Norjalaisia käy kateeksi. Maan kirjallisuudella on täydellinen keulakuva, 44-vuotias Nikolaj Frobenius. Menestyksekkäitä romaaneja ja Insomnia-elokuvan kirjoittanut mies puhuu innostavasti kirjallisuusmaailmasta, kirjoittamisen vaarallisuudesta ja maailman parhaasta matkakohteesta. Vastikään suomennetun Pelon kasvot -romaanin (Tammi) myötä Nikolaj’n karskipiirteiset, mutta lempeästi hymyilevät kasvot tulevat tutuiksi myös suomalaisille lukijoille.

Pelon kasvot -romaanissaan Nikolaj sekoittaa historiaa ja fiktiota. Elämäkertaa ja murhamysteeriä yhdistävän tarinan keskushahmoina ovat 1800-luvulla eläneet kirjailija Edgar Allan Poe ja hänen lähipiiriinsä kuulunut kirjallisuustoimittaja Rufus Griswold .

– Luin sattumalta muutamia vuosia sitten Griswoldin kirjoittaman muistokirjoituksen Poesta. Hyökkäävä muistokirjoitus pyrki tuhoamaan Poen maineen. Aloin uskoa, että miesten kummallisessa suhteessa olisi aineksia kirjaan, Nikolaj muistelee.

Nikolaj luki pinoittain Poesta kirjoitettuja elämäkertoja ja matkusti New Yorkiin ja Virginiaan, joissa Poe oli viettänyt elämänsä. Paneutuessaan aiheeseensa Nikolaj huomasi, ettei Poesta voisi kirjoittaa historiallisesti todenmukaista tarinaa.

– Tajusin, ettei kukaan ollut tuntenut todellista Poeta. Hänen elämäänsä värittivät villit tarinat ja huhut, joista monet hän laittoi itse alulle. Totuutta ja keksittyä oli mahdoton erottaa. Niinpä tein romaanin, jossa nämä yhdistyvät.

Nikolaj oli aiemmilla romaaneillaan lunastanut paikkansa kirjallisuusmaailmassa, mutta amerikkalaisen kirjallisuuden merkkihenkilöön tarttuminen oli silti riski. Suuruudesta ei voinut julkaista keskinkertaista kirjaa.

– Minun piti kahlata läpi runsas historiallinen materiaali, ja kirjoittaa sen pohjalta toimiva romaani. Se oli urakka, mutta mielestäni kirjoittamisen pitääkin tuntua vaaralliselta ja hieman vieraalta. En halua tietää etukäteen, mihin teksti vie minut.

Nikolaj kertoo työstään lämpimästi, mutta hänen puhettaan sävyttää huoli kaunokirjallisuuden tulevaisuudesta. 20-vuotisen uransa aikana hän on seurannut läheltä alan muutoksia. Hän pelkää, että sähköinen media jättää kirjallisuuden varjoonsa.

– Kirjat eivät toki koskaan katoa, mutta yleisö kutistuu. Kaunokirjallisuus on tulevaisuuden alakulttuuri. Kirjailijoiden asema ei ole kehuttava. 1800-luvun kirjailijat olivat köyhiä ja vailla kunnon tekijänoikeuksia. Samat ongelmat ovat yhä ajankohtaisia.

Ikuisesti ajankohtainen on myös romaanin tapahtumapaikka New York. Nikolaj tunnustaa palvovansa kaupunkia ja matkustavansa sinne aina mielellään.

– New York on äärimmäisen nykyaikainen kaupunki, jossa historia on kuitenkin vielä aistittavissa. Pienen satamakaupungin kehitys nykyiseksi jättiläiseksi on ihmeellinen tarina. New Yorkissa on särmää.