Maanantai-ilta 1. helmikuuta huipentui Tukholman muotiviikolla Filippa K:n näytökseen. Olin ikionnellinen, että löysin perille. Taksinkuljettaja ehti nimittäin ajeluttaa minua harhapoluilla pitkin lumista Skeppsholmenia, kunnes suuntasi vihdoin oikeaan osoitteeseen Suurelle Tullikamarille lähelle Viking Linen terminaalia.

Näytöstä säesti Hajenin flyygelinsoitto. Klassisuudessaan se sopi iltaan, sillä näytös ei pyrkinyt hätkähdyttämään. Punaisena lankana oli klassisuus ja käytettävyys – sekä naisten mallistossa myös punainen väri. Poimutetut, joustavasta neuloksesta valmistetut cocktailmekot hehkuivat kirsikkaisina samoin kuin pooloneuleet ja pienet rannelaukutkin. Muita näkyvimpiä sävyjä olivat hiilenmusta ja harmaa.


Asusteisiin oli kiinnitetty huomiota. Mustat huopahatut, isot, 1960-luvun beauty box -tyyliset laukut ja litteät kirjekuorimalliset iltalaukut varastivat huomion. Sanotaan, että taloudellisen laskusuhdanteen aikana muotitalot kiinnittävät asusteisiin erityishuomiota, sillä ne vetävät ostajia sisään myös silloin. Filippa K:n näytöksen kohdalla näkemys sai tuulta siipiensä alle.


Pääni täyttivät mielikuvat niin 1950-luvun Grace Kelly -tyylistä kuin 1980-luvun Versace-mallistojen aistillisuudesta ja viimeaikaisten Diorin kokoelmien häpeilemättömästä naisellisuudesta. Viimeistä mielikuvaa tukivat myös naismallien gildamaiset, isoilla rullilla tehdyt kiharakampaukset ja täyteläisen punaisina hehkuvat huulet.


Naisten kokoelma oli hengeltään urbaani. Miesten asut taas toivat pikemminkin mieleen maaseudun. Villakankaiset, violetit ruututakit, paksusta villasta valmistetut housut ja lukuisat neuleet palauttivat suoraan Mennyt maailma -televisiosarjan englantilaismaisemiin. Villimmät ruudut vaikuttivat tosin välillä liki rockabilly-mausteilta.


Näytöksen oli stailannut Robert Rydberg, jonka Ruotsin Elle palkitsi viime perjantaina 29.1. vuoden parhaana stailaajana. Hän kaappasi kunnian myös viime vuonna. Elle Galan -juhlassa mestaristailaajan taidonnäyte oli sangen mielikuvituksellinen näytös. Lavalla nähtiin niin kristalleista rakennettuja metsäkauriinsarvia kuin liehuvaa, ihonväristä silkkiäkin. Oli hieno huomata, miten vahvasti Rydberg kykenee muuttamaan kädenjälkeään asiakkaan toiveiden mukaan.

Näytöksen päätteeksi pääsuunnittelija Filippa Knutsson tuli kumartamaan ja kiittämään yleisöä. Hän itse edustaa hoikkuutensa ja viljanvaaleutensa vuoksi ruotsalaista naiskauneutta parhaimmillaan. Silti hänen mallistonsa sopii kenelle hyvänsä. Se on selkeiden linjojen etu.