Tiistai 2. helmikuuta käynnistyi Tukholman Fashion Week by Berns -tapahtumassa Hopen mallistoesittelyllä. Se järjestettiin ylevästi Kungliga Dramatiska Teaternin kullatun katon alla. Lämpiöön oli katettu rouhea aamiainen, joka uhkui pohjoismaisuutta: savusiikaa, suolattua lampaanlihaa ja ruisleipää. Ei siis kermaleivoksia ja Earl Grey -teetä, kuten miljöö voisi viestittää.

Kun Hopen omistava suunnittelijakaksikko Ann Ringstrand ja Stefan Söderberg astelivat mikrofonien taakse aloittamaan esityksensä, selvisi, että kaikelle on syynsä. Ensi syksyn malliston suunnittelemista on innoittanut Ingmar Bergmanin elokuva Seitsemäs sinetti (1957). Ohjaaja teki merkittävän elämäntyönsä pitkälti Dramatenissa, minkä vuoksi paikka oli valittu myös syysmalliston esittelylle. Inspiraationa toiminut elokuva puolestaan oli kuvattu Gotlannin Fårössä, josta kaikki aamiaisen raaka-aineet olivat kotoisin.

Jokaisen paikalle astelevan mallin kantama vaate esiteltiin Seitsemännen sinetin elokuvamusiikin soidessa taustalla. Sekä naisten- että miestenmallistoissa riitti huppuja: takeissa, neuleissa ja jopa villahuiveissa. Idea oli napattu suoraan Bergmanin elokuvasta.

Toinen valkokankaalta kumpuava teema oli šakkiruudutus muun muassa neuleissa. SSuunnittelijat kertoivat saaneensa idean elokuvan dramaattisesta kohtauksesta, jossa ritari ja kuolema pelaavat šakkia.

Malliston väriskaala oli luonnollinen: kermanvaaleaa, grafiitinharmaata ja mustaa. Paksu villa ja takinkaulusten lampaantalja lisäsivät saaristolaistunnelmaa. Esittelyssä vilahti myös muun muassa tyllihame aiemmasta, laulaja Nina Perssonin kanssa yhteistyössä suunnitellusta minikokoelmasta. Naismallien mustien patalakkien idea oli ammennettu näyttämöllä peruukkien alla käytettävistä lakeista. Taas palattiin siis teatterin perinteeseen.

Loppujen lopuksi Hopen syysmallisto koostui kätevistä, helposti muunneltavista käyttövaatteista. Oli ihailtavaa, miten huima tarina niiden ympärille oli kiedottu.