Jean Paul Gaultierin syksy–talvi 2010 -näytöskutsu päätyi käsiini ystävällisen ruotsalaiskollegan ansiosta. Heillä sattui olemaan yksi ylimääräinen kutsu, joten keskeytin palaverini ja suunnistin kohti Gaultierin pääkonttoria toiselle puolelle Pariisia.

Näytösalueen ulkopuolella odotti mellakka. Turkistenvastustajat tukkivat ajoväylän ja kadut. Kaikki halusivat todistaa Gaultierin näytöksen, joten medianäkyvyys mielenosoittajille oli taattu.

Näytöskutsu muistutti Ranskan karttaa, johon kuului yllättäen useita eri osavaltioita nimeltään Kiina, Venäjä ja Marokko. Tiedossa oli siis luultavasti matka maailman ympäri. Näin tapahtuikin – vieläpä 1940-luvun hengessä.



Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Gaultier poimi vaikutteita eri maiden pukeutumisesta. Aina lopputulos ei kuitenkaan ole ollut yhtä vahva kuin nyt. Asukokonaisuuksissa yhdistyivät perulaiset hatut, marokkolaiset kaulakorut ja kiinalaiset saappaat. Parhaiten tyylilajia kuvaa ehkä hallittu kaaos. Näytöksessä nähtiin myös klassikkotuotteita, tosin ne oli tehty urheilumateriaaleista.



Etnisten vaikutteiden yhdistäminen vaatemallistossa kuvaa osuvasti maailman väestötilannetta. Kansalaisuudet sekoittuvat ja etäisyys eri väestöryhmien välillä vähenee.

Provokaatio onnistui ja näytös oli menestys. Harmi vain, etten päässyt todistamaan tätä kaikkea. Mielenosoittajat hämmensivät nimittäin tilannetta niin onnistuneesti, että suuri osa seisomapaikoille kutsutuista unohtui ulos. Tämä on joskus pelin henki näytösviikoilla. Vasta kun olet sisällä, voit huokaista.