh). Jopa 95 prosenttia tekemistämme asioista ovat tottumusten aikaansaannosta ja ilman rutiineja joutuisimme käyttämään valtavasti energiaa kaikkeen mitä teemme. Rutiinien muodostaminen on siis tietyssä mittakaavassa fiksua (taputan itseäni selkään). Se nimittäin vapauttaa resursseja sille kaikista kiinnostavimmalle tekemiselle.  Sille mikä poikkeaa rutiineista ja antaa energiaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi luovat ihmiset hyödyntävät erityisen paljon rutiineja.

Koko elämää ei kannata elää murmelina, muttei perhosenakaan. Kaikessa on kyse tasapainosta. Etsin vielä omaani, mutta kuljen sitä kohti pienin askelin. Ehkä jo ensi kerralla siirrän joogamattoni viereiselle paikalle.

Mekko: Andiata
Leggarit: Katri Niskanen
Lenkkarit: Superga x R/H
Aurinkolasit: Dita
Laukku: Valentino
Kello/rannekoru: Daniel Wellington/Hermes

Piilota juttu
Lue koko juttu

Mielialani vaihtelee päivittäin. Tänään kun heräsin räntäsateeseen tajusin, että voin laittaa pienen osan tuosta vaihtelusta sään piikkiin, ja siihen mitä Mette aamuisin minulle kertoo. Toinen osa on valitettavan tiukasti kiinni hormoneissa. Noissa mystisissä naisten maailmaa liikuttavissa  välittäjäaineissa, joista kukaan ei loppupeleissä tunnu tietävän mitään. Niiden piikkiin on helppo laittaa erinäisiä selittämättömiä oireita.

Termi hormoni on peräisin kreikankielisestä sanasta hormao, joka tarkoittaa kiihdyttää tai herättää. Sitä se tosiaan tekee. Kiihdyttää sokerinhimoa, turvotusta sekä kramppeja. Herättää ruokahalun, ärtyneisyyttä ja unesta.

Hormonit vaikuttavat kaikkeen, niin hyvässä kuin pahassakin. Ne pyrkivät pitämään yllä elimistön tasapainotilaa epäonnistuen siinä yleensä surkeasti. Pari keinoa näitä muotoaan muuttavia pirulaisia vastaan on keksitty. Yllättäen ne ovat niitä mitkä auttavat kaikkeen muuhunkin. Niitä, joita ei ikinä saa tasapainoon, vaikka kuinka yrittäisi. Liikunta, oikea ruokavalio, uni, stressitason vähentäminen sekä ystävä (jolle voit puhua vaikka kuukautiskierron vaikutuksesta parisuhteeseen).

Uskon, että hormonitaso vaihtelee meillä naisilla noin kerran minuutissa. Mutta jos olet mies, kannattaa varoa kyseisen sanan väärinkäyttöä. Mikä tarkoittaa yleensäkin koko sanan käyttöä. Sillä jos käytät sanaa hormonihirviö, tulet taatusti näkemään sellaisen.

Paita: Dante6 (Dots)
Nahkahousut: Acne
Kaulahuivi: Balmuir
Laukku: Valentino
Kengät: Ellos

Piilota juttu
Lue koko juttu

Jotkut vaatteet näyttävät valokuvissa paremmilta kuin toiset. Peili ei valitettavasti aina kerro totuutta siitä miltä asu näyttää kuvissa. Olen kokeillut luultavasti useimmat mahdolliset asuyhdistelmät kameran edessä ja tullut siihen johtopäätökseen, että tietyt vaatteet vievät pois sen ylimääräisen mitä kamera aina tuo lisää. Tässä pari hyvää esimerkkiä.

Off the shoulder -toppi paljastaa ylävartalon kauneimmat alueet eli olkapäät ja solisluut. Samalla se peittää käsivarsien paksuimman kohdan. Pienirintaisille toimii väljä malli, mutta isompirintaisten kannattaa kokeilla hieman istuvampaa versiota.

Leveälahkeiset housut antavat anteeksi paljon enemmän kuin vaikkapa pillifarkut. Ne pienentävät optisesti lantion seutua ja niillä saa luotua vaikutelman pidemmistä sääristä.

Korkeat korot pidentävät vartalon linjaa. Varsinkin leveiden housujen alla. Mekkojen ja hameiden kanssa kannattaa kokeilla nuden värisiä korkokenkiä, jotka sopivat kaikkien värien ja mekon pituuksien kanssa.

Pitkä, rento ja yksivärinen villakangastakki tekee kropasta pienemmän näköisen. Varsinkin kun sen pitää aukinaisena. Muut vaatteet kannattaa pitää minimalistisina ja yksivärisinä.

Musta tai tummansininen ovat kamerankestäviä värejä. Ne toimivat aina, jokaisella ja missä vaan.

Housut ja toppi: S.Oliver Black Label
Huivi: Balmuir
Aurinkolasit: Karl Lagerfeld, Specsavers

Piilota juttu
Tilaa Elle

Seuraa Elleä