Kenzon pääsuunnittelija Antonio Marras vaikuttaa innokkaalta matkailijalta siinä, mitä mallistoihin tulee. Viime sesongilla Kenzon kokoelma seikkaili Afrikan savannilla, kun taas sitä edeltävä mallisto tanssi ripaskaa Venäjällä.

Maanantaina 8. helmikuuta Tuileries’n puistoon pystytettyyn telttaan oli kaivettu näytöstä varten esiin myös aikakone ja reissattu 1960-luvun lopun Kaliforniaan.



Kenzolla kun oltiin, rakkautta kukkasiin ei hävetty. Murretun pehmeät ruusut kukkivat kaikkialla: pitkissä leningeissä, turkiskantatuissa liiveissä ja läpinäkyvissä ilta-asuissa.

Kukkien rinnalla eli maskuliinisuus. Miesten huopahatut, väljälinjaiset pikkutakit ja ukkohousut ryydittivät pitkiä helmoja.

Hippitunnelmaa maustoi häivähdys etnisyyttä. Värikivillä kirjaillut turkisliivien selät olivat kuin malliesimerkkejä navajo-intiaanien käsitöistä. Vaikka Kenzon imago liitetään yleensä itään, tämän malliston omaleimaisuus tuli lännestä.



Mallisto eli ikuista San Franciscoa ja rakkauden kesää siitäkin huolimatta, että nämä vaatteet on suunniteltu syksyyn. Oikeastaan se on aika tyypillinen piirre ensi sesonkia ajatellen. Kesän hempeät värit, nostalgiset kukat ja romanttiset linjat kuuluvat nyt syksyyn. Vuodenajat lavenevat ja kesävaatetukseksi mielletyt asut siirretään villakerrosten avulla viileään sesonkiin.