Sain ilokseni seurata kärpäsenä katossa (play)-nykytanssiteoksen valmistumista pitkin syksyä. Kenneth Kvarnströmin luoma ja Helsinki Dance Companyn esittämä teos nimittäin kuljetti muodin alueelle, jolla sitä ei ole liian usein nähty: tanssipuvuista vastasi kolme lahjakasta muotisuunnittelijaa. Arvostetut ruotsalaiset muodinluojat Martin Bergström ja Helena Hörstedt suunnittelivat puvut osaan ja suomalaisen oopperan, nykytanssin ja baletin luottonainen Erika Turunen osaan kohtauksista. 24. marraskuuta nähdyssä ensi-illassa selvisi, millainen lopputulos nauruntäyteisistä harjoituksista, tomaatinpunaisesta kankaasta ja mustista naamioista syntyi.
Syntyihän niistä.
Puolitoistatuntinen ilotulitus jätti jälkeensä hyvän hyrinän. Arvoisensa puitteet Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä saanut (play) koostui tunnelmiltaan vaihtelevista osista, joissa ensimmäisessä lämmiteltiin lihaksia verkkarit leppoisasti heiluen. Toisessa ruotsalaistanssija Cilla Olsen esitti väkevän eläimellisen soolon mustalla villamatolla tempoillen. Hörstedtin suunnittelema musta tanssiasu alleviivasi osion tuimaa tunnelmaa tyylikkäästi. Myöhemmin näyttämön valtasi Bergströmin luomien punapukujen ammattitaitoinen armeija, jonka naamioin peitetyt kasvot loivat hurjan ristiriidan kohtausta säestäneen Bachin hyväntuulisen musiikin kanssa. Upeasti toimivat myös Turusen silkkisinä hehkuneet, karusellin tavoin pyörivää liikettä seuranneet puvut. Kyseisessä kohtauksessa liikkeen ja vaatteen liitto tuntui kohoavan uusiin ulottuvuuksiin: koreografia kunnioitti kangasta ja herätti sen hienosti eloon.
Vaikka (play) on ilman muuta tanssin voimannäyte, osoittaa se myös, ettei nykytanssin tarvitse olla ryppyotsaista. Yleisö hykerteli tyytyväisenä, kun tanssijat kommentoivat kohtausten välissä omia suorituksiaan, laulaa lurauttivat pikku kappaleen tai piikittelivät toisiaan siitä, kuka esityksessä todella tekee töitä. Koreografi Kvarnström taitaa myös temponvaihtelut: juuri, kun katsomossa oltiin vajoamassa hyytävän syvällisiin tunnelmiin, se herätettiin, hmm, kieli poskessa tanssitulla, paljaalla pinnalla ilakoineella kilttikimaralla. Myös loppukohtauksen huumori toimi palkitsevana vastapainona teoksen traagisemmille sävyille.

(play) Helsingin kaupunginteatterissa 25. ja 26. marraskuuta. Lue lisää, hkt.fi. Teoksesta juttua myös joulukuun Ellessä!