Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK
Lue koko juttu

Tänä päivänä on enemmän positiiviseen ajatteluun kannustavia life coacheja, kuin meitä, joille Teletapit näyttäytyvät todellisuutta paenneille entisille metamfetamiinin käyttäjille. Aina pitäisi muka löytää pilvestä se hopeareunus ja miettiä asian valoisia puolia. Kuka helvetti siihen oikeasti pystyy? Tiivi Taavi?

Oma mieleni on aina ollut enemmänkin synkkyyteen taipuva. Kaikissa asioissa ei vain ole valoisia puolia. Erikoisosaamistani on nähdä asioissa riskit ja huonot puolet. Osaan hienosti tarttua siihen mitä kaikkea pahaa voi tapahtua.

Onko tässä ajatusmallissa mitään sen väärempää kuin siinä positiivisessakaan. Sillä niin hyvä, kuin huonokin fiilis on vain väliaikaista. Sitä ei vain osaa laittaa oikeaan perspektiiviin niinä hetkinä kun kaikki vituttaa.

Olen alkanut (yrittänyt) suhtautua mieleen samalla tavalla kuin kroppaan. Tiedän, että kovan treenin jälkeinen lihaskipu ei ole pysyvää. Siinä ei ole mitään pahaa, se menee pois omalla ajallaan. Jolloin kivusta ei myöskään heti huolestu, ja ala miettiä että jotain olisi pahasti vialla.

Samalla tavalla yritän ottaa vastaan – ja myös hyväksyä – huonot fiilikset. Silloin huolia ja murheitakin voi pitää vain väliaikaisina. Treeninä, osana prosessia, jota kai kehittymiseksikin kutsutaan. Kiinnostavina lukuina omassa tarinassa, jotka johtavat jonnekin. Jonnekin uuteen. Ihan samalla tavalla kuin ne positiivisetkin.

Tämä kirjoitus luultavasti lähti huomisesta päivästä, joka on itselleni jännittävä, huolestuttava ja samaan aikaan parasta ikinä. Tyttäreni aloittaa ensimmäisen luokan ja olen jo nähnyt toistasataa varoitusmerkkiä siitä mitä kaikkea voi mennä pieleen. Negatiiviset ja positiiviset ajatukset kietoutuvat toisiinsa joka yö, kuin kaksi keski-ikäistä sinkkua pilkun jälkeen.

Onneksi kun katson tyttäreni intoa, odotusta ja iloa, en voi kuin hymyillä ja olla positiivinen. Ainakin pienen hetkisen.

Takki: Masons Forte Dei marmi
Farkut: Levis
Laukku: Valentino
Toppi: H&M
Aurinkolasit: Dita
Kengät: Chloe

Piilota juttu
Lue koko juttu

On taas se aika vuodesta kun pukeutuminen alkaa muuttumaan yhtä tylsäksi kuin suolaamaton riisikakku. Farkut ja neuletakki. Farkut ja neuletakki. Nahkahousut ja neuletakki. Se kaikista tylsin ja ilmiselvin vaihtohto on samaan aikaan se kaikista helpoin ja mukavin. Ei tarvitse käyttää mielikuvitusta tai yritystä. Karl Lagerfeld kääntyisi haudassaan, jos olisi kuollut.

Kuitenkin näin sunnuntaina kun olet luultavasti joko krapulassa kotona tai kastunut kylmässä sateessa (vai olenko se vain minä), niin mikään ei tunnu paremmalta kuin ympärille kiedottu pehmeä ja lämmin villatakki. Paitsi ehkä lämmin pizza ja kylmä coca cola. Nimimerkillä kokemusta löytyy.

Villatakki: Acne
T-paita ja farkut: Zara
Kengät: Stella McCartney
Laukku: Chanel
Sormus: Efva Attling

Piilota juttu
Lue koko juttu

Mitä sitten vaikka tämä oli kylmin kesä vuosiin?

Mitä sitten jos et ehtinyt bikinikuntoon?

Mitä sitten jos viikon alkoholiannokset ylittivät satunnaisesti suositukset?

Mitä sitten jos et ajanut säärikarvoja koko heinäkuussa?

Mitä sitten ettet ehtinyt tehdä kaikkea mitä suunnittelit?

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka vuoteen 2018 asti, mutta lopetan ennen kuin nukahdan oman fiksutteluni äärelle.

Kesä on ohi vasta kun päätät niin. Silloin kun keität ensimmäisen kuuman kaakaon ja käperryt virttyneeseen vilttiin. Silloin kun mietit haikeudella valoisia öitä, jotka pitivät ihanasti hereillä aamuun asti. Silloin kun olet jo unohtanut sateet, hyttyset ja sen grilliin kiinni jäätyneen makkaran.

Nauti siitä kuitenkin nyt kun vielä voit. Äläkä jätä siihen, nauti siitä vielä syksylläkin. Ja talvella. Vedä farkkushortsit villaleggareiden päälle ja istu pukin syliin. Grillaa makkaraa lumilyhdyssä. Kyllä joulukuussakin voi nauttia kesästä. Jos vain niin haluaa. Sillä mitä sitten?

Toppi: H&M
Housut: Twinset Simona Barbieri
Laukku: Valentino
Nahkatakki: Dante6 (Dots)

Piilota juttu
Lue koko juttu

Zo Skin Health Liprebuild on suosikkihuulituotteeni. Peptidit stimuloivat kollageenin tuotantoa ja sitä kautta palauttavat huulille niiden luonnollista “muhkeutta”. A- ja E-vitamiinit pitävät huolta, etteivät aurinko ja saasteet pääse tekemään tuhojaan herkälle huulten iholle.

Voide auttaa myös kuiviin ja halkeileviin huuliin, mutta mikä parasta, kun sitä käyttää säännöllisesti ei ole pelkoa moisista. Tuote ei levitettäessä tunnu kovin kosteuttavalta, mutta pitää huulet pitkään pehmeinä ja hyvän tuntuisina. I-h-a-n-a.

Sensain Total Lip Treatment on ikisuosikkini. Silkinpehmeää voidetta levitetään yli huulirajan ja se hoitaa sekä huulia, että huultenympärysihoa. Itse käytän sitä iltaisin hoitamaan huulten ympärysiholle pikkuhiljaa muodostuvia juonteita. Todella riittoisa pakkaus on kestänyt jokailtaisessa käytössä jo noin puoli vuotta.

Urban Decayn hehkua antavat tuotteet ovat pigmentiltään meikkimaailman kärkikastia. Afterglow Highlighter-paletista löytyy neljä eri sävyistä hehkupuuteria. Samettinen (melkein jopa voidemaisen tuntuinen) koostumus takaa sen, että puuteri sulautuu kauniisti iholle. Käytän eri sävyjä kulmaluulle, poskipäille ja silmän sisänurkkaan tuomaan vähän valoa katseeseen. Paletilla saa tehtyä todella hillityn hehkun tai sitten kerrostamalla esimerkiksi iltamenoihin voimakkaamman vaikutuksen.

Saman sarjan Naked Skin Shapesifter -paletista löytyy taas kaikki tarvittava varjostukseen, peittämiseen ja korostamiseen. Toisella puolella palettia ovat voidemaiset värit ja toisella puolella puuterimaiset. Kaikki sävyt ovat kerrostettavissa ja sekoitettavissa keskenään. Esimerkiksi silmien ympärille tarkoitettu vaalea peiteväri toimii loistavasti samasta paletista löytyvän hehkuvoiteen kanssa. Tummilla sävyillä saa tehtyä joko iltamenoihin sopivat varjostukset tai kevyemmän päivämeikin. Paletti myös vähentää huomattavasti oman meikkihyllyn purnukkamäärää.

Tässä kuvassa testattu todella kevyesti oheisia paletteja.

Piilota juttu