Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja
OK

Saimi Hoyer: ”Elämäni kovin
 vuosi on nyt takana”

02.09.2017

Saimi Hoyer, 43, on selvinnyt vakavasta sairaudesta, ensimmäisestä yrittäjävuodestaan ja talousvaikeuksista. Kulunut vuosi oli hänen elämänsä rankin, vaikka kohtalokkaita tilanteita on riittänyt aiemminkin.

”Onneksi olen onnistunut löytämään tiimiimme parhaat ihmiset. Ilman sitoutumista hotellitoiminnasta ei tulisi mitään.”

Punkaharjun hotellin katolla istuu tutun näköinen punatukkainen nainen paksuun toppapeittoon kietoutuneena. Nainen katsoo määrätietoisesti horisonttiin ja on ilmiselvästi elementissään. Se ei ole ihme, sillä käynnissä ovat Ellen kuvaukset, ja nainen on kokenut mallikonkari Saimi Hoyer.

Tätä nykyä Saimi omistaa ja pyörittää Punkaharjun vetonaulaa, monia vaiheita kokenutta valtionhotellia. Se on rakennettu harjulle jo vuonna 1845 ja on Suomen vanhin toiminnassa oleva hotelli. Hotellia pyörittävä Saimi otti tammikuussa 2016 vastaan valtavan haasteen hankkimalla kunnostusta kaipaavan hotellin yhdessä miehensä Thomas Hoyerin kanssa.

Ensimmäinen kesä meni hyvin, ja maineikas hotelli kiinnosti matkailijoita. Kunnostustyöt olivat olleet mittavat, ja hotelli sai vuolaita kehuja autenttisesta tunnelmastaan ja sisustuksestaan.

”En voinut tinkiä entisöimisessä. Hotelli täytyi tehdä sen kulttuurihistoriaa kunnioittavalla tavalla, muuten koko hankkeen olisi voinut unohtaa.”

Viime marraskuussa uutisiin nousivat hotellin maksuvaikeudet, jotka johtuivat suurista investoinneista Museoviraston suojelemien rakennusten kunnostamisessa. Julkisuuteen tulleet tiedot ahdistivat herkkää Saimia, mutta opettivat myös lisää yrittäjän arjesta. Saimin mukaan maksuvaikeudet on nyt saatu hoidettua, ja hän katsoo optimistisesti tulevaan.

”Hotellin heinäkuu on myyty, ainoastaan mökeissä on vielä tilaa. Syksylle on suunnitteilla sienikursseja ja muita kulttuuri-iltoja. Tavoittelemme myös italialaisia turisteja Punkaharjulle.”

”Ihmisten ilkeät sanat eivät enää mene ihon alle. En voi uhrata kallisarvoista aikaa miettiäkseni, miksi joku haluaa puhua minusta pahaa.”

Mallimaailman outolintu

Niin, Italia. Maa liittyy Saimin elämään oleellisesti.

Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta opiskellut Saimi lähti 20-vuotiaana Firenzeen vaihtoon, ja vuosi muutti nuoren naisen tulevaisuuden suunnan täysin. Goottityylinen, mustiin pukeutunut Saimi löydettiin malliksi Tina Turnerin konsertista, ja pian hän käveli catwalk-mallina maailman tunnetuimmilla muotiviikoilla.

Saimin androgyyni, kulmakarvaton tyyli kiinnosti muotitaloja. Hän päätyi tekemään töitä muun muassa Dieselille, 
Givenchylle ja Burberrylle, ja hänen kuvansa koristivat niin kansainvälisten Elle-lehtien, Voguen kuin Marie Clairen sivuja.

 

Huippumalli haussa -ohjelmassa mallikokelaat juoksivat minua karkuun.

 

Suomessa Saimin menestyksestä ei kuitenkaan tiedetty. Elettiin 90-lukua, ja media oli pitkälti printin varassa. Kun Saimi palasi Italiasta Suomeen, hänen oli aluksi hankalaa löytää paikkaansa.

”Menestykseeni maailmalla ei tahdottu uskoa. Muistan tilanteen, kun suomalainen kuvaaja Pariisissa sanoi häneltä asiaa kysyttäessä, ettei Suomessa ole huippumallia nimeltä Saimi.”

Tukena ja turvana oli Paparazzi-mallitoimiston Laila Snellman, joka palkkasi Saimin listoilleen, vaikka tämän olemus erosikin suuresti kotoisista katalogimalleista. Italiassa vietetyt vuodet olivat jättäneet jälkensä myös Saimin käyttäytymiseen: teatterisuvun vesa elehti vahvasti käsillään ja oli joidenkin mielestä liian äänekäs ja persoonallinen Suomen oloihin.

 

Hoyerin perheen kesälomareissu suuntautuu tänä vuonna Helsinkiin. Samana viikonloppuna juhlitaan myös pariskunnan 10-vuotishääpäivää.

Rakkaus ja suuri julkisuus

Saimin elämä mullistui toistamiseen liki heti hänen muutettuaan Pariisista Helsinkiin. Yksitoista ja puoli vuotta sitten hän tapasi Thomasin Lost & Found -ravintolassa, Punavuoren suosituimmassa baarissa.

”Olin juuri muuttanut sinkkukämppääni Hakaniemen Siltasaaren kärkeen. Thomas kertoi tavatessamme asuvansa työnsä vuoksi Pariisissa. Pian pakkasinkin taas laukkuni ja muutin hänen perässään takaisin Pariisiin vanhan Vili-kissani kanssa.”

 

Jos kaivattiin räväkkä mielipide, soitetiin minulle. Oli kyse sitten perunamaasta tai homoista.

 

Pariisissa asuessaan Saimi alkoi odottaa esikoispoikaansa. Kasparin synnyttyä perhe asettui pysyvästi Suomeen.

Tuon aikaisista lehtijutuista käy ilmi, että Saimille riitti töitä: hän näkyi ja kuului kaikkialla.

”Jos kaivattiin räväkkä mielipide, soitetiin minulle. Oli kyse sitten perunamaasta tai homoista”, Saimi muistelee mediapyöritystä.

Saimi esiintyi säännöllisesti etenkin television muotiohjelmissa. Malliohjelmissa hänen roolinsa oli olla pelottava tuomari, joka sanoo asiat suoraan ja vähän ilkeästikin.

”Esimerkiksi Huippumalli haussa -ohjelmassa mallikokelaat juoksivat minua karkuun.”

Saimia ahdisti mustan paholaisen rooli, ja hän halusi siksi kokeilla myös muunlaisia töitä, joissa ei olisi niin esillä. Kirjoittaminen oli ollut hänelle aina luontaista, ja pian Saimi saikin freelance-töitä naistenlehden toimittajana.

”Se, että olin malli, ei ainakaan edesauttanut toimittajana työllistymistä. Näyttelijäystäväni varoittikin, että älä missään nimessä kerro tehneesi mallintöitä, jos haluat, että sinut otetaan vakavasti.”

”Verkostoillani on ollut merkitystä hotellia pyörittäessäni. Olen saanut apua odottamattomilta tahoilta ja myös uusia ystäviä.”

Hautajaisten suunnittelua

Vuonna 2011 kaikki muuttui odottamattomasti. Saimi oli Milanossa kuvaamassa Saimin enkelit -tv-sarjaa, kun häntä kohtasivat vakavat terveydelliset koettelemukset. Saimille kirjattiin diagnoosiksi poskionteloidentulehdus ja määrättiin lääkkeiksi antibiootteja, jotka aiheuttivat vakavia suolistoinfektioita. Saimin lopullinen diagnoosi oli perinnöllinen igg-puutos, ja suolistosairaudet saivat vallan elimistössä. Alkoi puolitoistavuotinen sairaalakierre, jolloin Saimi oli välillä pitkiä aikoja eristyshuoneessa sairaalassa. Saimin terveydentilasta raportoitiin juoruilevasti, ja ilkeät kielet väläyttivät jopa anoreksian mahdollisuutta.

 

Sairauttani ei uskottu, vaan minun syyteltiin kaiken lisäksi olevan anorektikko ja peruvan töitäni muuten vain.

 

”Olin kuihtunut suolistosairauksien vuoksi olemattomaksi. Sain lopulta sairaalassa diagnoosin, että minulla on perinnöllinen vasta-ainepuutos hypogammaglobulinema. Siinä tilassa tuntui ikävältä kuulla, ettei sairauttani uskottu, vaan minun syyteltiin kaiken lisäksi olevan anorektikko ja peruvan töitäni muuten vain”, Saimi kertoo ja lisää varmalla äänensävyllä:

”Anoreksiaa minulla ei ole ollut ikinä.”

Mustimpina hetkinä Saimi alkoi jo uskoa kuolevansa sairauteensa, ja hän valmisteli hautajaisiaan ystävänsä kanssa. Pieniä poikia hoitivat Thomas ja pariskunnan uskollinen lastenhoitaja Vera, joka asuu tälläkin hetkellä Punkaharjulla.

”Onneksi sain jäädä henkiin, ja pienet pojat eivät menettäneet äitiään.”

Silloin tällöin Saimi saa kaupungista vanhoja, rakkaita ystäviään vieraaksi. ”Majoitan heidät kotiini, sillä hotellilla en pysty paneutumaan kavereihini, kun koko ajan jossain on jotain hommaa.”

Kaupunkiasunto varastoon

Tuolloin vahvistui päätös vaihtaa maisemaa lapsuudesta tuttuun Punkaharjuun. Alueen ilma on kuuluisa raikkaudestaan, ja Saimaaseen kuuluvan Puruveden järvivettä voi jopa juoda.

”Hotellin tontin vieressä sijaitsi aikoinaan keuhkoparantola, joka nykyään toimii kuntoutuskeskuksena ja hotellina. Onhan tämä ilma ihan käsittämättömän puhdasta”, Saimi toteaa ja vetää keuhkot täyteen ilmaa kuin todisteeksi.

Saimi onkin asunut perheensä kanssa kuusi vuotta talviasuttavassa mökissä Punkaharjulla, Puruveden äärellä. Kaupunkiasunnon tavarat ovat olleet varastoissa jo vuosia, eikä perhe ole niitä juuri kaivannut.

”En usko, että palaamme enää kaupunkiin. Muuttaessani Punkaharjulle ystäväni sanoi, että nyt sinulla on edessäsi tyhjä pöytä ja voit olla erossa kaikesta, mitä kaupungissa puhutaan. Aloin systemaattisesti rakentaa elämääni uusiksi.”

Saimi kertoo voivansa Punkaharjulla paljon paremmin kuin kaupungissa. Se on tärkeää, sillä lääkitys, jonka hän sai elinikäiseen sairauteensa, aiheutti hänelle astmaa. Nyt Saimi on pärjännyt lääkkeittä tarkkaan säädeltyjen elämäntapojen ansiosta.

Myös Saimin pojar Kaspar, 10, ja Hektor, 8, viihtyvät hyvin maaseudun rauhassa. He kulkevat taksilla koulumatkan, joka kestää pysähdyksineen tunnin.

”Koulun jälkeen saatan tuoda pojat hotellille. Hektor on kuin hotellin hovimestari, hän on hyvin tietoinen hotellin pyörittämisen käytännön asioista.”

Punkaharjulla ihmiset tuntevat toisensa ja turistit kyllä huomataan.

”Juttelen kyläläisten kanssa lapsista. Minua ei haittaa, vaikka kaikki tietävät toistensa asiat. Pienessä kylässä se lisää myös turvallisuuden tuntua.”

Tokihan Saimi erottuu jo olemuksellaan savolaisen pikkukylän väestöstä.

”Olen turhamainen ja rakastan kosmetiikkaa. En tingi kauneudesta ja pukeudun aina hotellille. Korkokengilläkin voi muuten ajaa jeeppiä”, Saimi kertoo.

Lue myös: Antti Tuisku: ”Olin niin romuna, että reagoin kaikkiin asioihin murtumalla”

Oppeja kantapään kautta

Neljä vuotta myöhemmin elämä on seesteisempää, vaikka Saimin ja Thomasin yhdessä omistama hotelli pitääkin Saimin kiireisenä. Thomas on menestynyt liikemies, jolla on liiketoimintaa niin Suomessa kuin maailmalla. Juuri lukuisten työmatkojensa vuoksi Thomas ei osallistu juurikaan hotellin arjen pyörittämiseen.

”Thomasin vastuulla on kuitenkin venetoiminta vierasvenelaitureineen ja baaritoiminta. Thomasia kiinnostaa kovasti se, mitä ravintolassamme tarjotaan.”

Päävastuu hotellista on kuitenkin Saimilla, joka on joutunut opettelemaan yrittäjyyden kaikki kiemurat. Työpäivät ovat hurjan pitkiä etenkin kesäsesongin aikana. Viime päivät ovat kuluneet 30 kesätyöntekijän kouluttamiseen; illat taas hotellin paperitöitä tehden. Saimi tekee edelleen myös juontokeikkoja eri puolilla Suomea.

Ja aivan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, Saimi kokee olevansa Punkaharjun ja koko Saimaan puolestapuhuja ja kiertää siksi messuja lisätäkseen alueen tunnettavuutta. Kaikki Saimin tuntevat tietävät, että hän puhuu Punkaharjusta aina kun tilaisuus sallii. Hän käy lisäksi puhumassa Metsähallituksen kansallispuistokummina mahdollisuuksiensa mukaan.

 

Vaikka olen omistautunut työlleni, koen olevani hyvä äiti. Olemme molemmat vanhempina välittäviä ja todella läsnä.

 

Työmäärä ei ole ollut yksin ongelma ahkeralle Saimille; haastavaa on ollut etenkin se, että kaikki piti opetella alusta. Monet talousasiatkin on pitänyt oppia kantapään kautta. Juuri talousvaikeudet ja niiden riepottelu mediassa olivat kova paikka monenlaiseen kritiikkiin tottuneelle monitoiminaiselle, ja siksi paineet kuluneena vuonna ovat olleet äärimmäisen kovat. Saimi koki, että kun vaakalaudalla on maine ja omaisuus, on pakko onnistua.

”Tämä on ollut monella tapaa elämäni vaikein vuosi. Olen oppinut vuodessa enemmän asioita kuin koko elämäni aikana, ja se kaikki on muuttanut minua.”

Vanhemmuus on tuonut rauhoittavaa vastapainoa kiireiseen arkeen.

”Vaikka olen omistautunut työlleni, koen olevani hyvä äiti. Olemme molemmat vanhempina välittäviä ja todella läsnä. Keskustelemme lastemme kanssa paljon. Mielestäni lapsia pitää halata ja pussata. Kaspar on jo siinä iässä, ettei aina kaipaa pusujani, mutta en anna periksi”, Saimi naurahtaa.

Kun matkailusesonki on ohi, Saimi lähtee perheineen matkalle – minnepä muualle kuin Italiaan. Siellä asuu Saimin ystäviä, ja onpa hän tehnyt jälleen Italias-sa aikuismallin töitäkin.

”Keväällä kuvasimme Italian vuoristossa yhden kampanjan. Oli ihanaa palata kameran eteen. Mallin työ oli minulle kovin rakasta, ja olen siitä urasta valtavan ylpeä.”

Kun Saimi puhuu Italiasta, hänen äänensävynsä muuttuu pehmeäksi ja kehrääväksi. On selvää, että saapasmaa on hänen turvansa. Paikka, jossa hän voi olla oma itsensä: puhua kovaan ääneen, innostuneesti käsillään huitoen, nauraa äänekkäästi ja elää tunteella.

Aivan kuten Punkaharjullakin.

Lue myös:

Aira Samulin: ”Olen yhä aika hyvännäköinen muija”

Kiira Korpi: ”Asenteeni oli vaarallinen – tein menestymisestä pakkomielteen”

Sini Ariell: ”Inhosin kehoani vuosikausia”

teksti taru marjamaa
kuvat fabian björk
tyyli suvi poutiainen
Tilaa Elle

Seuraa Elleä