Kolmetuntisen Homo!-oopperan jälkeen takki on tyhjä. Esityksen aikana koetaan niin paljon, että Kansallisteatterin syksyn spektaakkelia on vaikea kiteyttää pariin sanaan. Pirkko Saisio on kirjoittanut ja ohjannut musiikkinäytelmän, jossa farssi, tragedia, historiikki, yhteiskuntakritiikki ja komedia limittyvät yhteen. Välillä yleisö nauraa vatsat kippuralla, välillä liikuttuu kyyneliin.

Pääosassa on Teräksen perhe, jossa huseeraa kovasti tutunoloinen homovastainen kansanedustaja Hellevi Teräs. Jyrkkien kannanottojen nainen kohtaa pahimmat painajaisensa, kun perheen sydänkäpynen, ottopoika Moritz, tykkääkin enemmän pojista kuin äitipuolestaan. Omat mausteensa soppaan heittään Teräksen mies, Veijo, joka etsii kadonnutta identiteettiään.

Yhden perheen kautta heijastellaan yhteisön asenteita homoseksuaalisuuteen kautta aikojen. Läpi käydään poliittinen, uskonnollinen ja kulttuurinen ilmapiiri. Vaikka usein ihminen näyttäytyy kapeakatseiselta, tarina on kuitenkin kokonaisuudessaan avarakatseinen: kaiken lävistää rakkaus ja suvaitsevaisuus. Silti mikään hetki ei ole sokerilla imellytetty.

Saision teksti on vapautunutta, terävää ja leikittelevää, Jussi Tuurnan sävellykset soivat hienosti rinnalla. Näyttelijäkaarti Juha Mujeen johdolla tulkitsee tekstiä ja musiikkia upeasti. Erityiskiitos näyttelijäopiskelijoille, Johannes Holopaiselle, Olavi Uusivirralle ja Riku Niemiselle, jotka eläytyvät, laulavat ja liikkuvat lavalla kuin vanhat konkarit.