Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK
Lue koko juttu

Aina ei ole aikaa käydä kosmetologilla hoidattamassa itseään, silloin kannattaa ottaa avukseen tehokkaat kotihoitotuotteet. Nämä kaksi naamiota tekevät todellakin sen minkä lupaavat ja vielä vähän enemmän.

Zo Skin Health Invisapeel kuorii AHA-happojen avulla entsymaattisesti kuolleen ihosolukon ja kirkastaa harmaata ja sameaa ihoa välittömästi, sekä siinä sivussa himmentää mahdollisia pigmenttiongelmia. Naamion sisältämä kukui-siemenöljy myös kosteuttaa ja vahvistaa ihoa.

Naamiota levitetään puhtaalle iholla ja sen annetaan vaikuttaa yhdestä kolmeen tuntia. Aluksi iholla tuntuu pientä kihelmöintiä, mutta se loppuu melko pian. Kaikista parhaan lopputuloksen saa, kun jättää naamion kasvoille koko yöksi. Aamulla peilistä katsoo selkeästi raikkaampi naama. Itse käytän tätä kerran viikossa, yleensä viikonloppisin, jolloin maanantaina ainakin näyttää siltä kuin olisi levännyt.

Toinen tutustumisen arvoinen kotihoitotuote on Exuviancen Bionic Oxygen Facial. Tämä elvyttävä naamio toimii erityisen hyvin stressaantuneelle ja kuivalle iholle. PHA-hapot ja happea kuljettavat ainesosat tuovat uutta energiaa ja hehkua iholle. Naamio myös aktivoi ihon kiinteyteen vaikuttavaa kollageenisynteesiä.

Tämän naamion käyttö on tehon ja tulosten lisäksi hauska kokemus. Sitä levitetään puhtaalle iholle ja se alkaa kuplimaan ja vaahtoamaan, jonka jälkeen se katoaa pikku hiljaa. Lopuksi kasvot huuhdellaan ja viimeistellään normaaleilla kosteustuotteilla. Iho jää todella freesiksi ja hyvänsävyiseksi.

Exuviance ja Zo Skin Health naamio

Exuviance ja Zo Skin Health naamio

Lue myös Zo Skin Health pigmenttipostaus tästä.

Lisää dataa löytyy Instagramista nimellä Piizu.

TallennaTallenna

Piilota juttu
Lue koko juttu

Onko kukaan meistä täysin oma itsensä muiden seurassa? Epäilen, sillä ainakin jollain tasolla analysoimme sanojamme ja tekojamme eräänlaisen sopivuusfiltterin läpi. Mitä enemmän tätä joutuu tekemään, sitä enemmän tarvitsee niitä hetkiä, jolloin ei tarvitse esittää mitään. Sitä hetkeä kun pääsee viettämään aikaa parhaassa seurassa, oman, aidon itsensä kanssa. Yksin kotona. Sillä jos joku väittää olevansa aina 100 prosenttisesti oma itsensä, niin hienoa, mutta jaksan hieman epäillä.

Uskallan myös väittää, että meillä kaikilla on outoja tapoja. Jotain mitä teemme kun olemme yksin kotona, eikä kukaan ole katsomassa. Jotain mitä emme ehkä edes kertoisi ystävillemme. Jotain mikä luultavasti ei ketään kiinnostaisikaan.

Enkä mainitse nimiä, mutta eräs “ystäväni” laulaa ja tanssii kuvitellen olevansa pop-tähti. Hän katsoo omaa heijastustaan parvekkeen ikkunalaseista ja luulee pienen hetken näyttävänsä ja kuulostavansa hyvältä.

Tämä sama ystäväni voi keskittyä kulmakarvojen nyppimiseen varttitunniksi. Hän ottaa suurentavan peilin ja keskittyy karvoihinsa, niihin joita ei oikeasti ole edes olemassakaan.

Hän myös syö iltaisin kahdeksan (kyllä täsmälleen kahdeksan) hapankorppua, jotka hän voitelee hyvin tarkasti reunasta reunaan. Sitten tämä ystävä rouskuttelee menemään kaikki kahdeksan hapankorppua sillä voluumillä, että naapurit voisivat luulla villin hamsterilauman löytäneen vuosisadan porkkanapiilon.

Luulen, että voisi olla jopa elokuvia mielenkiintoisempaa katsottavaa nähdä valvontakameroissa ihmisten käyttäytymistä silloin, kun he kuvittelevat että kukaan ei katso.

Kuvien nainen ei liity tapaukseen.

Villatakki: Oui (Dots)
Reppu: Paul´s Boutique (Dots)
Aurinkolasit: Karl Lagerfeld (Specsavers)
T-paita: Efva Attling
Kengät: Ecco

 

Jos siltä tuntuu, niin menoa voi seurata myös Instagramissa.

TallennaTallenna

Piilota juttu
Lue koko juttu

Hyvinvoinnista on tullut monelle kirosana. Nimenomaan sanasta “hyvinvointi”, joka nykyään melko kevyesti liitetään kaikkiin aihetta edes etäisesti liippaaviin asioihin. Varmasti jossain tuotekehitysputkessa on tulossa hyvinvointitupakka, josta voi vetää nikotiinin ohessa hönkäyksen minttua ja lehtikaalia sisuksiinsa.

Itse haluan uskoa parantaviin kristalleihin, vihersmootheihin ja meditaatioon. Sillä jotain niin kovin ihanaa on siinä ajatuksessa, että olisi itse oman hyvinvointinsa herra. Että edes jotain tässä kaoottisessa maailmassa olisi omassa kontrollissa.

Hyvinvointi on valitettavasti iso maailmanlaajuinen bisnes, jolla yritetään takoa rahaa joskus jopa ihmisten olosta välittämättä. Siksi mielestäni on entistä tärkeämpää tukea pieniä kotimaisia yrittäjiä, jotka haluavat oikeasti auttaa pientä ihmistä voimaan paremmin.

Pääsin toissaviikonloppuna viettämään täydellisesti räätälöityä Lifeness-viikonloppua Hangon uuteen kylpylään. Kahteen päivään kuului useita erilaisia kehoa helliviä treenejä, kuten lihaskuntotreeni rannalla, kehoa sisältä hellivä ja energisoiva Qi-Jong, sekä varsinkin meille selkävaivaisille ihanasti rankaa liikuttava movement. Jokainen treeni oli rakennettu niin, että kukin pystyi tekemään omalla tasollaan (ja halutessaan vähän yli).

Eräs lajeista kuitenkin etukäteen hirvitti. En ole uinut allasta päästä päähän pariinkymmeneen vuoteen. Enkä osaa sukeltaa pitämättä nenästä kiinni, minkä vuoksi joudun kertomaan tyttärelleni altaalla tekosyyn, että äiti ei sukella siitä syystä että hiukset muuttuvat vihreäksi. Säälittävää tiedän. Tällä kertaa tekosyyt eivät auttaneet. Uintivalmentaja Anne Hiltunen sai jopa tälläisen uimahalleja inhoavat tapauksen nauttimaan uimatreenistä. Ja se ei ole ihan vähän se.

Treenejä rytmittivät terveelliset lounaat ja oma suosikkini smoothie-bar, jossa pääsi itse rakentamaan oman lempismoothiensa valmiiksi leikatuista hedelmistä ja vihanneksista, sekä luonnonmukaisista proteiineista ja superfoodeista. Jos joku vain pilkkoisi kotonakin kaiken valmiiksi…

Eräs hienoimmista asioista oli myös uusiin upeihin daameihin tutustuminen. Illallisella juttu lensi kuin vanhoilla tutuilla ja tokihan hyvinvointiviikonloppuun kuuluu pari lasia viiniä ja pieni herkuttelu (näin halutessaan, ei pakollista). Sillä hyvinvointiakaan ei kannata ottaa liian vakavasti. Elämästä pitää nauttia ja se onnistuu parhaiten panostamalla itseensä.

Viikonlopun jälkeen lihakset olivat sopivan kipeinä, mutta kroppa täynnä uutta energiaa. Tuntui, että seuraava viikko meni duunissa kuin itsestään. Suosittelen.

Seuraava tapahtuma on 7.-8.10 Långvikissa. Jos kiinnostuit, niin lue lisää tästä.

Smoothie bar meets Qi-Jong. 

Hanko Spa ja Erika Naakkaa sparraava Anne.

Salmon bowl, Movement ohjaaja ja Hankoon (vauhdikkaasti) kuljettanut laina-Hyundai, kiitos Esa ;)

Uudet, freesit treenikamat ja rentoutumishetki Spassa.

Lue lisää Lifeness
Kaikki treenikamat: Röchnisch

Uimapuku: Halla X Halla

 

TallennaTallenna

Piilota juttu
Lue koko juttu

Sain jokin aika sitten äidiltäni turkin, jota olin ihaillut koko lapsuuteni. Ja niin kuin edellisestä lauseesta terävimmät voivat arvata, turkki ei ole ihan lähiaikoina valmistettu.  Pienen hetkisen mietin sen käyttöä, sillä niin monilla on kovin vahvat mielipiteet aiheesta. Toisaalta olen aina tehnyt niin kuin haluan, ja mietittyäni 10 sekuntia päädyin tekemään juuri niin.

Onko se, että joku eläin on söpömpi kuin toinen, syy pitää siitä kovempaa meteliä? Paljon harvemmin puhutaan tuotantoeläinten, kuten lehmien, kanojen ja possujen kohtelusta. Siitä miten niiden lihasta voi maistaa stressihormonin nousun. Siitä miten possuille syötetään omia lajitovereitaan. Silti lihansyönti on monien mielestä vähemmän paheksuttavaa kuin turkisten käyttö.

Tätä ääneen pohtiessani, ystäväni sanoi, että voithan aina käyttää tekoturkista. Monet nimittäin mieltävät tekoturkiksen eettisempänä vaihtoehtona turkikselle.

Tekoturkiksen valmistaminen kuormittaa kuitenkin ympäristöä valtavasti. Yhden keinokarvatakin valmistamiseen voi kulua jopa kymmenen tynnyrillistä öljyä. Takit ovat useimmiten akryylia, polyesteria ja nylonia. Eikä asiaa helpota se, että ketjuliikkeiden tekoturkisunelmat valmistetaan usein halvan työvoiman maissa ja kyseenalaisissa olosuhteissa.

Tämän lisäksi tekoturkiksissa käytetystä akryylista voi irrota pesussa muovihiukkasia, jotka valuvat viemäriin ja päätyvät lopulta luontoon. Ja kun keinokarvavaatteen käyttö lopulta päättyy, vaate ei häviä mihinkään. Tekoturkiksen tekoon käytetyn akryyylin, polyesterin ja nylonin hajoaminen kaatopaikalla voi kestää jopa 1000 vuotta. Turkis taas on 100 prosenttisesti biohajoavaa, toisin kuin synteettiset materiaalit, ja ennen sitä se kestää vuosikymmeniä, äidiltä tyttärelle.

Totuuden nimissä ajatus eläimista vankeudessa ei kuulosta omaan korvaan ihan mutkattomalta. Mutta olisi jollain tapaa tekopyhää vastustaa turkista, jos käytän nahkalaukkuja ja syön lihaa.

Tämä ei ollut kannanotto, vaan ehkä jotain ajattelemisen aihetta. Että asiat eivät ole niin yksiselitteisiä, kuin mielipidepalstoilta voi someraivon noustessa lukea. Olisi kiinnostavaa kuulla aiheesta (fiksua) keskustelua. Anyone?

Liivi: Saga Furs
Huppari: Acne
Farkut: Kappahl
Kengät: Superga
Laukku: Chanel
Sormus: Efva Attling

Jos siltä tuntuu, niin tätä kuiskaajaa voi seurata myös Instagramissa.

TallennaTallenna

Piilota juttu