Jonte Ramstenin, Kasper Ramströmin, Mia Hafrénin ja Anna Asunnan muodostama Fork on ainutlaatuinen tapaus sekä Suomen että maailman mittakaavassa: viihdyttävän a cappella -ryhmän huikeat lavashow’t ovat todellista musiikin, viihteen ja muodin ilotulitusta.

Kuluneen vuoden aikana Pink Noise by Fork -esitys on villinnyt yleisöä ja hurmannut kriitikoita Helsingin Svenska Teaternissa. Lavasäteilyllään häikäisevä ryhmä tekee suomalaista musiikkihistoriaa elokuussa, kun se nousee lavalle yhdessä maailman arvostetuimmista musiikkitapahtumista, Edinburghin Festival Fringe -festareilla.

Olennainen osa Forkin viehätystä syntyy sähäkästä tyylistä ja räväkistä asuista. Rajoja rikkovia a cappella -rokkareita stailaa muodin rohkea edelläkävijä Minttu Vesala.
Edinburghin valloitukseen valmistautuvat Kasper Ramström ja Mia Hafrén raottavat paitsi Forkin menestyksen salaisuutta, myös ryhmän mielenkiintoista vaatekaappia.

Esiinnytte Edinburgh Festival Fringe -festareilla elokuussa. Millaisia odotuksia teillä on?

Mia: Odotukset ovat korkealla. Festivaali on kuin näyteikkuna, josta voi poikia monia mahdollisuuksia. Pääsemme peilaamaan, miltä näytämme muiden rinnalla.

Kasper: Aloitimme viisitoista vuotta sitten, ja kahdeksan vuotta olemme olleet täysammattilaisia. Nyt valmiina on esitys, jossa ei tehty ole kompromisseja. Voimme mennä Edinburghiin henkselit paukkuen.





Tyyli on tärkeä osa ryhmäänne, ja teillä on oma stailaaja. Miksi?

M: Aluksi ideana oli vain laulaa yhdessä, mutta vähitellen aloimme miettiä, mitä muuta voisimme tarjota. Keksimme, että meillähän on kehot, jotka voimme koristella.

K: Lavalla esiinnymme alter egoinamme, ja myös vaatetus noudattaa samaa linjaa. Olemme lavalla oma itsemme potenssiin sata.

Miten kuvailisitte Forkin tyyliä?

M: Forkin uskaliaassa tyylissä on mukana diivailua, glamouria ja aristokratiaa. Se edustaa mustaa, rosoista rock-maailmaa, mutta hienostunutta sellaista.

K: Mitä enemmän mustaa kajalia, sen parempi. Tyylissämme on itseironista kuninkaallisuutta ja ylitsevuotavaa itsevarmuutta.



Ovatko näyttävät esiintymisvaatteet aiheuttaneet kommelluksia?

M: Viime keikalla DTM:ssä minulla piti olla uudet lateksihousut, joita päätin kokeilla vielä kotona. Saumat tietysti repesivät. Stailaajamme Minttu joutuukin huolehtimaan siitä, että asut ovat lavalla käyttökelpoisia. Näyttävissäkin vaatteissa pitää voida laulaa ja liikkua.

K: Teimme Pointer Sistersin Jump-kappaleeseen videon, jonka tyyliä voisi kuvailla sanoin Jane Fonda kohtaa venäläisen aerobicohjaajan. Nauhoitusten alussa pinkkien trikoideni sauma aukesi, ja korjasin sen roudariteipillä. Illalla kotona sain repiä teippiä irti sisäreidestä. Voitte arvata, sattuiko.

Mitä suunnittelijoita käytätte?

M: Suosimme suomalaisia merkkejä, muun muassa Kirsi Nisosta, gTietä ja Minna Parikkaa. Osa esiintymisasuistamme on Mintun itsensä suunnittelemia. Myös erotiikkaliikkeet ovat hyvä paikka hankkia esiintymisvaatteita, kunhan ne osaa yhdistää oikein. Minulla on esimerkiksi nahkainen uimapuku, joka on sinällään hirveä mutta näyttää mahtavalta, kun sen pukee muiden vaatteiden kanssa.



Millaista esiintymistyyliä on luvassa tulevaisuudessa?

M: Edinburghin jälkeen lähdemme Ruotsiin kiertueelle, ja sen jälkeen on haaveissa uusi, iso show. Olemme menossa yksinkertaisempaan suuntaan, kohti selkeitä linjoja ja suomalaista, pelkistettyä designia.

Millainen olisi unelmien esiintymisasu?

K: Toiveasuni on jo viidentoista vuoden ajan ollut pari hervottomia, mustia enkelinsiipiä.

Millaisia musiikillisia haaveita teillä on?

M: Unelmien täyttymys olisi päästä esiintymään Madison Square Gardeniin tai Albert’s Halliin.

K: Omia suosikkejani ovat ahtaat, tunkkaiset klubit, mutta en kieltäytyisi Madison Square Gardenistakaan.



Mikä on lavakarismanne salaisuus?

K: Taiteellinen angsti ei ikinä ole ollut eteenpäin vievä voimamme. Meille on etua siitä, että olemme lavataiteilijoita. Osaamme toimia yhdessä yleisön kanssa.

M: Salaisuutemme on itseironia. Kun osaa nauraa itselleen, saa jäykän suomalaisenkin hymyilemään. Teemme viihdettä, mutta jos lipsuu taiteen puolelle, lipsukoon. Harjoittelemme toki otsa rypyssä. Esiintyminen on uskalluksesta kiinni. Entä sitten, jos tulee virheitä? Yleisö vain tykkää, kun niitä tulee.


Mistä kappaleista haluaisitte tehdä versiot?

M: Emme ikinä tee versioita vain siitä, mistä tykkäämme, sillä kappaleissa pitää olla jokin juju. Nyt olisin kiinnostunut AC/DC ja Hell’s Bells -tyylisistä kokeiluista.

K: Olemme lipsuneet tanssimusiikin puolelle. Haluaisin kokeilla My Chemical Romancen kappaletta Welcome to the Black Parade.

Teiltä on tulossa myös uusi live-levy. Kertoisitteko siitä?

M: Studiossa on vaikea saada kuulumaan samaa, mitä teemme yleisön edessä. Live-levymme on iloinen ja täyteläinen, ja kappaleet ovat hyvin hallussa. Sitä on hyvä myydä Edinburghissa.



Fork Tour 2011
Sellosali, keskiviikkona 31.8. ja torstaina 1.9.