Viime vuonna helle helli pienen merenneidon kaupunkia muotiviikon aikaan. Ehkä siksi moni muotitalo oli optimistisesti rakentanut näytöslavansa paljaan taivaan alle.

Illansuussa alkava Munthe plus Simonsenin näytös pidettiin muotitalon lippulaivaliikkeen ohitse kulkevalla kadulla kaupungin keskustassa. Näytöslavan korvasi ruohomatto, jonka molemmille puolille istuimet oli aseteltu. Sisääntulon kohdalla oli teltta, jossa tarjoiltiin tuoremehun ja Camparin sekoitusta sekä somilla sokerikukilla koristeltuja suklaamuffineja. Kuulostaa siis täydellisen kesäiseltä.

Kävi kuitenkin toisin. Jo aiemmin alkanut tihku yltyi rankkasateeksi. Näytösvieraat yritettiin pelastaa väliaikaisen oloisiin telttoihin, joiden katto alkoi uhkaavasti painua vesimassan kerääntyessä sen poimuihin. Musta jätesäkkirulla kiersi kädestä toiseen, kun vieraat yrittivät suojata Chanel-laukkujaan ja silkkitoppejaan vesivaurioilta.

Entä itse näytös? Jos ei oteta lukuun jokusta nurin niskoin ruohomatolla kompastunutta mallia, kokonaisuus oli onnistunut.

Pääsuunnittelija Naja Munthe oli tällä kertaa luonut villin lännen maailman, jossa kohtasivat kuluneen oloiset nahkapinnat, ruutumekot ja perinteiset kirjailut. Joistakin viittauksista tuli mieleen uudisraivaajaromantiikka, toisista taas pikku Pocahontas.





Munthe plus Simonsenille ominaiseen tapaan kaikki oli kuitenkin päällystetty naisellisella sokerikuorrutuksella. Ruutuleninki oli saanut pintaansa paljetit, nahkaliivi taas paljasti selän viettelevästi. Lopputuloksena oli luksuslänkkärityyli.