Muusikko Anna Järvinen, 39, valloittaa nyt myös kuvataiteen maailmaa. Annan ensimmäinen Suomen-näyttely avautuu galleria Grappossa Helsingissä 15.8. Annan töiden rinnalla näyttelyssä esitellään hänen isänsä, kuvataiteilija Seppo Järvisen maalauksia.

Järjestit ensimmäisen taidenäyttelysi toukokuussa. Miten rohkaistuit esittämään töitäsi julkisesti?

Näyttelyni syntyi sattumalta. Työni päätyivät näytille Tukholmassa ystävien ja ystävien ystävien kautta. Taide on aina ollut osa elämääni. Olen piirtänyt ja maalannut pikkutytöstä saakka, opiskellut kuvataidetta ja valmistunut taidehistorian kandidaatiksi.


Miksi päätit tehdä yhteisnäyttelyn isäsi kanssa?

Se tuntui itsestään selvältä asialta. Isäni on kuvataiteilija. Olemme lapsuudestani lähtien tutustuneet taiteeseen yhdessä.

Miten isäsi on vaikuttanut taiteeseesi?

Hänen ansioistaan osaan katsoa asioita tarkemmin ja nähdä niitä uusin tavoin. Muistan, kuinka isä opetti minua katsomaan kuvan pintaa syvemmälle taidepostikortin avulla. Hän kehitteli maalauksen siskoksille tarinan. Kaiken saattoi halutessaan lukea maalauksesta. Se kortti on yhä jääkaappini ovessa.

Kuka on suosikkitaiteilijasi?

Minulla on ollut valtavan paljon suosikkeja. Viime keväänä ihastuin Ateneumin kokoelmissa oleviin Ellen Thesleffin tauluihin.

Onko musiikin ja kuvataiteen tekemisessä suuria eroja?

Parhaimmillaan kuvat ja laulut syntyvät samalla tavalla – ne pakottavat itsensä ulos. Musiikki on ollut paras ystäväni vaikeina aikoina, mutta viime keväänä huomasin, että myös piirtäminen auttoi. Piirsin kolmessa kuukaudessa pari sataa työtä. Tulevaisuudessa keskityn ensisijaisesti musiikkiin, mutta jatkan myös kuvataiteen parissa.

Jännittääkö näyttelyn vastaanotto?

Hieman. Tärkeintä on olla rehellinen itseään kohtaan. Nuorempana mietin paljon nykyistä enemmän sitä, miltä työni näyttävät ja mitä niistä pidetään. Nykyisin minulle riittää, että tiedän itse tekeväni jotain merkityksellistä.

Seppo & Anna Järvinen 15.–28.8.2009. Galleria Grappo, Pursimiehenkatu 14, Helsinki.

www.grappo.fi