Keskiviikkoaamu 11.3. valkeni Pariisin muotiviikolla aurinkoisen kylmänä. Siksi yleisö silmäili vetoisassa näytöshallissa kadehtien paksuun villaan puettuja malleja.
Näytöskutsu oli maatuskanukkekortti ja mallisto sen mukainen.

Kansankäsitöitä muistuttavat, leveähelmaiset neulehameet viistivät lankuista rakennettua näytöslavaa. Tukevat myssyt, turkissomisteet ja miesten harmaista armeijamantteleista naisellisiksi muokatut versiot muodostivat kokoelman rungon. Vyötärö oli terävöitetty tuhdilla nahkavyöllä. Päävärejä olivat mustan ja harmaan ohella murrettu vihreä, ruoste ja viininpuna.

Kuka muistaa neuvostonaisen ruusuhuivit? Syksyllä niitä saa Kenzolta luksusversioina. Samasta kuosista on toteutettu myös silkkileninkejä, -housuja ja -jakkuja.

Sanotaan, että Kenzo kohottaa joka sesonkina yhden kukan huomion keskipisteesi. Nyt se on punainen ruusu. Tai oikeastaan miljoona ruusua, neukkuiskelmätähti Alla Pugatsovaa lainaten.

Kokoelman meikki oli hillityn huoliteltu. Hiukset oli sitaistu väljälle ballerinanutturalle. Ainoa vahvemmin huomion kiinnittävä asia olivat nukkemaiset punaposket.

Kun pihlajanmarjakirjailluilla komeileva palmikkoneulemekko lipui ohi, olo oli ihan kotoisa. Varsinkin, kun taustalla soi balalaikan ohella meille suomalaisille tutuksi tullut puna-armeijan kuoro. Näytöksen päättyessä pääsuunnittelija Antonio Marras sai melko hillityt suosionosoitukset. Ehkä kaikki paikalla olevat eivät muistaneet yhtä hyvin punaiselle torille helikopterilla laskeutuvaa nukkumattia niin kuin me naapurissa.