Laskujeni mukaan Karl Lagerfeld suunnittelee vuodessa 12 kokoelmaa. Chanelin ja Fendin lisäksi Lagerfeldin käsialaan on mahdollista tutustua hänen omaa nimeään kantavassa mallistossa. Karl Lagerfeldin näytös on kuitenkin lähinnä sosiaalinen tapahtuma, johon kuuluu osallistua ja kunnioittaa muodin valtiasta. Sisällöllisesti näytös on harvoin elämys.

Sunnuntaiaamuna 7. maaliskuuta kello kymmenen kutsuvieraat värjöttelevät Jardin des Tuileriessä odottamassa messun, toisin sanoen näytöksen alkua. Myrskytuuli huojuttaa näytösteltan kattoa, mutta tungen itseni luottavaisena Ruotsin Ellen muotitoimittajan Jenny Fredrikssonin kanssa jälleen satojen muiden joukossa kohti katsomoa.



Valot sammuvat ja pimeys paljastaa näyteikkunamaisen rakennelman lavan alussa. Vinyyliltä näyttävään kiiltonahkaan pukeutuneet mallit astuvat yksitellen lavalle. Olen hämmentynyt. Materiaalivalinta yllättää, muttei positiivisessa mielessä. Ensimmäinen asukokonaisuus koostuu vinyyliltä näyttävien kiiltonahkaleggingsien lisäksi samasta materiaalista tehdystä polvimittaisesta hameesta ja trikootopista. Niitä seuraa mustia ja luumunvärisiä vinyylisomisteisia villamekkoja ja -takkeja.




Pvc-henkinen teema toistui läpi Lagerfeldin syksy-talvi 2010 -malliston. Muovivaatteita esiteltiin myös suklaanruskeina versioina. Lagerfeldille tyypilliset armeijahenkiset viittaukset näkyivät tyköistuvina sotilastakkeina. Kiiltonahkaiset hiuspannat, huolitellut kampaukset ja punaiset huulet olivat viimeisen päälle, mutta valitettavasti mielikuva oli vanhanaikainen. Edes taustalla soiva muodikas indie-musiikki ei pelastanut tilannetta. Tuntuu kummalliselta, että Karl Lagerfeld onnistuu uudistamaan Chanel-kokoelman sesongista toiseen perinteitä kunnioittavassa hengessä, mutta hänen oma mallistonsa junnaa paikallaan.

On toki arvostettavaa luoda tuotemerkille vankka dna ja uskoa sen kantavaan voimaan. Minä en yksinkertaisesti vain taida kuulua kohderyhmään.