Mistä esikoisromaanisi Käännöksiä (Bazar Kustannus) kertoo?
Hongkongilainen Kimberly Chang muuttaa yksitoistavuotiaana äitinsä kanssa New Yorkiin. He joutuvat asumaan torakoita vilisevässä murjussa ja raatamaan sukulaistensa tehtaassa. Kimberly joutuu ottamaan vastuun selviämisestä, sillä koulumenestys on kivinen mutta ainoa tie parempaan elämään.

Miten tarina liittyy omaan elämääsi?
Tarina on fiktiivinen, mutta siinä on paljon aineksia, jotka muistuttavat omaa elämääni. Esimerkiksi asunto on kuvattu täysin realistisesti. Asuimme kuusi vuotta kammottavassa loukossa, jonka ikkunoissa ei ollut edes laseja. Yritimme saada asuntoon lämpöä pitämällä uunia päällä päivin ja öin, huonolla menestyksellä. Kylmyys onkin yksi vahvimmista lapsuusmuistoistani. Suomalaiset lukijani varmasti ymmärtävät, mistä puhun!

Miten eri maailmojen välillä tasapainoilu vaikuttaa ihmiseen?
Se tekee hyvin tietoiseksi ihmisten ja kulttuurien välisistä eroista. Erityisesti sosiaaliset tilanteet uudessa kulttuurissa ovat hankalia, sillä niitä ei voi opiskella kirjoista. On niin paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Toisaalta yhden kulttuurin parissa kasvaneet eivät näe, miten monin eri tavoin on mahdollista elää.

Millainen on Kimberlyn ja tämän äidin suhde?
Hyvin samanlainen kuin minulla ja äidilläni. Koska olosuhteet olivat niin kurjat, kinasteluun tai erimielisyyksiin ei ollut varaa eikä voimiakaan. Yritimme vain selviytyä päivästä toiseen. Äidilleni oli sydäntä raastavaa, että hän oli tuonut lapsensa sellaisiin oloihin, mutta vaihtoehtoja ei ollut.
Kirjoitin kirjan äidilleni, joka menehtyi muutama kuukausi sitten. Hän ei koskaan oppinut englantia niin hyvin, että olisi voinut lukea sen, mutta hän oli siitä hyvin ylpeä.

Olisiko tarina ollut erilainen jossain toisessa maassa tai kaupungissa?
Sen oli tapahduttava nimenomaan Yhdysvalloissa, joka on äärimmäisyyksien maa. Siellä voi joko menestyä upeasti tai pudota pohjalle: turvaverkkoa ei ole. Toisaalta New Yorkissa ollaan tottuneita ihmisten erilaisuuteen, sillä väestö on hyvin monenkirjavaa.

Kieli on kirjassasi keskeisessä roolissa. Miksi?
Haluan osoittaa lukijalle, millaista on, kun ei ymmärrä kieltä kunnolla. Tekstiin on merkitty kursiivilla kohdat, jotka päähenkilö kuulee väärin. Tällöin lukija hämmentyy, kuten Kimberlykin. Yksikin väärä sana voi tehdä lauseesta käsittämättömän. Koulussa en välillä tiennyt, mitä pitäisi vastata, kun en ymmärtänyt kysymystä. On todella tärkeää voida ymmärtää muita ja tulla itse ymmärretyksi.

Mikä on kirjasi viesti?
Toivon, että ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Kun joku näkee bussissa erilaiselta näyttävän ihmisen, haluaisin hänen ajattelevan, että tuo voisi olla Kimberlyn äiti. Vaikka onkin jossain ympäristössä täysi ummikko, omalla kielellään ja omassa kulttuurissaan voi olla mitä hurmaavin ihminen.



http://www.bazarforlag.fi/asema/kaannoksia/