Vaalea iho oli Edo-kauden Japanin kauneusihanteista tärkeimpiä. Naiset puuteroivat kasvonsa valkoisella elohopeapuuterilla (keifun) tai lyijypuuterilla (enpaku).

Naisen kotipaikan saattoi sanoa ehostuksen perusteella. Kioton tunnusmerkkinä oli paksu puuterikerros, kun taas Tokiossa tavoiteltiin luonnollisen ohutta puuterointia. Meikin paksuus viittasi myös yhteiskuntaluokkaan: paksua meikkiä pidettiin merkkinä kurtisaaniudesta tai aatelittomuudesta.

1700-1800-lukujen vaihteen puuteripurkit on kuvioitu tyypillisellä lintu- ja kukkamaalauksella. Monikerroksisen puuteripurkin alimmassa astiassa säilytettiin vettä, jonka avulla paksu puuteriseos saatiin levitettyä.

www.sinebrychoffintaidemuseo.fi