Muoti ei ole aina helposti lähestyttävää. Sitä se ei varsinkaan ollut Milanon muotiviikolla perjantaina 26.2., kun koko kaupungin liikenne oli tukossa. Urhoollinen taksinkuljettajani yritti kieltomerkkejä uhmaten viedä minut Emporio Armanin näytöksen ovelle, mutta lopulta päädyin juoksemaan viimeisen kilometrin hikikarpalot selässä valuen.

Näytökseen viime tingassa rynnittyäni en ehtinyt edes etsiä omaa paikkaani. Turvamies tuuppasi minut lähimmälle vapaalle istuimelle ja näytös alkoi.



Muistatteko 1980-luvun televisiosarjan Konnankoukkuja kahdelle, jossa Cybill Shepherdin roolihahmon power dressing -tyyliä oli pyritty pehmentämään laskeutuvilla materiaaleilla ja hennoilla väreillä? Tämän näytöksen juju oli sama. Tosin Cybillin kasarivaatteet näyttäisivät todennäköisesti nyt kamalilta, kun taas täällä kaikki näytti erittäin hyvältä.



Malliston ykkösmateriaalit olivat silkki, turkismaiseksi käsitelty sametti ja ohut villa, keskeiset värit puolestaan puuteribeige, poltettu oranssi ja kyyhkynharmaa.

Toispuolisesti laskostetut hameet, olkatoppauksilla korostetut lyhyet jakut ja leveähelmaiset korsettimekot muodostivat malliston selkärangan. Toki nähtiin myös housupukuja, kuten aina, kun Giorgio Armani on puikoissa. Housut olivat pelkistetyn kapealahkeisia, jakut pääosin lyhyitä ja laatikkomaisia.

Asusteista huomion varastivat mustasta pleksi-muovista valmistetut jättimäiset kaula- ja korvakorut. Kenkien keskeinen juttu oli nilkkaremmit.

Näytöksen päättyessä Giorgio Armani saapui lavan päähän kiittämään aplodeista sinisessä smokkitakissaan. Vaikka mallien meikeissä kalpeus vaikutti olevan valttia, maestron oma iho on esimerkki rusketuksesta, joka ei kalpene edes syyssesongilla.