Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

 

Zara Dress

Lindex Tights

Hair Clips from USA

Zara Boots

Sunnuntai on ehdottomasti viikon lempipäiväni. Sunnuntaisin saamme nauttia pitkistä aamuista ja vain nauttia rennosta päivästä kun ei ole (yleensä) kiire minnekään. Me jokainen kun tarvitsemme ainakin sen yhden päivän viikossa kun meillä on lupa olla tekemättä mitään.

Sunnuntaisin meillä on myös tapana käydä vanhempieni luona syömässä. On ihanaa kun saa nähdä perhettä, vaihtaa viikon kuulumisia ja rauhassa nauttia yhteisestä olosta. Kuitenkin kun me kaikki olemme töidemme ja perhe-elämän kanssa niin kiireisiä arkena, on mahtavaa, että voimme sunnuntaisin kokoontua yhteen ja nauttia toistemme seurasta.

Ajattelin jakaa teille näin sunnuntai-illan piristeeksi oman asuni sijaan tyttäreni päivän asun. Tällä outfitilla hän lähti tänään sunnuntaipäivälliselle. Yritin napata kuvan kun hänellä oli päällään vielä asuun täydellisesti sopivat harmaa takki, mutta neiti oli taas jälleen kerran liian nopea ja viskasi takin pois ennen kuin sain kaivettua kamerani laukustani. Noh, sainpas kuin sainkin pikku-neidin istutettua penkiin pariksi sekunniksi, että sain räpsästyä muutaman kuvan hänen suloisesta asustaan. Vielä on minulla hiukan treenattavaa kameranäppäryydessä ja varsinkin nopeudessa… 😉

Ihanaa ja rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille! xxx

 

 

Monet lukijani ovat kovasti toivoneet, että kertoisin teille miten pieni poikamme syntyi tähän maailmaan. Ajattelin siis raottaa hieman omaa synnytyskertomustani.

Kuten olenkin teille jo aikaisemmin kertonut oli toinen synnytykseni aivan erilainen kuin ensimmäinen. Ensimmäinen synnytykseni meni kuin oppikirjasta ja tyttäremme syntyi helposti ja nopeasti. Ihmeellistä, mutta minulla oli koko toisen raskauteni ajan sellainen tunne, että tämä toinen kerta ei voi mennä täysin samalla tavalla. Eikä se mennytkään. Poikamme synnytys jouduttiin käynnistämään.

Vajaa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaani alkoi minusta tuntua, että minulta tihkuu lapsivettä. Menimme tarkistuttamaan asian sairaalaan ja siellä kätilöt vahvistivat tuntemukseni todeksi. Minulla oli jostain syystä tullut pieni reikä kalvoihin, joka sai aikaan lapsiveden tihkumisen. Sikiö kelluu koko kehityksenä ajan sikiökalvojen ympäröimässä lapsivedessä, joka suojaa lasta iskuilta ja esimeriksi erilaisilta bakteereilta. Kalvoihin tullut reikä altistaisi lapsen siis erilaisille tulehduksille ja tästä syystä synnytykseni piti käynnistää.

Siispä ajatuksissa ollut pikavisiitti synnytyssairaalaan johtikin loppujen lopuksi poikamme syntymään. Olin valtavassa shokissa kun sain kuulla, että joutuisin jäämään sairaalaan ja että synnytykseni käynnistettäisiin jo samana iltana. Jo pelkästään se, että kaikki tuli niin yllättäen sai itseni pieneen paniikkiin. En ollut koskaan ajatellut käynnistetyn synnytyksen mahdollisuudesta. En ollut lukenut mitään aiheesta, joten olin käytännössä aivan tietämätön koko asiasta. Olin ainoastaan kuullut muutamia hurjia tarinoita käynnistetyistä synnytyksistä ja niistä päällimmäisenä mieleen oli jäänyt niiden rajuus. Kovemmat kivut, kovemmat supistukset, rajumpi kokemus kokonaisuudessaan. Kuitenkaan kun synnytystä ei voi loppuun asti suunnitella tai ennustaa, ainoa vaihtoehtoni oli vain kerätä kaikki rohkeuteni ja voimani ja just go with the flow. Onneksi minun ei tarvinnut kokea tätä kaikkea yksin vaan mieheni oli kanssani sairaalassa koko ajan <3

Todellisuudessa käynnistetty synnytys oli (ainakin minulle) paljon rajumpi ja kivuliaampi kokemus kuin luonnollisesti käynnistynyt synnytys, jonka koin esikoisemme kanssa. Supistukset sattuivat järjettömän paljon ja niitä tuli minuutin väliajoin. Juuri kun edellinen supistus oli ohi, välissä oli vain 30 sekuntia ja taas mentiin. Todella kivuliasta ja todella uuvuttavaa. Esikoisen synnytyksessä epiduraalin saanti oli suuri pelastukseni, se fiilis kun sai hetken hengähtää ja kerätä voimia. Nyt kuitenkin toisella kerralla epiduraalikaan ei auttanut kipuihini. Muistan kuinka odotin sitä hetkeä, että epiduraali alkaisi vaikuttamaan, mutta sitä ei koskaan tullut. Olin kuitenkin onnekas siinä mielessä, että kroppani ylipäätään reagoi käynnistykseen välittömästi. Olen nimittäin kuullut jälkeenpäin, että monilla naisilla käynnistysyrityksistä huolimatta lapsi ei ole lähtenyt syntymään ja koko prosessi on voinut kestää useitakin päiviä.

Sairaala sattui olemaan ihan täynnä juuri sinä päivänä kun menimme sinne, joten jouduin olemaan päivystyksessä lähes tuon koko sairaalassa olon ajan. Vasta reilu tunti ennen poikamme syntymää pääsin synnytysosastolle ja sen jälkeen varsinaiseen synnytyssaliin. Synnytyssaliin päästyämme poikamme syntyikin sitten alle tunnissa. Hän oli 3,3kg ja 50cm puhdasta kultaa <3

Toinen synnytykseni oli siis erilainen kokemus kuin ensimmäinen. En halua kuitenkaan vertailla näitä kokemuksia keskenään tai sanoa kumpi olisi parempi. Enkä voisikaan, sillä ne olivat niin erilaisia. Molemmat olivat omalla tavallaan juuri täydellisiä ja ennen kaikkea niin uskomattoman tärkeitä hetkiä elämässäni. Kliseistä mutta totta: kaikki se järkyttävä kipu ja tuska on kuitenkin niin pientä verrattuna siihen maailman parhaimpaan palkintoon minkä synnytyksestä saa <3

Photos: Niki Strbian

 

 

Photos: Niki Strbian

H&M Knit

Zara Suede Skirt

Gucci Bag

Jimmy Choo Boots

Tuo ihana viininpunainen. Niin täydellinen syysväri. Vaikken koskaan olekaan ollut kovin rohkea värienkäyttäjä, viininpunainen ihastuttaa minut aina kerta toisensa jälkeen näin syksyisin. Tämän kauniin neuleen lisäksi olen kotiuttanut tänä syksynä jo viinipunaiset housut ja yhden huivinkin – kosmetiikasta puhumattakaan! Aina joko kynnet, huulet tai molemmat maalattuna kauniiseen viininpunaiseen sävyyn. Tykkään arkimeikissä pitää muun meikin suhteellisen neutraalina, mutta välillä on kiva tuoda hieman syksyn marjavärejä huuliin. Näin saa helposti ja nopeasti meikkiin “sitä jotain”.

On ollut aivan mahtaa kun olemme saaneet nauttia niin aurinkoisesta ja lämpimästä syyskuusta. Tuntuu, että pukeutumisenkin suhteen on voinut leikitellä entistä enemmän kun ei ole tarvinnut pukeutua vielä pelkkiin paksuihin syystakkeihin ja kumisaappaisiin. Olen esimerkiksi käyttänyt paljon kuvissa olevia mokkaisia ylipolvensaappaitani, jotka sopivat täydellisesti erilaisten syysasujen kanssa.

 

 

 

 

Milloin viimeksi puhdistit meikkisiveltimesi? Itselläni viime kerrasta on jo niin pitkä aika, että ihan hävettää… Osallistuin viikolla tilaisuuteen, jossa esiteltiin syksyn uusia kosmetiikkatuotteita. Tilaisuuden jälkeen saimme mukaamme lahjakassin, joka sisälsi kosmetiikkatuotteiden lisäksi muun muassa kuvissa näkyvän vaaleanpunaisen meikkisiveltimien puhdistuskintaan. Siinä oli taas jälleen kerran hyvä muistutus itselleni meikkisiveltimien puhdistuksesta. Siispä päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

Kuinka usein meikkisiveltimia tulisi oikeasti pestä? Itse olen hieman laiska siveltimien pesijä, mutta yritän kuitenkin ryhdistäytyä tämän asian suhteen 1-2 kuukauden välein. Yleensä nestemäisille tuotteille, kuten esimerkiksi meikkivoiteelle, tarkoitetut siveltimet tulisi pestä kuitenkin paljon useammin. Meikkivoidesiveltimet ja -sienet tulisi puhdistaa lähes jokaisen käyttökerran jälkeen. Ne kun nappaavat mukaansa iholta niin kosteusvoidejämät, rasvat kuin kaikki bakteeritkin. Puhdas meikkivoidesivellin on siis todella tärkeää jo ihan ihon kunnonkin kannalta. Puuterimaisille tuotteille, kuten poskipunalle, tarkoitetut siveltimet tarvitsevat pesua puolestaan harvemmin, mutta niitäkin olisi hyvä puhdistaa noin kerran kuussa.

Ohjeet siveltimien pesuun:

1. Siveltimien pesuun tarvitset kupillisen haaleaa vettä ja jotain puhdistusainetta. Itse käytin Marseille-saippuaa, jota yleisesti suositellaan meikkisiveltimien puhdistukseen. Marseille-saippuaa saa ihan tavallisista ruokakaupoista ja hintaakin sillä on vain muutama euro. Veden ja saippuan lisäksi käytin tällä kertaa siveltimille tarkoitettua puhdistuskinnasta (minun Cailap-merkkinen).

2. Kastele meikkisiveltimet haaleassa vedessä, lisää hieman mietoa saippuaa ja pyörittele sivellintä edestakaisin puhdistuskintaassa. Tätä voi toistaa niin pitkään kunnes pesuveteen ei enää irtoa väriä.

3. Pesukinnas ei ole välttämätön väline silveltimien puhdistuksessa vaan voit toki puhdistaa siveltimet myös vain pyörittelemällä niitä vedessä, saippuassa ja sen jälkeen omaa kämmentäsi vasten. Toista tätä niin pitkään kunnes siveltimistä ei enää irtoa väriä.

4. Huuhtele lopuksi siveltimet huolellisesti haaleassa vedessä. Pesun jälkeen puristele siveltimet kuivaksi esimerkiksi talouspaperilla. Aseta sen jälkeen meikkisiveltimet pyyhkeen päälle kuivumaan. On tärkeää kuivattaa siveltimet lappeellaan, jolloin vesi ei pääse valumaan siveltimien liimaosiin.

Ja näin helppoa se on!