Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK
Lue koko juttu

Meikkivoiteen valitseminen on aina niin kovin vaikeaa. Kämmenselän sävy on yleensä eri kuin kasvojen, joten oikeaa sävyä ja laatua pitäisi aina päästä kokeilemaan suoraan kasvoille. Valinnanvaraakin on aina ihan liikaa. Enemmän kuin Ikellä puhelinnumeroita.

Nämä kolme meikkivoidetta ovat kaikki hieman eri tyylisiä, mutta kaikki oman kategoriansa parhaiden joukossa. Kannattaa ottaa harkintalistalle.

Diorin Capture Totale – Dreamskin on helppoudessaan täydellinen kumppani ja kiireisten aamujen pelastaja. Purkissa oleva voidemainen meikki kulkee mukana menossa ja sitä on helppo korjailla päivän mittaan.Peittävyyttä voi säädellä kerrosten määrää lisäämällä. Meikkivoide on hoitava, se vähentää punaisuutta ja tummia läiskiä, sekä jättää ihon raikkaan kosteutetuksi.

Chanelin Vitalumiere Aqua on pienestä iästään huolimatta jo klassikko. Monien meikkaajien pakista löytyvä meikkivoide peittää juuri tarpeeksi, mutta on kuitenkin sopivan kevyt. Se pysyy koko päivän, mutta lähtee ihan normaalilla meikinpoistoaineella. Hyaluronihappo huolehtii ihon kosteustasapainosta, eikä se rullaudu tai keräänny juonteisiin. Pitkäaikainen suosikki.

Armanin uutuusmeikki Power Fabric on peittävä, mutta silti joustava. Se jättää matan ja vähän kuin blurratun lopputuloksen. Power Fabric peittää tehokkaasti mahdollisia ihon virheitä, kuten näppylöitä. Ei ehkä toimi ihan kaikista kuivaihoisimmilla, mutta seka- ja rasvaisella iholla kuin unelma.

Ja niin kuin asiaan kuuluu, kaikissa meikkivoiteissa on aurinkosuoja.

Armanin höyhenenkevyillä Fluid Sheer -voiteilla voi leikkiä maalaria. Itse käytän pronssin sävyistä (nro:10) kasvojen varjostamiseen, eli otsalle ja poskiluun alle. Olen korvannut tällä tuotteella aurinkopuuterin, enkä enää palaa takaisin. Fluid Sheeriä voi sekoittaa myös meikkivoiteen joukkoon, jos haluaa siihen hieman hehkua ja kesän sävyä. Pinkkiä (nro:8) taas käytän poskipunan tapaan poskipäille. Lopputulos on jotenkin freesimpi kuin perinteisellä poskipunalla.

Kaulahuivi: Balmuir Helsinki

Piilota juttu
Lue koko juttu

Kohteliaisuuksien vastaanottaminen on joskus luvattoman vaikeaa. Jos joku kehuu ulkomuotoasi tai älyäsi, tai ehkä jopa molempia, on ihan ok vastata vain kiitos. Ei tarvitse selittää, että “no tämä nyt on jo ihan vanha rääsy” tai “tämän neljännen asteen yhtälön ratkaisu oli oikeastaan ihan tsägää”. 

Kohteliaisuuden vastaanottamatta jättäminen kun vähättelee sen antajaa. Ja toki sen kohdettakin. Eikä aina edes tarvitse heittää kierrepalloa takaisin. Kohteliaisuuden voi vastaanottaa ja pitää sen ihan vain itsellään.

Kohteliaisuuksia myös annetaan liian vähän. Ehkä naiset ovat hieman kitsaampia niiden levittämisessä, vaikka se ei taida olla itseltä pois jos ihailee jotain toista. Toki edistyneemmät voivat viedä niitä pidemmällekin, kuin perinteisen asun tai hiusten kehumiseen. Vaikkapa asenteeseen. “Jumalauta mimmillä on munaa”, on varmasti pidempivaikutteisempi ja tehokkaampi kuin yksikään “onpas kiva T-paita”. 

Olemme toki melko monitulkintainen sukupuoli. Emmehän muuten voisi kutsua itseämme naisiksi. Vääränlaisiakin kohteliaisuuksia voi antaa. Ainakin itse olen niitä saanut. En viitsi alkaa niitä tässä nyt sen enempää retostelemaan, mutta esimerkiksi fudisaikoina eräältä mieheltä saatu kommentti “mä oon aina tykännyt leveäreisisistä naisista” ei siinä parikymppisen minäkuvaongelmaisessa tilanteessa ollut ihan se paras mahdollinen. Enkä halua tässä pelotella ketään. Kannattaa kuitenkin aina yrittää ja aloittaa vaikka jostain helposta.

Kohteliaisuus on vähän kuin hyvä. Se lähtee kiertämään. Joten kokeile josko saisit tällä viikolla annettua pari kohteliaisuutta tutuille. Ja jos ihan lähtee lapasesta, niin jopa niille tuntemattomillekin. Siinä vasta seikkailua kerrakseen.

Oletpa muuten juuri sinä jollain kieroutuneella tavalla poikkeuksellisen terävä yksilö, kun luet tätä blogia.

Mekko: TwinSet Simona Barbieri
T-paita: Alexander Wang
Nahkatakki: Dante 6 (Dots Helsinki ja Turku)
Aurinkolasit: Dita
Lenkkarit: Adidas Superstar

Piilota juttu
Lue koko juttu

Viikonloput on kuulemma tehty nautittavaksi. Kun Facebook huutaa joka toisen kaverin olevan kuplivan äärellä, tuntuu niin kovin vanhalta jäädä kotiin. Se on jollain tapaa muka luovuttamista, että valitsee C Moren ja Netflixin mieluummin kuin hulvattoman illan meluisassa baarissa. Varsinkaan perjantait eivät vain toimi, yritetty kyllä on. Duuniviikon jälkeen sänky huutaa paljon kovempaa kuin se kovaääninen baari.

Lauantai on asia erikseen. Enemmän unta + rauhallinen aamu tarkoittaa hauskempia juttuja ja täydempiä laseja. Enkä nyt tarkoita baarin pöydällä tanssimista neljän aikaan, vaikka kuinka haluaisinkin antaa sen kuvan. Sillä jopa lauantaisin etkot voittavat jatkot kymmenen nolla. Ulos lähtemisessä ja laittautumisessa on vain jotain huumaannuttavaa. Kun ilta on edessä, eikä kukaan ole vielä kysynyt “käytsä usein täällä” ja odottanut vastausta olemattomalta rintavarustukselta.

Tänään laitan kuitenkin korkokengät jalkaan ja lähden ulos. Enkä suinkaan lenkille. Tarkoituksena on mennä hyvien ystävien kanssa kuuntelemaan stand uppia ja nauttimaan ihanasta ruoasta. Ainakin tällä kertaa se on paljon parempi vaihtoehto, kuin viettää ilta peiton alla hyvien ystävieni Ben & Jerryn kanssa.

Mekko: Katri Niskanen (myynnissä kesäkuussa)
Sormus: Efva Attling

MUAH: Katja Arolinna

Piilota juttu
Lue koko juttu

Unelmointi ei ole trendikästä. Nykyään kun kaikki puhuvat mindfulnessista tai tietoisesta läsnäolosta, unelmointi on jäänyt jollain tapaa jalkoihin. Se kun ei ole kovin tavoitteellista tai tuottavaa. Unelmointi on pakenemista oman pään sisäiseen, täydelliseen maailmaan. Mitä ikinä se kenelle sitten tarkoittaakaan. Siellä kaikki on mahdollista.

Unelmointi ei ole turhaa. Se voi auttaa selvittämään mitä oikeasti haluaa, sillä unelmointi liittyy tulevaisuuteen. Mitä haluan joskus saavuttaa, millainen nainen minusta tulee. Se myös vapauttaa, kun järjen ääni ei ole rajoittamassa tai muokkaamassa vastausta.

Kun työpaikkahaastattelussa kysytään missä näet itsesi viiden vuoden päästä, ei vastaus ikinä ole täysin rehellinen. Jos siinä tilanteessa kertoisi mistä oikeasti unelmoi ja missä haluaa silloin olla, niin vastaus voisikin olla mielenkiintoinen. Jos sillä vastauksella sitten vielä saisi työpaikan, voisi olla varma, että on oikeassa paikassa.

Itselläni mieli vaeltaa unelmien höttöiseen maailmaan monesti treenatessa tai kävelylenkillä. Tällöin yksitoikkoisesta tekemisestä tulee paljon hauskempaa ja se taas kannustaa uudestaan lenkille. Positiivinen oravanpyörä.

Nautinto nyt ja kova työ myöhemmin. Unohda suorittaminen. Joskus on lupa vain unelmoida ja siirtää itse tekeminen hieman myöhempään. Kunhan muistaa sitten joskus nostaa sen unelman pöydälle.

Jakku: Katri Niskanen
Neule: Soft Goat
Leggarit: H&M Studio S/S 2017
Kengät: Isabel Marant
Laukku: Chanel

Piilota juttu