Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK
Lue koko juttu

Treenaaminen ei enää ole sellaista pakkopullaa mitä se joskus on ollut. Kehonhuolto on syrjäyttänyt suorittamisen ja rentous kireyden.

Nyt voin jopa mennä kevyelle kävelylenkille tai venytellä vain television edessä. Joskus asia ei ollut näin. Jos treenin jälkeen ei ollut verenmaku suussa, oliko sitä edes tehnyt mitään. Jos seuraavana päivänä rappuset eivät tuottaneet vaikeuksia, niin harjoittelu oli ollut turhaa.

Valitettavasti sellainen treenaaminen jättää kroppaan jälkensä. Toki myös hyvässä, mutta leikatut nilkat ja murtunut selkä eivät koskaan tule olemaan entisensä. Sijoiltaan mennyt leuka ja sydänlihastulehduskin kertovat karua kieltään siitä, että joskus on hyvä antaa itsensä ottaa hieman iisimmin. Jopa kilpaurheilussa.

Olen vasta nyt viime vuosina löytänyt rauhallisempia, ei kilpailullisia lajeja, kuten hot joogan ja venyttelyn. Lajeja, joissa ei voi kilpailla ketään muuta kuin itseään vastaan. Lajeja, joissa pitää keskittyä omaan kroppaansa ja sen toimintaan.

Nyt kun ilmat alkavat parantumaan, niin uskallan jopa lähteä luontoon. Metsässä liikkumisessa tulee käytettyä eri lihaksia kuin tasaisella asfaltilla tai pururadalla. Tasapaino paranee ja happea saa jopa ihan aivoihin asti. Ehkä voi jopa bongata oravan tai joutsenen. Kuinka ihanan zeniä.

Toki näiden rinnalla pysyvät punttisali ja tankotanssi. Ei koira karvoistaan ihan kokonaan pääse ja kauhun tasapaino pitää säilyttää edes jollain tapaa. Eikä se kilpailuvietti minnekään katoa, mutta yritän ohjata sitä nykyään hieman eri suuntaan. Itselleen voi olla armollinen, ja pitää silti kropan lisäksi myös pääkopastaan huolta.

Treenivaatteet: Björn Borg (gifted)
Lenkkarit: New Balance 

Piilota juttu
Lue koko juttu

Ne ovat täällä taas. Nimittäin lämpörullat.

Jossain vaiheessa niistä jo hieman luovuttiin, mutta niin kuin kaikki hyväksi havaitut kauneuskikat, ne tulevat aina jossain vaiheessa uudestaan. Edelleen lämpörullat ovat yksi helpoimmista, hellävaraisimmista ja nopeimmista tavoista kihartaa hiukset.

Lämpörullien (kuvissa Remington PROluxe) jäähtyessä hiuksissa, voi samaan aikaan hoitaa meikin. Klipseillä rullien kiinnittäminen on helppoa ja nopeaa, eikä samettipäällysteinen pinta revi hiuksia. Sormetkin säästyvät, sillä rullista voi ottaa kiinni ilman pelkoa palaneista sormenpäistä. Rullat sopivat periaatteessa kaiken pituisille hiuksille, kunhan pituutta riittää sen verran, että saa kiepsautettua suortuvat edes kerran rullan ympäri.

Toki rullien kanssakin tarvitaan tuotteet, joilla saa pysyvän lopputuloksen.

KMS Add Volume Texture Creme on periaatteessa föönauksen alle, mutta itse käytän sitä myös lämpörullien kanssa. Kevyttä voidetta levitetään pyyhekuiviin hiuksiin ennen muotoilua. Voide on tuuheuttava ja pitää kikkarat joustavina ainakin pari päivää.

Joicon Flip Turn Volumizing Spray -lakka jättää hiukset kevyiksi ja kosketeltaviksi, vaikka se samaan aikaan suojaakin kosteudelta ja kiinnittää hiukset oikeaan asentoon. Lakan eräs hyvä puoli on se, että sitä voi suihkuttaa missä asennossa vain. Voit toki itsekin olla missä asennossa vain, mutta pullosta tulee kevyt suihke myös ylösalaisin.

KMS Hair Stay Firm Finishing Spray on hiukan enemmän pitoa tarvitsevalle hiukselle. Se ei kuitenkaan tee hiuksia tahmeiksi tai kivikoviksi. Lakka toimii loistavasti esimerkiksi ponnarikampauksessa ja pitää babyhiukset hienosti kuosissa. Jos haluan kiharoiden säilyvän pari päivää, niin tällä saa hyvin kiinnitettyä ne aloilleen.

Piilota juttu
Lue koko juttu

Luottamus liittyy itseen, toisiin ihmisiin ja joillain myös johonkin korkeampaan voimaan. Luottamus on tunne. Tunne siitä, että rinnallani seistään ja annetaan olla juuri, sitä mitä olen. Luottamus on varmuutta toisesta ihmisestä. Se on varmuutta siitä, että toinen henkilö pitää puoliasi. Kovissakin paikoissa. Siihen, että hän tietää asioiden oikean laidan ilman että tarvitsee selitellä itseään tai tekemisiään.

Luottamus on tietyllä tapaa kannateltavana olemista. Sillä juuri mikään ei pelota niin paljon kuin se, että joku johon luotat tiputtaa sinut alas. Sitä ottaa aina riskin kun uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Toki jos ei ikinä luota kehenkään, ei kukaan voi luottamusta pettää. Sellainen elämä tosin olisi kovin raskasta.

Luottamuksen arvoinen jo sanontana kertoo, että ihminen johon voi luottaa on arvokas. Itse luotan erittäin harvoihin ihmisiin. Monestakin syystä, joita en ala tässä sen kummemmin erittelemään. Joten nämä harvat henkilöt, joihin luotan, ovat itselleni mittaamattoman arvokkaita.

Olen seurannut läheltä mitä tapahtuu kun luottamus rikotaan ja kokenut sen toki itsekin. Omalla kohdalla voin ainakin jakaa sitä seuraavan tunnereaktion kolmeen eri vaiheeseen. Aluksi mielen valtaa epäusko, eihän tuo ihminen olekaan sellainen mitä kuvittelin. Seuraavaksi tulee kostonhimo ja raivo (tämä vaihe olisi hyvä pystyä jättämään väliin, mutta itse en ole vielä tarpeeksi aikuinen pystyäkseni niin tekemään). Viimeisenä tunteena tulee pettymys, ja ehkä jopa välinpitämättömyys. Tuollaisen skaalan jälkeen on aika vaikeaa lähteä rakentamaan hommaa uudelleen. Fool me once shame on you, fool me twice shame on me…

Jos löydät ihmisen, johon voit ehdoitta luottaa. Edes yhden. Ole onnellinen, sillä se on paljon enemmän kuin sata tyhjää puhuvaa, nenän edessä ystävää näyttelevää ihmistä.

Kiitos siis niille arvokkaille ystäville, jotka kannattelevat eivätkä vahingossakaan tiputa. Vaikka joku yrittäisikin horjuttaa.

Kukkahousut ja -paita: Oui (Dots)
Kengät: And Other Stories
Neule: Malene Birger

Piilota juttu
Lue koko juttu

Mielenkiintoista kuinka tapojemme orjia olemme. Kiinnitin asiaan huomiota joogatunnilla, jossa käyn säännöllisesti. Asettelen mattoni aina samaan kohtaan salia. Siis tarkalleen samaan kohtaan. Alaspäin katsovaa koiraa tehdessäni näen samat tutut puun syyt lattiassa ja se luo elämääni tietynlaista (luultavasti psykologit sanoisivat vääristynyttä) turvallisuudentunnetta. Eräänä aamuna joku oli asetellut mattonsa minun paikalleni. Minun!? Palettini sekosi totaalisesti. Tasapainoni – sekä henkinen, että fyysinen – oli tipotiessään.

Ja vaikka kuinka naureskelette, niin tämä ei ole vain tämän hullun akan jorinoita. Ryhmäliikuntaohjaajan kanssa jutellessa kävi selväksi, että jos vakikasvot eivät pääse zumbaamaan samaan neliöönsä jossa aina keikuttavat, koko tunti on pilalla ja naama norsun alapäällä.

Aloin miettimään asiaa tarkemmin ja huomasin olevani murmeli. Se, jonka päivät toistavat samaa kaavaa.

Aamulla syön saman aamupuuron ja luen saman Hesarin. Meikkaan samalla tyylillä kuin aina ennenkin. Vietän vartin vaatekaapin edessä tyhjin katsein kuten aina, ja vedän päälleni samat lempivaatteet.

Istun samaan autoon, jossa on päällä sama radiokanava, jossa samat juontajat kertovat samoja juttujaan. Töissä kuulen samat vitsit, menen istumaan siihen samaan tuoliin neukkarissa ja käyn lounaalla samoissa ravintoloissa. Lounaalla valitamme yhdessä samoista asioista, joille kukaan ei kuitenkaan tee mitään. Niinkuin ei edelliselläkään viikolla. Kotona juon samaa viiniä (jos on maanantai, keskiviikko tai viikonloppu), katson samoja ohjelmia ja nukahdan lopulta samalle kyljelle.

Toki asiassa on jotain positiivistakin (huh). Jopa 95 prosenttia tekemistämme asioista ovat tottumusten aikaansaannosta ja ilman rutiineja joutuisimme käyttämään valtavasti energiaa kaikkeen mitä teemme. Rutiinien muodostaminen on siis tietyssä mittakaavassa fiksua (taputan itseäni selkään). Se nimittäin vapauttaa resursseja sille kaikista kiinnostavimmalle tekemiselle.  Sille mikä poikkeaa rutiineista ja antaa energiaa. Tutkimusten mukaan esimerkiksi luovat ihmiset hyödyntävät erityisen paljon rutiineja.

Koko elämää ei kannata elää murmelina, muttei perhosenakaan. Kaikessa on kyse tasapainosta. Etsin vielä omaani, mutta kuljen sitä kohti pienin askelin. Ehkä jo ensi kerralla siirrän joogamattoni viereiselle paikalle.

Mekko: Andiata
Leggarit: Katri Niskanen
Lenkkarit: Superga x R/H
Aurinkolasit: Dita
Laukku: Valentino
Kello/rannekoru: Daniel Wellington/Hermes

Piilota juttu