Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK
Lue koko juttu

Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Näinä päivinä, kun 40 on uusi 30, ja eläkeikäiset huikeat naiset, kuten Iris Apfel ja Carmen Dell´Orefice valtaavat muotimaailman, ei pukeutuminen iän mukaan enää tarkoita samaa kuin ennen. Missään iässä ei tarvitse pukeutua tylsästi ja värittömästi. Ellei sitten välttämättä niin halua. Kyse on valinnoista.

Toki ikä on vaikuttanut omaan pukeutumiseeni, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niin. Omalla kohdallani ei kyse ole siitä, etteikö “tässä iässä” voisi laittaa jotain päälle, vaan enemmänkin siitä että mukavuus on tullut jäädäkseen. Vaatteen pitää tuntua hyvältä päällä. Sitä jollain tapaa pukeutuu nykyään enemmän itseään kuin muita varten. Vaikka totuuden nimissä jos pukeutuisin vain ja ainoastaan itseäni varten, olisin suurimman osan ajasta alasti.

Mutta älä siis missään nimessä pukeudu ikäsi mukaan, vaan juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Ja jos vaikka kuusikymppisenä tuntuu siltä, että nahkahousut ja lippis ovat oikea valinta, niin anna mennä. Ikä on mielentila. Päätä itse millainen.

Mekko: Garcia Jeans
Lenkkarit: Superga
Aurinkolasit: Carrera (Safilo)
Nahkatakki: Dante (Dots)
Kello: Daniel Wellington
Rannekoru: Hermes

Kuvat: Minna Barbunakis

Piilota juttu
Lue koko juttu

Ok, ehkä nämä eivät sentään ihan henkiä pelasta, mutta ratkovat erittäin tehokkaasti ongelmia. Sillä joskus on tilanteita, jolloin helpotus todellakin löytyy purkista. Eikä sieltä lääkekaapin purkista, vaan paljon hellävaraisemmasta ja mukavammasta ratkaisusta.

Ongelma 1:
Olet matkustanut, tai muuten vain unohtanut nukkua ja se näkyy naamasta. Armanin Crema Nera Extrema Supreme Recovery Balm ei ole se kaikkein edullisin ratkaisu, mutta toimii kuin unelma. Voit viettää viikonlopun neljän seinän sisällä ja sivellä tätä kasvoihin iltaisin, ja kasvot näyttävät kuin olisit ollut viikon lomalla. Paksua voidetta levitetään kasvoille yöksi ja aamulla peilistä todellakin katsoo eri ihminen. Voide kirkastaa ihon sävyä ja antaa sille ihanaa hehkua ja täyteläisyyttä.

Ongelma 2:
Itsepäinen näppylä on ilmaantynut nenänpäähän ja tekee sinusta sadun prinsessan sijaan noita-akan. Epäpuhtauksia (tuttavallisemmin finnejä) kuivattava Sebologie Stop Spots -tiiviste kuivattaa ja puhdistaa näppylöitä ja samalla ehkäisee niiden jättämiä arpia iholla. Tiivistettä levitetään iltaisin näpyn päälle vanupuikolla, joka kastetaan pullon pohjalla olevaan jauheeseen asti. Yleensä itsepäisinkin näppy on kahden illan jälkeen muisto vain.

Ongelma 3:
Yöunet ovat jääneet liian vähäisiksi ja silmänympärykset näyttävät samalta kuin Ähtärin Pandakarhujen. Sillä erotuksella, että kukaan ei pidä sitä söpönä. Bioeffect EGF Eye Mask Treatment on ihmetuote, joka poistaa turvotuksen, tummuuden ja pienet kuivuudesta johtuvat juonteet kertaheitolla. Tehokkaasti kosteuttava erikoishoito sisältää iholle luonnollisia, ohrassa tuotettuja EGF-soluaktivaattoreita. Ensin iholle levitetään pakkauksessa mukana olevaa seerumia ja sen päälle naamiolaput, joiden annetaan vaikuttaa vartin ajan. Tuloksen huomaa samointein.

Ongelma 4:
Kantapäät ja jalkapohjat ovat niin kuivat, että halkeamat ovat syvemmät kuin Ednan kraaterit. Kun kevyet keinot eivät enää auta, niin apuun tulee Exuviancen Heel&Elbow -voide. Hedelmähappoja ja E-vitamiinia sisältävä voide kuorii jalkapohjien ihoa ja tekee niistä taas pehmeät. Voide on aika tuhtia, joten sitä kannattaa levittää iltaisin ja nukkua sukat jalassa. Todella kuivat kantapäät olivat kuosissa vähän yli viikon jokailtaisen käytön jälkeen. Taas kehtaa laittaa sandaalit jalkaan.

Ongelmanratkaisuja olkaa hyvä.

Piilota juttu
Lue koko juttu

Tyylikonsultit kehottavat ihmisiä löytämään oman tyylinsä. Ja pysymään siinä. Täydentämään kaappia juuri oikean tyylisillä vaatekappaleilla, jotka sopivat kaikki yhteen ja täydentävät toisiaan. Pala palalta kohti sitä paljon puhuttua täydellistä vaatekaappia.

Mutta miksi? Onko mitään hauskempaa kuin lapsuuden pukuleikit, joissa pystyi vaatteita vaihtamalla valitsemaan kuka haluan olla tänään. Tuomaan esiin milloin mitäkin puolta itsestään. Äidin olkatoppauksilla varustetussa jakkupuvussa pystyi peilin edessä esittämään Margaret Thatcheria ja laittamaan mielessään kaikki koulun pojat ojennukseen.

Oman tyylin ei tarvitse olla pysyvää ja linjakasta. Enemmänkin kyse on siitä, kuka olen juuri nyt. Tänään olen yksilöllinen, huomenna sulaudun maisemaan. Joskus olen boheemi ja toisinaan minimalistinen.

Tyylin muuttuessa en hanki vain vaatteita, vaan myös palasen asennetta. Ja niin kuin naisilla on tapana, niin mieli (ja asenne) voi vaihtua päivittäin. Joillakin jopa kesken päivän, mutta entäs sitten. Tyyli on parhaimmillaan itseilmaisua, joka elää samassa ajassa kuin mekin.

Joten unohdetaan ohjeet ikuisista vaatteista. Mikään ei ole ikuista. Turha tuntea omantunnon tuskaa jos viime kesänä ostetut karvasandaalit ja DHL-lähetti T-paita eivät enää tunnu omilta. Se vain tarkoittaa, että olet muuttunut. Ja muutos tarkoittaa, että olet elossa.

Hattu: Balmuir
Nahkaliivi: Hunkydory
Farkut: Kappahl
Kengät: Acne
Laukku: Valentino
Neule: SoftGoat

Piilota juttu
Lue koko juttu
Olipa kerran nainen, joka ei halunnut saada lapsia. Nainen, joka ei alkanut lässyttämään nähdessään pikkuvauvoja. Nainen, jolle vauvat tuoksuivat lähinnä puklulta, ja jolle lapsen saanti merkitsi kaiken hauskan loppumista. Kuka nyt haluaisi sitoa itsensä johonkin pysyvään. Johonkin, joka estäisi kaiken hauskan. Veisi pois vapauden.
Itsekkäästi hän mietti mistä kaikesta voisi jäädä paitsi. Kaikesta tärkeästä, kuten ulkomaanmatkoista ja ravintolailloista.
Jossain vaiheessa hän päätti kuitenkin jättää asian kohtalon käsiin, sillä tuntui kuin jotain puuttuisi. Tuntui kuin hän olisi voinut nauraa hiukan aidommin, tuntea hieman enemmän.
Eräänä päivänä hän sitten tajusi, että jotain oli muuttunut. Kroppa ei tuntunut omalta. Pieni valkoinen tikku huusi että elämäsi muuttuu nyt. Se ei enää koskaan tule olemaan omasi. Yhdeksän kuukautta hän pelkäsi ettei pysty siihen. Että kaikki näkevät millainen huijari hän on. Huoli lisääntyi sitä mukaa kun vatsa kasvoi. Huoli pienestä elämänalusta, mutta myös itsekäs huoli siitä, millaista elämä olisi tuon yhdeksän kuukauden jälkeen.
Kun hän viimein kohtasi tuon tytön. Maailman kauneimman tytön. Huomasi hän lässyttävänsä samaan tapaan kuin ne naiset, joille oli aiemmin nauranut. Elämä ei tosiaan enää koskaan olisi samanlaista kuin ennen. Se olisi jotain paljon parempaa. Vaikkakin huoli tulisi olemaan läsnä joka ikinen hetki tästä päivästä eteenpäin. Samalla hän ymmärsi oman äitinsä huolen ja pelot. Ne selittämättömät painajaiset, jotka pitävät hereillä öisin. Ne, joita ei halua kertoa kenellekään, etteivät ne vain toteudu. Ja myös sen kaiken voiman, rakkauden ja turvan, jonka avulla oma äiti oli häntä tätä päivää varten valmistanut.
Eivätkä ulkomaanmatkat ja ravintolaillat loppuneet mihinkään. Tietenkään. Siellä oli vain yksi enemmän mukana.
Seitsemän vuoden jälkeen, en vieläkään voi sanoittaa sitä tunnetta, kun tytär ottaa kädestä kiinni ja sanoo sä oot maailman paras äiti. Ja vaikka totuuden nimissä en tietenkään ole sellainen, niin joinain ohikiitävinä hetkinä uskon siihen itsekin.
Kaikille muillekin maailman parhaille huoletonta äitienpäivää.
Isoin halaus ja kiitos menee kuitenkin omalle, maailman parhaalle äidille!

Jumpsuit: S.Oliver Black label
Nahkatakki: Dante6 (Dots)
Kengät MOA

Mukaelma tekstistä, jonka kirjoitin joitain vuosia sitten.

Piilota juttu